Missä tapasitte...?

[ipa rules]

Viestin lähetti StevieY
Tiesitkö, että kirkossa voitte mennä ihan yhtä hyvin naimisiin ilman yhtään häävierasta. Kanttori ja suntio kelpaavat hyvin todistajiksi.

Mutta siitä ei taida olla kyse, vaan haluatte järjestää ison hääjuhlan, joka syö rahaa?
StevieY

Tiedän toki, että kirkossakin voi mennä naimisiin ilman vieraita.

Kuten arvasit, niin ainakin toistaiseksi on tarkoitus mennä naimisiin sitten, kun on varaa järjestään kunnon häät isohkolle porukalle.

Emäntä tosin meinaa, että häämätkäkin pitäsi viettää Karibialla, joten pelkästään tuohon keikkaan pitänee varata vähintään 4000 euroa, :-)

-ipa rules

 

[Pingu]

Meillä kotona.
Kyseessä oli veljen kaveri jonka tapasin ensimmäisen kerran muistaakseni vuonna 1993. Parin vuoden päästä siitä alkoi niin sanottu seurustelu joka jatkuu sitkeästi.
Yhdessä olemme asuneet ehkä kahdeksan vuotta, kihloihin emme jostain syystä ole menneet. Lapsia ei valitettavasti vieläkään ole tullut.
Välillä vähän tekee mieli etsiskellä sitä kadonnutta nuoruuttani, joka taisi jäädä parisuhteen opettelun jalkoihin, mutta kyllä kaikki "seikkailut" pystyy kotona kertomaan. Kummallakin omat menemiset ja harrastukset niin hyvin pärjätään.
Keväällä tulee siis kymmenen vuotta täyteen yhteistä taivallusta.

 

[Old TJ]

Onks ne kaikki opettaja-oppilas -suhteet fantasioita ja ja.. Jotain pikasellaisia ;)

Ei ole!

Lukion kolmasluokkalainen kaveri (minä) katseli aika kiinnostuneena sitä yliopistolla opiskelevaa matikan ja fysiikan sijaismaikkaa.. Pitihän siinä jutskata vähän muutakin kun jutun alkuun päästiin. Ja jutussa päästiin alkua vähän pidemmällekin.

Nyt on takana lähes kaksikymmentä yhteistä vuotta ja jälkikasvuakikin koko kentällinen! Tästä on hyvä jatkaa - paitsi että toi jälkikasvu riittää jo...

Old TJ

 

[TBK]

Se oli vaan yksi kaunis aamu samassa sängyssä.

 

[kaizu]

Ex-avokin tapasin Kampin Ale-Pubissa keväällä -97 ja nykyisen Kallessa keväällä -02.

Eli kapakastahan se nainen löytyy.

 

[Pikku Myy]

Koulusta, festareilta, yhteisen tutun kautta, baarista, Jatkoajasta ja uusin tapaus on wanha tuttu (alunperin baarista). Jep.

 

[trumppa]

Karaokekuningas...

Legendaarisessa Pataässässä krunikassa 5 vuotta sitten. Tanssasimme hitaita karaoken tahdissa. Ah, kuinka romanttista. Avioliitto kukoistaa edelleen ja jälkikasvuakin on.

 

[mysteeri]

AIkuisten yökerho K-24

Monta vuotta olin elänyt ilman yöelämää, kunnes sitten pitkästä aikaa eräs vanha ystävätär soitteli ja innosti lähtemään yöelämään kanssaan.

Aikuisten yökerhoon päästyäni ja eräät portaat ylös noustuani minut pysäytti mies jonka kanssa jäin jutustelemaan kaidetta vasten nojaillen, josta siirryimme syrjemmälle sohvalle jatkamaan jutustelua ja sen jälkeen miehen luo sohvalle istumaan ja jutustelemaan 06 asti.
Siitä sitten hivuttauduin keskustan toiselle puolelle kotiini ja heti aamulla mies soitti.

Seuraavana päivänä kävimme ulkona kävelyllä ja jatkamassa jutustelua, jonka jälkeen olemme joka päivä nähneet ja jutustelleet.

 

[Suonikohju]

Okei, tunnustetaan. Makkaratehtaalla lyötyiin ensitahdit meidän tarinalle. Kesätyöt ja silleen, oi niitä aikoja. Minä ja hän plus pari nyyttiä päälle nykyään. Kyllä kelpaa!

Yhdeksan vuotta tulee tänä vuonna täyteen rengastettuna. Matka jatkuu eikä loppua näy, kuul.

 

[ms.qvist]

Missäkö tapasin?

En ole edes vielä tavannut häntä, luullut tapaavani kyllä mutta tähän mennessä "hän" on kaikonnut elostani likipitäen yhtänopeasti kuin on siihen ilmaantunutkin.

Peliin katsomalla löytänen osasyyllisen mutta epäilenpä etten voi kaikkesta itseänikään syyllistää.

Onko rehellisyys ja avoimmuus tänäpäivänä vaikea yhdistelmä ihmisille? Sitä sietää kysyä tai sitten kohdalleni on osunut liiankin kanssa ihmisiä joiden on hankala sovittaa kyseistä yhdistelmää yhteen. Tiedän etten itsekään ole helpoin mahdollinen persoona mutta se minulle ainakin on opetettu, että toisia ihmisiä kohtaan ollaan rehellisiä ja tästä olen pyrkinyt pitämään kiinni. Onko sitten niin, että tämä liiallinen rehellisyys karkottaa ihmiset luotani? Kentien... kaipa minun otettava toiset keinot käyttöön, josko "hän" sitten ilmaantuisi elämääni.

vlad.

 

[Pikku Myy]

Viestin lähetti vlad
Onko rehellisyys ja avoimmuus tänäpäivänä vaikea yhdistelmä ihmisille?

Ystäväiseni, me nykypäivän naiset olemme niin hyvin tottuneet jo nuoresta iästä lähtien kaksinaamaisuuteen ("enhän minä voinut tietää, että rakkaudentunnustukset toiselle tytölle loukkaavat sinua") ja asioiden salailuun ("tämä on vain elämää, en minä aio sitä sinulta anteeksi pyytää. miettisit hieman omaa psyykettäsi") niin miesten kuin muiden naistenkin taholta, että rehellisyys tuntuu vain joltain hienolta ja jalolta sanalta joka esiintyy vain ylevässä runoudessa.

Eiköhän se oikea osu itse kullekin jossain vaiheessa kohdalle:)

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Pikku Myy
... että rehellisyys tuntuu vain joltain hienolta ja jalolta sanalta joka esiintyy vain ylevässä runoudessa.

Eli kuten eräässä ketjussa pohdiskelin, onko tämä maailma oikea paikka minulle...

... mikäli rehellisyys, avoimmuus ja luottamus eivät ole niitä hyveitä joita ihmiset arvostavat minun paikkani lienee aivan jossain muualla, vaikkapa sitten siellä Valamossa.

vlad.

 

[Rebel]

Viestin lähetti StevieY

Hyvä vaihtoehto on mennä kahdestaan kirkossa naimisiin ja pihalla odottaa hääautona taksi, joka vie parin Helsinki-Vantaalle ja sieltä sitten maailmalle.

Niin, tai sitten tehdä niinkuin minä tein vaimoni kanssa. Taksi Helsinki-Vantaalle ja ulkomailla naimisiin. Onnistuu yhtä kivuttomasti, kuin maistraatti Suomessa.

 

[Ted Raikas]

Viestin lähetti Pikku Myy

Eiköhän se oikea osu itse kullekin jossain vaiheessa kohdalle:)

Olen taipuvainen uskomaan että... no jos nyt ei välttämättä osu kohdalle varmasti (sillä paljon on aina itsestäänkin kiinni), mutta ainakin jokaiselle sopiva kumppani on jossain olemassa. Niin eriskummallista ja outoa ja ristiriitaista ihmistä ei varmasti olekaan, etteikö joku persoona joka ymmärtäisi häntä, olisi olemassa. Hieman kyynisesti tosin aikoinani totesin, kun minulle tuota edellämainittua hoettiin, että: "jos sellainen oikea minulle jossain onkin, niin minun tuurillani toisella puolen maapalloa jonne en koskaan pääse käymään, tai sitten se oikea on kuollut nuorella iällä syöpään tai muuhun sairauteen." Osin varmasti oli vitsiä moinen ajattelu, mutta oli siinä totuuttakin. No annas silti olla...

Olen itse yksi elävä esimerkki siitä että asiat voi kuitenkin muuttua. Nimittäin vasta 24 ikävuoden kohdalla tapasin ensimmäistä kertaa ihmisen joka halusi kanssani todella olla ja on edelleenkin. Ja voin sanoa että olin jo luopunut toivosta miltei täysin. Mikään ei ole arvaamattomampaa kuin tulevaisuus, mutta omaa apua asioiden parantumiseen tarvitaan aina, se on selviö.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Pikku Myy
Eiköhän se oikea osu itse kullekin jossain vaiheessa kohdalle:)

Mutta milloin? 34 vee ikää ja tuntuu siltä, että kohdalle sattuu kaikkea muuta kuin niitä oikeita. Olisipa mukava inhimillisessä iässä kohdata ihminen jota rakastaa ja joka rakastaa.

"Sorry, olet ihan kiva kaveri mutta jos nyt ei kuitenkaan"...

vittu riittämiin tätäkin laulua on tullut kuunneltua!

vlad.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Ted Raikas

Olen itse yksi elävä esimerkki siitä että asiat voi kuitenkin muuttua. Nimittäin vasta 24 ikävuoden kohdalla tapasin ensimmäistä kertaa ihmisen joka halusi kanssani todella olla ja on edelleenkin.

Onneksi olkoon! Tämä ilman vittuilua vaikka joku sen voi sellaisenakin ottaa. Ollapa yhtä hyvässä jamassa kuin Sinä.

vlad.

 

[Ted Raikas]

Viestin lähetti vlad

"Sorry, olet ihan kiva kaveri mutta jos nyt ei kuitenkaan"...

Kenkkumaista todellakin. Noh, itse en aikanani saanut edes tuollaisia kommentteja vaan suoranaista paskaa niskaan ja myös ohareita, eli ei ne kauheasti tuota itseluottamusta parantaneet. Vetivät kyllä miehen matalaksi, niin että teki mieli mennä säkkiin asumaan ja kulkea kadulla ämpäri päässä.

Vaikea mitään on sanoa, tai mennä neuvomaan. Ei sitä kukaan osaa tehdä, sillä ei niistä muiden neuvoista ole apua. Ei ainakaan minulle ole koskaan ollut. Itselläni on se tunne että asiat vain tapahtuu. En usko kohtaloon, mutta... niin.

Mistä etsiä, mistä löytää? Siinä se pulma piilee.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Ted Raikas
Kenkkumaista todellakin. Noh, itse en aikanani saanut edes tuollaisia kommentteja vaan suoranaista paskaa niskaan ja myös ohareita, eli ei ne kauheasti tuota itseluottamusta parantaneet. Vetivät kyllä miehen matalaksi, niin että teki mieli mennä säkkiin asumaan ja kulkea kadulla ämpäri päässä.

Näistä ohareista ja paskan satamisesta niskaan minullakin on kokemusta riittämiin - jokainen minut nähnyt voinee olla sitä mieltä etten ole mikään kansikuvapoika joten ulkonäöllä ei paljoa hurmata ketään. Kun on heikolla itsetunnolla varustettu niin eiväthän nuo väheksyvät kommentit tahi ohitse ylimielisenä katsomiset juurikaan mielialaa kohenna - ikääkin kun alkaa olla jo sen verran, että jotain muutakin kun soisi jo elämässä sattuvan kohdalle.

Mutta, kuten totesin, vika lienee minussakin joten ei muuta kuin uutta matoa koukkuun. Ehkäpä se sillä...

vlad.

 

[Ted Raikas]

Niin ja voisin tässä vielä lisätä.

Olen itse ottanut sellaisen asenteen, että jos en kelpaa jollekin ihmiselle, niin olen liian hyvä hänelle. Eli se toinen on se joka menettää, en minä.

No ei tuokaan nyt ehkä ihan joka tilanteessa toimi, ei sitä osaa olla välittämättä täysin, mutta auttaa silti eteenpäin. Siitä itsetunnosta mitä on jäljellä, pitää pitää kiinni.

 

[Lawless]

Viestin lähetti vlad
Kun on heikolla itsetunnolla varustettu niin eiväthän nuo väheksyvät kommentit tahi ohitse ylimielisenä katsomiset juurikaan mielialaa kohenna

Niin, jos on jo valmiiksi heikko itsetunto, niin ne itsetunnon rippeet murenevat vastoinkäymisten myötä. Asiaa pahentaa vielä itsesyytökset/itsesäälit ynnä muut. Itse olen heittänyt jo pyyhkeen kehään. Siis siinä mielessä, että ei jaksa pyöriä naisten perässä, kun siitä ei kuitenkaan tule mitään. Odottelen tässä, että jotain tapahtuisi vastakkaisen sukupuolen taholta. Jos ei tapahdu, täytynee tyytyä kohtaloon. Vaikka olen joskus kuvitellut, että olisinkin kohtalaisen siedettävän näköinen, minulla ei ole todisteita (naisten suusta), jotka tukisivat tätä faktaa. Eipä auta muuta kuin toivoa parasta.

 

[Ted Raikas]

Viestin lähetti vlad
Näistä ohareista ja paskan satamisesta niskaan minullakin on kokemusta riittämiin - jokainen minut nähnyt voinee olla sitä mieltä etten ole mikään kansikuvapoika joten ulkonäöllä ei paljoa hurmata ketään.

Niin, tuo toveri ulkonäkö. Ei allekirjoittanutkaan mikään kansikuvapoika ole lähellekään, tai miehisyyden perikuva varsinkaan. En voi sanoa että kovin moni nainen lakoaisi eteeni... äärimmäisen harva tosiasiassa, eikä se nyt haittaakaan. Toisaalta on täysin väärä ajatus ja lähtökohta vaatia että olisi itse joku kansikuvapoika tai valkokankaiden hurmuri. Miksi pitäisi olla? Ei kaikki vastaantulijatkaan ole? Valtaosa ihmisistä naamaltaan ja vartaloltaan hyvin normaaleja ja sen alapuolella.

Mikä taas toisaalta sitten on normaali? Ihmisiä miellyttää toisten ulkomuodossa hyvin moninaiset seikat, eikä ne aina ole niitä yleisen ns. "kauneuskäsityksen" mukaisia. Itse en oikeastaa koskaan (ehkä jotain lyhyttä elämänvaihetta lukuunottamatta) ole naiselta vaatinut mitään mallinmittoja tai äärimmäistä kauneutta, ns. täydellisyyttä. Minulle ihmisen ulkoinen kauneus on melko venyvä käsite ja siihen liittyy monenlaisia persoonallisia piirteitä ja luonnetta joka kirkastaa kasvot. Kliseitä, mutta tosia.

Näin uskon sitten jonkun naisen kokevan mahdollisesti myös minussa, eli että ne hyvät puolet mitä minussakin vääjäämättä on (kaikissa niitä on), parantavat yleisilmettäni. Korvaavat niitä puutteita. Kyllä se persoona varmasti on se mihin viimekädessä ihmiset ihastuvat ja rakastuvat. Sen voin ansiokseni sanoa että muutaman kuluneen vuoden aikana olen oppinut korjaamaan virheitäni, vähitellen mutta kuitenkin.

Älä luovu toivosta, vaikka sitä ei aina tuntuisi olevankaan. Muuta en voi sanoa.

 

[ms.qvist]

re: Ted Raikas.

Tämähän se onkin mielenkiintoista kun mielestäni aivan tavallisen naiset vaativat itselleen jotain "unelmien prinssiä". Ennen nämä toki menivät päiväunien piikkiin mutta tätänykyä tuntuu siltä etteivät nämä enää ole mitää päiväunia vaan aivan tavalliset naisimmeiset vaativat itselleen jotain unelmien prinssiä joka veisi heidät ratsullaan auringonlaskuun.

Ovatko naiset - vai ovatko molemmat sukupuolet - eronneet niin paljon todellisuudesta etteivät enää kykene hahmottamaan sitä? En tiedä kun en mielestäni itse vaadi mitään mahdottomia. Omalla kohdallani ensimmäisenä prioriteettina tulee persoona itsessään, sen jälkeen vasta ulkoiset seikat - toki tunnustan niilläkin olevan vaikutusta mutta ei ehkäpä siinä määrin kuin keskiverto ihmisellä. Huoliteltu persoonallinen ihminen riittää minulle varsin mainiosi, en vaadi mallin mittoja tai ulkonäköä. Miksi edes vaatisin koskapa itsekään en sitä edusta?

Toki minullakin on ihmisen kasvoissa ja olemuksessa jokin mikä minua viehättää. Siro olemus on sellaista mitä arvostan - mutta en vaadi. Lisäksi minun on tunnustettava, että silmät ja nenä viehättävät minua, työkaverillani on sellainen nenä mikä minua viehättää samoin eräällä jatkoaikalaisella.

vlad.

 

[Richter_35]

Landelle, oltiin mökkinaapuruksia aika pitkään joten olen tuntenut hänet jo aikas pitkään (asumme yhdessä).

 

[vetti]

Viestin lähetti vlad
Ovatko naiset - vai ovatko molemmat sukupuolet - eronneet niin paljon todellisuudesta
clip

Lyhyestä virsi kaunis: kyllä. Molemmat.

Viimeksi eilen/tänään baarireissulla ihailin muutamaa miestä, joilla on ns asenne kohdallaan; tarkoittaa sitä että näyttävät siltä, ettei voisi vähempää kiinnostaa. Silti, aina vievät ne parhaat.

Väittävät, että minulla on samanlainen asenne. Erotuksena tosin on, etten ikinä vie ketään (vitutusketun ainesta).

Edittinä lisäys: en missään. Vielä.

 

[mysteeri]

Suonikohjulle:

Viestin lähetti Suonikohju
Okei, tunnustetaan. Makkaratehtaalla lyötyiin ensitahdit meidän tarinalle. Kesätyöt ja silleen, oi niitä aikoja. Minä ja hän plus pari nyyttiä päälle nykyään. Kyllä kelpaa!

Yhdeksan vuotta tulee tänä vuonna täyteen rengastettuna. Matka jatkuu eikä loppua näy, kuul.

Kaunista :). Kuulostaa ihanalta.
Ja onnea parista nyytistä :).
-mysteeri-