Kulttuurirelativisti
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ex-Jokeri, anonyymi yleisfani
Tämä on katkeran miehen tilitys. Tilitys tunteista ja sitoutumisesta. Tositarina Jokereiden noususta ja tuhosta.
Innostuin Jokereista jo 80-luvun lopussa. Faniuteni jatkui aina vuoteen 1997. Tämän ajankohdan jälkeen Jokerit tekivät monia huonoja ratkaisuja: ostivat muiden joukkueiden parhaita pelaajia, kohderyhmäksi tuli valkokauluksiset pikkupomot, joita kiinnosti ainoastaan ravintopuoli. Kannustus katsomosta loppui. En voinut enää sietää kyseistä joukkuetta, oksensin.
Yritin viimekaudella yritin reunionia Jokereiden kanssa. Ajattelin, että Jortikan johdolla varmasti tapahtuu organisaatiossa muutoksia. Mitä vielä: Jortikka kyynelehti läpi kauden, haukkui omat pelaajansa ja ylipäänsä koko Suomen jääkiekkoilun. Taas oksetti. Oksensin.
Seuraan edelleen sm-liigaa mielenkiinnolla, mutta ei se ole sama asia, koska jokaista joukkuetta kohtaan tunteet ovat jotakuinkin ambivalentit. Kävin muutamassa HIFK:n playoff-ottelussa. Viihdyin toki, mutten voisi kannattaa. Iso osa elämästäni on viety. Kiitos Harkimon (niinpä - se sama) ja Virmasen...ja white collar -populaation, joka taputtaa, kun saa oluen eteensä. Surullista paatosta, mutta niin totta.
Innostuin Jokereista jo 80-luvun lopussa. Faniuteni jatkui aina vuoteen 1997. Tämän ajankohdan jälkeen Jokerit tekivät monia huonoja ratkaisuja: ostivat muiden joukkueiden parhaita pelaajia, kohderyhmäksi tuli valkokauluksiset pikkupomot, joita kiinnosti ainoastaan ravintopuoli. Kannustus katsomosta loppui. En voinut enää sietää kyseistä joukkuetta, oksensin.
Yritin viimekaudella yritin reunionia Jokereiden kanssa. Ajattelin, että Jortikan johdolla varmasti tapahtuu organisaatiossa muutoksia. Mitä vielä: Jortikka kyynelehti läpi kauden, haukkui omat pelaajansa ja ylipäänsä koko Suomen jääkiekkoilun. Taas oksetti. Oksensin.
Seuraan edelleen sm-liigaa mielenkiinnolla, mutta ei se ole sama asia, koska jokaista joukkuetta kohtaan tunteet ovat jotakuinkin ambivalentit. Kävin muutamassa HIFK:n playoff-ottelussa. Viihdyin toki, mutten voisi kannattaa. Iso osa elämästäni on viety. Kiitos Harkimon (niinpä - se sama) ja Virmasen...ja white collar -populaation, joka taputtaa, kun saa oluen eteensä. Surullista paatosta, mutta niin totta.