Olipahan peli. Vaikka pelattiin nollanollaa pitkään ja mentiin aina pilkuille asti 1-1 tilanteessa niin peli oli kyllä yksi tämän kauden viihdyttävimmistä. Molemmat maalivahdit olivat tehtäviensä tasalla.
Huikea peli oli, yksi parhaista Minnesotan peleistä tällä kaudella. Bobrovsky kyllä ryösti tämän pelin Columbukselle ei auta mikään.
Itse seurasin lempilapsieni eli puolustajien toimintaa tässä pelissä, ja kyllähän tilanne on aika raaka, jos Stonerin tasoinen puolustaja mahtuu pelaavaan kuusikkoon, eikä ollut edes missään nimessä huonoin pakki. Wild pitää kiekkoa paljon ja täten omissa ei kiekottomana hirveästi pyöritä. Tälläinen pelitapa ei tue Scandellan tai eritysesti Stonerin kaltaisia pakkeja jotka elävät kaksinkamppailuista. Ongelmahan Wildissa on juurikin omassa päässä, ja siinä että kaikkien pakkien suoritustaso heittelee (pl.Suter).
Ryan Suter: Vähän kyllä ihmettelen miksi Suteria peluutetaan niin paljon. En siksi etteikö Suter peliaikaa ansaitsisi vaan siksi, että Wild pelaa paljon kiekollisena ja kiekko pysyy yleensä vahvasti hyökkäysalueella. Se on sinänsä ihan sama pelaako viivalla Suter, Spurgeon tai vaikka Brodin koska viivassa pelaavan pakin toiminta on loppujen lopuksi hyvinkin simppeliä, nimenomaan kiekollisesti katsoen. Kiekkoa ei saa menettää karvaajalle, jos tulee painetta pitää kiekosta luopua joko laukomalla, dumbaamalla kiekko päätyyn tai syöttämällä. Näin yksinkertaisiin toimintoihin pitäisi jokaisen pystyä. Ymmärtäisin tämän Suterin peliajan jos siellä pyörittäisiin omissa tai muuten vaan olisi tapana puolustaa omissa kiekottomana, nyt voisi sanoa Wildin puolustavan silloinkin kun se on kiekossa, mikä tuntuu olevan suuntaus jääkiekossa yleisestikin. Ajan siis sitä takaa, että tälläisellä kuormalla ei nähdä parasta Suteria joka voisi olla mielestäni vieläkin parempi kokonaisuutena Wildin kannalta.
Jonas Brodin: Hyvää pelaamista vaikkakin Columbuksen maali Brodinin jaloista menikin. Muutamalla kerralla jätti ajamatta kiekkoon hyökkäysalueella kun tilanne kiekon ehtimisen suhteen oli aika 50:50. Tässä on ero esimerkiksi Brodinin ja vaikka Spurgeonin pelaamisessa.
Jared Spurgeon: Kuten edellisessä viittasin on Brodinin verrattuna vähän rohkeampi offensiivisesti, välillä jopa tyhmän rohkea. On kehittynyt omassa päässä paljon, mutta vielä on matkaa jos haluaa päästä maailman huipulle. Laukaus- ja erityisesti syöttöpaletti on todella laaja, ja Spurgu tuntuu näitä aseitaan viivalla käyttävän hyvinkin ansiokkaasti eli pelirohkeus on kunnossa.
Clayton Stoner: Omassa päässä Wildin kuningas. On iso ja ilkeä ja pystyy nykyään pelaamaan kiekolla, minkä takia kokoonpanossa on avautunut Stonerille paikka. Häviää harvoin kaksinkamppailuja, mutta välillä takaperin luistelussa on ongelmissa. Tässä vaiheessa jos hyökkääjä pääsee jalalla Stoneria haastamaan olisi todella tärkeää ettei Stoner olisi alimpana pakkina.
Marco Scandella: On jonkinlainen väliinputoaja. Ei mikään offensiivinen puolustaja, mutta on välillä omissakin kaksinkamppailuissa kevyttä tavaraa. Joka osa-alueella kelpo puolustaja jolla ei selkeitä heikkouksia löydy, joskaan ei vahvuuksiakaan. Parantanut alkukaudesta valtavasti.
Nate Prosser: Samat sanat oikeastaan kuin Scandellaan, mutta mielestäni pykälää huonompi jääkiekkoilija. Pelaaminen heittelee illasta toiseen äärimmäisen paljon. Joskus ei häviä yhtään kamppailua omissa ja hoitaa hyökkäyksessäkin roolinsa hyvin, sitten tuleekin seuraava peli ja kaveri on jatkuvasti kusessa.
Keith Ballard: Oli katsomossa pelissä Columbus Kekäläisiä vastaan ja täysin aiheesta. Ollut puolustuksen heikoin lenkki todella pitkän aikaa ja välillä todella pahasti kuutamolla. Miten voi Ballard olla nykyään Wildissa näin paska, että Stonerin, Scandellan ja Prosserin tasoiset pakit ajavat ohi, selkeästikin?