Kisapuisto
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- SaiPa
On pitänyt tämä ketju avata jo ajat sitten, mutta en ole saanut aikaiseksi. Nyt vihdoin kuitenkin sen teen. Eli milloin tässä maassa on tapahtunut sellainen käänne, että vähemmistöjen oikeudet menevät enemmistön oikeuksien edelle? Mistä lähtein jopa yksittäisen ihmisen ”ymmärtäminen” on mennyt niin pitkälle, että se on tärkeämpää kuin kaikkien muiden hyvinvointi ja oikeudet?
Eilen kuuntelin töissä radiosta, kuinka jossain päin Suomea olevalla Neste-huoltoasemalla oli kiinnitetty oveen lappu, että kansallispukuiset eivät saa ryhmäasioida huoltamolla. No jokainenhan tietää, että romaneihinhan tuolla viitataan, vaikka sinänsä fiksusti asia oli muotoiltu ettei syrjinnästä voi tuomita. Mutta kauhea haloo siitä nousi radioon soittaneiden kesken, ja huuli pyöreänä kuuntelin, kun ihmiset vaahtosivat että ei noin saa tehdä, se on syrjintää ja ennen kaikkea se on rasismia. Siis romaneiden pitäisi kuulemma antaa asioida kaupassa ryhmissä ihan rauhassa, vaikka ilmeisen todistettavasti aina varastavat jotakin. Eikä kukaan näistä rasismikortin heiluttelijoista muuten ilmeisesti tajunnut sitä, että tämä ko. kauppias ei kiellä ketään tulemasta kauppaansa yksin, ainoastaan ryhmässä ja kansallispuvut päällä se on kielletty. Siis onko romanien (tai kenenkään muun) oikeus asioida (ja varastella) missä huvittaa isompi kuin yksityisyrittäjän/ison ketjun oikeus estää tämä rauhanomaisin keinoin? Onko romanien (tai kenenkään muun) oikeus asioida (ja varastella) missä huvittaa isompi kuin yksityisyrittäjän/ison ketjun oikeus valita asiakkaansa, kun siihen kerran on olemassa selkeät perusteet?
Viime perjantaina Metro-lehdessä oli juttua jostakin nuoresta Itä-Helsinkiläisestä räppärinaisesta, joka oli sitä mieltä, että on väärin kieltää nuoria tulemasta kouluun huumepäissään. Tämä kuulemma vain edistää sitä nuorten huumeidenkäyttöä, koska jos se nuori ei saa tulla huumepäissään kouluun, niin se syrjäytyy ja lopettaa koulun. Sinänsä varmaan ihan oikeassa oli tämä nainen, mutta entäs sitten ne koululaiset, jotka haluaisivat opiskella rauhassa, eikö heillä ole siihen mitään oikeutta? Pitääkö heidän vain kärsiä sen huumehörhön haitoista, koska ihmisen oikeudet ja vapaus ja niin edes päin, ja koska muuten tämä huumeidenkäyttäjä syrjäytyy? Ja miten se edistää sen nuoren irtautumista huumeista, jos sen annetaan tulla huumepäissään kouluun? Samoista syistä muuten kuulemma työpaikkojen huumetestit ovat väärin.
Koko ajan voimistuvana käytävä pakkoruotsi-keskustelu on myös hyvä esimerkki vähemmistöjen etujen menemisestä enemmistön etujen edelle. Alle 5 % puhuu Suomessa äidinkielenään ruotsia. Tämän takia kaikkien on opiskeltava ruotsia, vaikka sen sijaan voisi opiskella monia hyödyllisempiä kieliä. Tämä siis syö ihan turhaan enemmistön resursseja esim. opetuksesta, joita voisi kohdentaa paljon järkevämminkin. Eivätkä nämä pakkoruotsin puolestapuhujat ota huomioon ollenkaan sitä tosiasiaa eikä heitä näytä edes kiinnostavan se, että Suomessa on nykyään monia muitakin kielivähemmistöjä, jotka eivät välttämättä saa palvelujaan äidinkielellään. Kunhan omat edut on taattu, niin muista viis. Onko ruotsinkielisten oikeus saada palvelua omalla äidinkielellään tärkeämpi kuin yhdenkään muun kielivähemmistön oikeus samaan asiaan? Onko tämä alle 5 % oikeus tärkeämpi kuin 91 % (äidinkieli suomi) oikeus saada hyödyllistä opetusta muissa aineissa, koska suurimmalle osalle näistä 91 prosentista ei ruotsin kielen osaamisella ole sen opiskelun jälkeen mitään väliä tai tarvetta.
Homoseksuaalien adoptio-oikeudesta ja avioliitosta käydään myös kiivasta keskustelua. Siitä on olemassa jo oma ketjunsa, ja jätetään itse homous aiheena sinne. Käsitellään tässä ketjussa sitä, että onko oikein, että yksi vähemmistö saadessaan tahtonsa läpi vaikeuttaa suuren heteroenemmistön mahdollisuutta adoptoida lapsi? Kun maailmassa on monia maita, jotka eivät anna lapsia adoptoitavaksi sellaisiin maihin, joissa homoavioliitot ja sitä kautta homojen oikeus adoptioon on mahdollista. Suomessa on rajallinen määrä lapisa adoptoitavaksi eikä niitä ulkomailtakaan ole kovin paljoa ”saatavilla” ja adoptiojonot jo nykyisellään ovat todella pitkät. Onko homojen (n. 1-2 %) oikeus adoptioon siis tärkeämpi kuin se tosiasia, että se selkeästi hankaloittaa heterojen (98-99 %) mahdollisuutta adoptioon?
Yksittäisellä tasolla mulla on naapuri, joka on viimeiset viisi vuotta häirinnyt naapureita tässä meidän kerrostalossa erinäisin tavoin. Häntä ei saa häädetyksi, koska hänellä on kuulemma lääkärin toteama mielenterveyshäiriö. (En tiedä, mikä.) Tämän takia, koska hän siis on sairas, häntä ei voi häätää vaan muiden kerrostaloasukkaiden on vain ymmärrettävä (ja siedettävä) häntä. (Tästä on olemassa oikeuden määräys, uskokaa tai älkää.) Tässä kerrostalossa taitaa asua n. 35 muuta ihmistä, joten ihmettelen että miten ihmeessä yhden ihmisen oikeus mielensairauden nojalla häiritä muita ihmisiä on suurempi kuin näiden muiden n. 35 ihmisen oikeus rauhalliseen elämään omassa kotonaan? Ja miten ihmeessä mielisairaan ihmisen oikeus häiritä muita ihmisiä on suurempi ja käytännössä koskematon oikeus kuin sellaisen, joka häiritsee ihmisiä ns. ihan järjissään?
Pakolaiskeskustelu kuuluu myös tähän siltä osin, että kun joku pakolainen/maahanmuuttaja tekee rikoksen, niin sitä pitää ilmeisesti ymmärtää koska se tulee erilaisesta kulttuurista. Se varmasti lämmittää kovasti sitä rikoksen kohteeksi joutunutta.
Ylipäätään minusta on ihmeellistä, että nykyään monia asioita perustellaan sillä, että "minulla on oikeus". Tai ei se itse asiassa ole ihmeellistä, sillä ihminenhän on todella itsekäs otus, joka keksii vaikka mitä perusteita sille, että itsellään olisi mahdollisimman paljon oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia. Mutta se on kummallista, että tämä kyseinen ajatusmaailma näyttää olevan nykyään se "virallinen mielipide" kunhan kysymys on vähemmistöistä. Enemmistöjen oikeuksilla ei tunnu olevan mitään väliä.
Eli mihin asti vähemmistöjen oikeudet pitää ottaa huomioon? Mihin asti ihmistä pitää ymmärtää? Pitääkö vähemmistöjen oikeudet ottaa huomioon ja yksittäistä ihmistä ymmärtää silloinkin, kun niistä/siitä on lähes pelkästään haittaa enemmistölle?
Eilen kuuntelin töissä radiosta, kuinka jossain päin Suomea olevalla Neste-huoltoasemalla oli kiinnitetty oveen lappu, että kansallispukuiset eivät saa ryhmäasioida huoltamolla. No jokainenhan tietää, että romaneihinhan tuolla viitataan, vaikka sinänsä fiksusti asia oli muotoiltu ettei syrjinnästä voi tuomita. Mutta kauhea haloo siitä nousi radioon soittaneiden kesken, ja huuli pyöreänä kuuntelin, kun ihmiset vaahtosivat että ei noin saa tehdä, se on syrjintää ja ennen kaikkea se on rasismia. Siis romaneiden pitäisi kuulemma antaa asioida kaupassa ryhmissä ihan rauhassa, vaikka ilmeisen todistettavasti aina varastavat jotakin. Eikä kukaan näistä rasismikortin heiluttelijoista muuten ilmeisesti tajunnut sitä, että tämä ko. kauppias ei kiellä ketään tulemasta kauppaansa yksin, ainoastaan ryhmässä ja kansallispuvut päällä se on kielletty. Siis onko romanien (tai kenenkään muun) oikeus asioida (ja varastella) missä huvittaa isompi kuin yksityisyrittäjän/ison ketjun oikeus estää tämä rauhanomaisin keinoin? Onko romanien (tai kenenkään muun) oikeus asioida (ja varastella) missä huvittaa isompi kuin yksityisyrittäjän/ison ketjun oikeus valita asiakkaansa, kun siihen kerran on olemassa selkeät perusteet?
Viime perjantaina Metro-lehdessä oli juttua jostakin nuoresta Itä-Helsinkiläisestä räppärinaisesta, joka oli sitä mieltä, että on väärin kieltää nuoria tulemasta kouluun huumepäissään. Tämä kuulemma vain edistää sitä nuorten huumeidenkäyttöä, koska jos se nuori ei saa tulla huumepäissään kouluun, niin se syrjäytyy ja lopettaa koulun. Sinänsä varmaan ihan oikeassa oli tämä nainen, mutta entäs sitten ne koululaiset, jotka haluaisivat opiskella rauhassa, eikö heillä ole siihen mitään oikeutta? Pitääkö heidän vain kärsiä sen huumehörhön haitoista, koska ihmisen oikeudet ja vapaus ja niin edes päin, ja koska muuten tämä huumeidenkäyttäjä syrjäytyy? Ja miten se edistää sen nuoren irtautumista huumeista, jos sen annetaan tulla huumepäissään kouluun? Samoista syistä muuten kuulemma työpaikkojen huumetestit ovat väärin.
Koko ajan voimistuvana käytävä pakkoruotsi-keskustelu on myös hyvä esimerkki vähemmistöjen etujen menemisestä enemmistön etujen edelle. Alle 5 % puhuu Suomessa äidinkielenään ruotsia. Tämän takia kaikkien on opiskeltava ruotsia, vaikka sen sijaan voisi opiskella monia hyödyllisempiä kieliä. Tämä siis syö ihan turhaan enemmistön resursseja esim. opetuksesta, joita voisi kohdentaa paljon järkevämminkin. Eivätkä nämä pakkoruotsin puolestapuhujat ota huomioon ollenkaan sitä tosiasiaa eikä heitä näytä edes kiinnostavan se, että Suomessa on nykyään monia muitakin kielivähemmistöjä, jotka eivät välttämättä saa palvelujaan äidinkielellään. Kunhan omat edut on taattu, niin muista viis. Onko ruotsinkielisten oikeus saada palvelua omalla äidinkielellään tärkeämpi kuin yhdenkään muun kielivähemmistön oikeus samaan asiaan? Onko tämä alle 5 % oikeus tärkeämpi kuin 91 % (äidinkieli suomi) oikeus saada hyödyllistä opetusta muissa aineissa, koska suurimmalle osalle näistä 91 prosentista ei ruotsin kielen osaamisella ole sen opiskelun jälkeen mitään väliä tai tarvetta.
Homoseksuaalien adoptio-oikeudesta ja avioliitosta käydään myös kiivasta keskustelua. Siitä on olemassa jo oma ketjunsa, ja jätetään itse homous aiheena sinne. Käsitellään tässä ketjussa sitä, että onko oikein, että yksi vähemmistö saadessaan tahtonsa läpi vaikeuttaa suuren heteroenemmistön mahdollisuutta adoptoida lapsi? Kun maailmassa on monia maita, jotka eivät anna lapsia adoptoitavaksi sellaisiin maihin, joissa homoavioliitot ja sitä kautta homojen oikeus adoptioon on mahdollista. Suomessa on rajallinen määrä lapisa adoptoitavaksi eikä niitä ulkomailtakaan ole kovin paljoa ”saatavilla” ja adoptiojonot jo nykyisellään ovat todella pitkät. Onko homojen (n. 1-2 %) oikeus adoptioon siis tärkeämpi kuin se tosiasia, että se selkeästi hankaloittaa heterojen (98-99 %) mahdollisuutta adoptioon?
Yksittäisellä tasolla mulla on naapuri, joka on viimeiset viisi vuotta häirinnyt naapureita tässä meidän kerrostalossa erinäisin tavoin. Häntä ei saa häädetyksi, koska hänellä on kuulemma lääkärin toteama mielenterveyshäiriö. (En tiedä, mikä.) Tämän takia, koska hän siis on sairas, häntä ei voi häätää vaan muiden kerrostaloasukkaiden on vain ymmärrettävä (ja siedettävä) häntä. (Tästä on olemassa oikeuden määräys, uskokaa tai älkää.) Tässä kerrostalossa taitaa asua n. 35 muuta ihmistä, joten ihmettelen että miten ihmeessä yhden ihmisen oikeus mielensairauden nojalla häiritä muita ihmisiä on suurempi kuin näiden muiden n. 35 ihmisen oikeus rauhalliseen elämään omassa kotonaan? Ja miten ihmeessä mielisairaan ihmisen oikeus häiritä muita ihmisiä on suurempi ja käytännössä koskematon oikeus kuin sellaisen, joka häiritsee ihmisiä ns. ihan järjissään?
Pakolaiskeskustelu kuuluu myös tähän siltä osin, että kun joku pakolainen/maahanmuuttaja tekee rikoksen, niin sitä pitää ilmeisesti ymmärtää koska se tulee erilaisesta kulttuurista. Se varmasti lämmittää kovasti sitä rikoksen kohteeksi joutunutta.
Ylipäätään minusta on ihmeellistä, että nykyään monia asioita perustellaan sillä, että "minulla on oikeus". Tai ei se itse asiassa ole ihmeellistä, sillä ihminenhän on todella itsekäs otus, joka keksii vaikka mitä perusteita sille, että itsellään olisi mahdollisimman paljon oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia. Mutta se on kummallista, että tämä kyseinen ajatusmaailma näyttää olevan nykyään se "virallinen mielipide" kunhan kysymys on vähemmistöistä. Enemmistöjen oikeuksilla ei tunnu olevan mitään väliä.
Eli mihin asti vähemmistöjen oikeudet pitää ottaa huomioon? Mihin asti ihmistä pitää ymmärtää? Pitääkö vähemmistöjen oikeudet ottaa huomioon ja yksittäistä ihmistä ymmärtää silloinkin, kun niistä/siitä on lähes pelkästään haittaa enemmistölle?