Mitä mieltä come backeista?

[Hartiapankki]

Janne Ahonen ja Hannu Manninen palasivat täksi kaudeksi kilpaladuille ja hyppytorniin, vaikka kumpikin ehti jo lopettaa virallisesti uransa. Moni kotikatsomon urheilujännäri on varmasti innoissaan kun kaksikko on taas mukana, vieläpä olympiavuonna. Voisi jopa sanoa että Ahosen ja Mannisen myötä ainakin mäen ja yhdistetyn joukkuekisoista mitalimahdollisuudet paranivat oleellisesti. Hieno juttu!

..vai onko sittenkään? Onko soraäänet sallittuja näiden kultapoikien come backin yhteydessä? Tai laajemmin, minkälaisia fiiliksiä kerran lopettamispäätöksen tehneen urheilijan, artistin tai yhtyeen paluu areenoille aiheuttaa?
Itse olen sitä mieltä, että kun kerran lopetetaan niin sitten lopetetaan. Mitä tunnepitoisempi, "virallisempi" ja julkisempi vetäytymisestä tulee, sitä väljähtäneemmältä come back jostain syystä tuntuu. Varsinkin jos lopettamisesta on kulunut van vähän aikaa. Väkisin palaa mieleen Ahosen kyyneleet kun hänelle taannoin kisastudiossa näytettiin uransa aikaisia hyppyjä, ja ne lukuisat haastattelut ja juhlallisuudet toissakauden päätteeksi. Nyt mies on taas messissä mukana, ja vieläpä hyvässä kunnossa olympialaisiakin ajatellen. Jokin tässä tökkii silti.

Onko jokin urheilija tai bändi jonka haluaisit vielä palaavan areenalle? Tai onko joku lähihistorian suuruus jonka haluat mieluiten muistaa menneistä saavutuksista etkä come backia yrittävänä kehäraakkina? Mitä mieltä olet jos Schumacher palaa F1:iin? Sana on vapaa.

 

[JypFabu]

Kyllä mää tykkäisin, jos Kaisa Varis palaisi taas maailman huipulle piikiksi tekopyhyyden ahteriin. Ennen kaikkea väkinäiset ja pelokkaat hymyt urheilupomojen suupielissä juuri napatun olympiamitalin jälkeen olis näkemisen arvoista. Puhumattakaan urheiluselostuksen draamankaaresta, kun alkumatkalla huonosti peitellyn halveksimisen jälkeen siirryttäisiin jännityksen (mitä, suomella mahdollisuus mitalliin) ja intensiivisen vaiheen myötä pidäkkeettömään hehkutukseen, kyllä, suomi ottaa mitalin loppunousuun. Ajatelkaa lööppejä: Kyrön kyydillä kultaan, sylkykupista sankariksi, Kaisa näytti Variksen marjat, jne.

Sinänsä asia on aivan samantekevä, eikä sivustaseuraajan asia lopulta tippaakaan, mutta kaikki missä piilee tahattoman komiikan värinä on tervetullutta.

 

[kovalev]

Kyllä mää tykkäisin, jos Kaisa Varis palaisi taas maailman huipulle piikiksi tekopyhyyden ahteriin. Ennen kaikkea väkinäiset ja pelokkaat hymyt urheilupomojen suupielissä juuri napatun olympiamitalin jälkeen olis näkemisen arvoista. Puhumattakaan urheiluselostuksen draamankaaresta, kun alkumatkalla huonosti peitellyn halveksimisen jälkeen siirryttäisiin jännityksen (mitä, suomella mahdollisuus mitalliin) ja intensiivisen vaiheen myötä pidäkkeettömään hehkutukseen, kyllä, suomi ottaa mitalin loppunousuun. Ajatelkaa lööppejä: Kyrön kyydillä kultaan, sylkykupista sankariksi, Kaisa näytti Variksen marjat, jne.

Sinänsä asia on aivan samantekevä, eikä sivustaseuraajan asia lopulta tippaakaan, mutta kaikki missä piilee tahattoman komiikan värinä on tervetullutta.

Kun kerran sellainen järjettömyys on olemassa, että kärynnyt urheilija saa näitä uusia mahdollisuuksia (ja tekee sitten ilman dopingia sen, mihin aiemmin tarvitsi mömmöjä), niin olisi todella hienoa, jos K-Varis rykäisisi oikein superkauden - ja kärähtämättä.
Onhan Virpikin tehnyt itsestään upporikkaan kansallissankarin kärynsä jälkeen. Se on kaikille ihan ok.

 

[tahtookirjoittaa]

Ihmisiä ne huippu-urheilijatkin vain ovat ja mieli voi muuttua heillä siinä missä "tavallisella" talliaisellakin. Eipä sitä itsekään aina omien "ehdottomien" päätösten takana ole tullut pysyttyä. Minua ei häiritse millään lailla se, että nyt esim. Manninen ja Ahonen ovat palanneet, olkoon kuinka ehdoton lopettamispäätös aikoinaan ollutkin. Vallankin kun näiden kahden kohdalla voitaneen olla aika varmoja, että paluuta on harkittu pitkään ja sen eteen on tehty töitä (Manninen on sen jo osoittanut hienoilla suorituksillaan maailmancupissa ja Ahonenkin taitaa ihan hyvässä vedossa olla, vaikka sairastelu onkin sotkenut alkukautta).

Eikä Suomen kokoisessa maassa ole olympialaisia silmällä pitäen liikaa mitalitoivoja muutenkaan, joten minun puolestani ovat enemmän kuin tervetulleita. Jos kerran todellista paloa ja motivaatiota takaisin kilpaladuille ja -mäille on, niin mitäpä sitä itseään kiusaamaankaan kotisoffalla kisoja katsellessa ja haikaillessa.

 

[Myrkky]

Come backit on ihan ok. Kuka mistäkin syystä peruu/muuttaa aikaisemman päätöksensä.

Lopettamispäätökset on yleensäkin vähän semmosia, että mitä kauemmin sitä pitää miettiä, niin sitä selkeämmin ei kannattaisi vielä lopettaa. Uskon, että kyllä se sitten on ihan selvä asia ja helppo päätös, kun on oikeasti aika lopettaa.

Samppa Lajusen lopettamispäätöstä vieläkin ihmettelen, mutta ilmeisesti hänen "oikea aikansa" tuli vaan hieman normaalia aikaisemmin urallaan. Eipä ole kaveri paljon puhunut haikailevansa takaisin (eikä muutenkaan ole ollut julkisuudessa, mitä lie tekeekään nykyään).