MOI on jo oikeastaan tapahtunut Ässissä riippumatta siitä mitä loppukaudella tapahtuu. Muistan oikein hyvin ajan 5-6 vuotta sitten, jolloin kaikki oli menossa alaspäin ja mikään ei toiminut. Kerran viikossa seuran kriisiryhmä kokoontui pohtimaan mitä laskuja voidaan maksaa, mitä laskuja voidaan lykätä ja näin pois päin. Samaan aikaan juniorityö oli kuralla, luistelutaito ja kiekonkäsittely olivat heikolla tasolla, Ässäjunnuja ei huolittu mukaan turnauksiin, koska kiekkoa ne eivät osaa pelata ja rähinöivät vain kuitenkin.
Seuran ympärillä liikkui monen tyyppistä ihmemies MacKaiveria ja kullakin oli oma resepti asioiden nopeaan parantamiseen. Kaikenlaista koetettiinkin, hankittiin viimeisillä ja lainatuilla rahoilla vanhoja raakkeja ja toivottiin, että jospa homma oikeaisi, ei oiennut. Verottaja teki oman iskunsa, Heikkilän Atista tuli suuri syntipukki, Ketolan Vellu poltti siltansa Ässiin ja oltiin aika lailla selkää seinää vastaan.
Sitten lopulta Aholan Pena ja Kuparisen Risto ottivat hommat hoitoonsa, kun lähes kaikki oli jo luisumassa käsistä. Todettiin, että joukkuetta täytyy radikaalisti halventaa, valmentajaksi pitää palkata Jypin entinen kakkosvalmentaja (Atin löytö) ja juniorityö pitää saada maan eturiviin. Myllymaan Jouni astui puikkoihin, teki rajusti töitä ja sai jumalattoman kasan paskaa niskaansa. Kaikkiaan palattiin niinsanotusti juurille ja moni asia näytti ulkopuolisista ottavan rajusti takapakkia. Mutta todellisuudessa terve linja oli voittanut ja ihmeen siemen oli kylvetty. Muistan erään palaverin synkimmän tilanteen aikana, jossa pohdittiin missä voitaisiin olla, jos aivan kaikki menisi täydellisesti nappiin. Silloin nähtiin tässä ihme visiossa Pele Peltonen nostamassa Kanadan maljaa ilmaan armon vuoden 2007 keväällä Isomäen hallissa. Pele sen takia kuin uskottiin, että Jarkka olisi jo liian vanha sen hetkisestä joukkueesta ja Pelen sydän tiedettiin niin pataässän muotoiseksi, että se kestäisi edessä olevia hankalia aikoja ja yöpakkasia. Kukaan ei tähän takuulla uskonut, mutta mitähän tässä tapahtuu vielä kevään 2006 aikana?
Projekti alkoi, välillä mentiin eteenpäin, verottaja hävisi juttunsa, eikä saanut Ässiä konkurssiin, joukkue pelasi ajoittain hienosti ja nuorimmissa junioreissa alko näkyä merkkejä padan paluusta. Toisaalta vähintään yhtä usein tuli lunta tupaan, avainmiehet täyttivät sairastuvan, ainoa oma maajoukkuemies jouduttiin myymään pahimman kilpailijan leiriin, Tammisen tj:n paikan suhteen tuli tehtyä lähes kohtalokas virhe, osa uskollisiksi luokitelluista kannattajista ja yhteistyökumppaneista käänsi selkänsä suurimman hädän hetkellä kun meni huonosti kaukalossa, A-juniorit putosivat aikaisempien virheiden takia SM-liigasta ja monia muitakin takaiskuja. Mutta kuitenkin terve linja oli voittanut ja kun potilas ei monen yllätykseksi ja myös pettymykseksi kuollutkaan linjauksen alkuvaiheen tuskiin, se alkoi pikkuhiljaa vahvistua. Ei paljon, mutta joka päivä kuitenkin vähän. Suuri yleisö ja pääkaupunkikeskeinen media ei tietenkään asioita noteerannut, mutta jo kolme viime vuotta on menty selvästi eteenpäin. Kuolonennustuksia kirjoiteltiin edelleen, vaikka potilas oli jo pystyssä ja valmistelemassa ensimmäisiä merkkejä uudesta tulostaan valtakunnan kärkisijoille.
Nuorimmat juniorit alkoivat poimia turnausvoittoja, niissä samoissa turnauksissa, joihin Ässiä ei ollut edes kelpuutettu osallistumaan muutamia vuosia aikaisemmin. Tuli kilpakiekkopuolella ensimmäinen mitalli C-juniorien pronssin merkeissä. Viime kaudella otettiin ensimmäinen junnukulta Poriin, kun Kärpät kaatui Ässien C:n edessä. Tänä vuonna B-juniorit ovat taitokiekolla menossa pitkälle. Itse ainakin olen ihastunut näihin poikiin, jotka ovat luistelutaidossa ja kiekonkäsittelyssä nyt nähtynä Tapparaa ja Jokereita ainakin saman verran edellä kuin Ässät oli perässä kun kuopasta liikkeelle lähdettiin. Ja muistetaan se, että Porissa on vain kaksi hallijäätä, joista aikaa ei ole saatavissa kuin murto-osa siitä mitä todella tarvittaisiin. Niinpä vanhan silmää on kovasti mielyttänyt kun Ässä-toppapukuisia poikia näkee ison tekojään yleisövuoroilla, koulujen laidattomille kentillä ja pikkukaduilla pelaamassa tossukiekkoa. Tämän on sitä oikeaa porilaista hulluutta, vaatimattomistakin oloista voidaan rakentaa joukkue tai joukkueita, joiden ei tarvitse hävetä mitään tai ketään tässä maassa. Ja täällä makaa ja kasvaa se porilainen MOI.
Liigajoukkueessa MOI on toistaiseksi näkynyt parhaiten siinä, että rajalliset resurssit on pääsääntöisesti saatu juuri sinne missä eniten on tarvittu. TJ Hirsimäki on varmasti yksi tämän maan kovimpia alallaan. Kari Takko palasi oman organisaation avuksi ja tekee myös korvaamatonta työtä luomalla suhteita erityisesti Dallasiin. Pasi Kaukoranta on todennäköisesti maan paras katsomovalmentaja. Erityisesti tällä kaudella MOI on sitten näkynyt jo suurellekin yleisölle, koska joukkue on säilynyt terveenä ja uusi nouseva polvi on järkevien hankintojen ohella kyykyttänyt monia isompia seuroja mennen tullen. Tätäkin on tietysti ollut vaikea hyväksyä monissa piireissä ja pitipä esimerkiksi Veikkaajan vielä tässä taannoin vetäistä etusivulle juttu Ässien suuresta talousahdingosta, vaikka ne tiukat paikat on jo hyvän aikaa sitten sivuutettu. Toinen ajan ilmiö on takinkääntäjien paluu Isomäen katsomoon tai ainakin aktiiviksi teksti-tv/radioseuraajiksi. Nyt pitää meinaan Porin niinsanotuissa paremmissakin piireissä tuntea Hiseyn ilmakiepautus tai mikä perhanan veivi se nyt sitten oli. Toki yksittäisen tappion tai huonon pelin jälkeen voi taas vähän iskeä puukkoa kylkeen tyyliin "en mee perkele kyllä katsoon matsia enää tällä kaudella, paitsi jos pääsen naapurin Masan firman lipuilla ilmatteeks".
MOI:n yksi suuri ilmentymä on normaali runkosarjaottelu, jossa yleisö ulvoo fanaattisesti amerikkalaisen teinipojan tullessa jäälle. Lähes kaikki muiden SM-liigaseurojen tj:t ovat käyneet tätä katsomassa ja vertailleet sitä omien halliensa hartaaseen tunnelmaan. Siinä on sitä alkuvoimaa MOI:lle ja monen muun seuran markkinointiosasto on miettinyt aikas kauan "miten helvetissä tollanen kukonpoika voi saada aikaan tollasen tunnelatauksen? Mun asiakkaat kusis housunsa tosta tunnelmasta ja mä voisin myydä se puolikylmän läskisoosin sisäfiilenä ja laskuttaa sen vielä vahingossa kaks kertaa. Hulluja ne porilaiset". Tietysti kaikkien "suurseurojen" tj:t ovat jo lähettäneet oman tarjouksensa amerikanteinille, mutta se perhana höpisee nauttivansa pelaamisesta tollasessa metelissä, luulisi nyt meidän hiljainen ja steriiliympäristö kiinnostavan hyvän perheen poikaa ja saisi vielä saavillisen rahuakin.
Taudin kuvaan kuuluu se, että Ässien mahdollisuuksiin suurta ja mahtavaa Tapparaa vastaan tuskin uskoo kukaan Porin ulkopuolella, eikä tietenkään kaikki Porissakin. Mutta ei anneta tämän haitata, Korpin sanoin "takaa on hyvä tulla". Isketään imusta ohi ja annetaan koirien haukkua. Joka tapauksessa huolimatta tämän kevään pelillisistä tuloksista tästä eteenpäin on menty yhden ihmeen verran joka tapauksessa ja uudet ihmeet ovat huomattavasti helpompia toteuttaa, kun tuota takaamatkaa muihin ei ole enää niin kovin paljoa.