Minkälaisella pelityylillä mestariksi 2008?

[Hartiapankki]

Jääkiekon taktiset hienoudet ja termit ovat aika hepreaa meikäläiselle, kaikenmaailman pelikirjoista puhumattakaan. Seuraavassa kuitenkin vähän pohdintaa siitä, minkälaisin eväin Sport lähtee pettymykseen loppneen kauden jälkeen rakentamaan joukkuetta tulevaan kauteen ja kohti Mestiksen voittoa. Liiga-sana on tarkoituksella pannassa, koska ennen sitä on joka tapauksessa voitettava Mestis. Tämä oli jo tällä kaudella pelaajien ja valmennusjohdon ykköstavoite, mutta osin seurajohto, kannattajat ja media puhuivat vain liiganoususta.

Miten voitetaan Mestis-mestaruus? Kysymys pitäisi tietenkin heittää Mikkelin suuntaan, 7 vuoden aikana 6 finaalipaikkaa ja 4 mestaruutta on aika kova referenssi. Pelityylejä ja joukkueita on kuitenkin vaikea kopioida suoraan eikä moista moni kannattaja haluaisikaan. Jokaisella joukkueella on oma identiteettinsä, joka säilyy kaudesta toiseen.
Pelityyli. Rymistely, jatkuva liike vai huipputaitavuus? Sportilta on aina löytynyt näitä kaikkia. On ollut huipputaitavaa ykkös,-ja kakkosketjua, vahvaa ja liikkuvaa karvausketjua ja rymistelevää periksi ei anneta-ketjua. Silti viiri on jäänyt puuttumaan joka kevät. Tänä vuonna Sport nostettiin Mestiksen ehdottomaksi voittajasuosikiksi, ja materiaalin laajuutta ihasteltiin muuallakin kuin Vaasassa. Kuitenkin noutaja tuli huomattavasti aikaisemmin kuin oli tarkoitus.

Runkosarjassa trendinä oli se, että jos maali tai pari saatiin suht nopeasti aikaan, ei Sportin voittoa estänyt mikään. Sitten jos avausmaalia ei saatukaan heti aikaan, alkoi väkinäisyys ja mailan puristaminen. Paikkoja toki luotiin edelleen, mutta vastustajan maalivahti sai rauhassa nostaa torjuntaprosenttiaan kun kotkapaitojen laukaukset jäivät milloin Tarkin, milloin Kokkosen tai muiden ennalta selvästi heikommaksi arvioitujen joukkueiden maalivahtien räpylöihin.
Miksi nuo illat muuttuivat sitten niin vaikeiksi? Millälailla Sportin pitäisi muuttaa pelityyliään ensi kaudeksi, jotta tasainen suorittaminen jatkuisi läpi koko kauden?

Yksi avainasia on tällaiselle kotisihvosellekin päivänselvä; kurinalaisuus. Tuo sana tuo ehkä monelle mieleen Dufvan ja 1000 pitkää kiekkoa, mutta totuus on että kaiken sen taustalla on toimiva PELITYYLI. Jukureihin haalittiin sopivia pelaajia, jotka olivat valmiita noudattamaan Dufvan vaatimaa pelityyliä jokaisessa pelissä, koko pelin ajan. Onko Sportilla ollut toimivaa ja näkyvää pelityyliä tällä kaudella?

Tuo kurinalaisuus ei päde pelkästään Dufva-kiekossa. Tietyn pelityylin tinkimättömällä noudattamisella voidaan päästä hyviin tuloksiin, pelityylin ollessa jotain rymistelyn ja taitokiekon välimaastosta.
Otetaan esimerkki, minkälaisia pelityylejä ensi kaudella voitaisiin käyttää, esimerkkeinä Sportin tämän kauden pelaajia käyttäen:

Pelityyli Pahkala
Sport tullaan tuntemaan ensi kaudella joukkueena, joka ei kumarra mitään eikä ketään. Jokaisessa vaihdossa haetaan taklauksia ja pyritään pehmittämään vastustajan parhaat pelaajat ja saamaan näiden pelihuumori katoamaan. Oma peli on suoraviivaista kiekon toimittamista maalille, jossa isokokoiset maskimiehet hakkaavat reboundeja sisään. Rymistelyä ja taklauksia haetaan kautta linjan, ns. taitopelaajia myöten.
Kaudella saattaa tulla muutamia ottelurangaistuksia, jotkut taklaukset saattavat mennä 'yli', mutta trendi on se että kun laidat ryskyy kotona ja vieraskaukalossa, on Sport jo ottanut yliotteen vastustajasta.
Arkkityypit: Pahkala, Riska, Kiviniemi, Varakas

Pelityyli Hjerpe
Hjerpen mallissa karvauspeli on suuressa roolissa, samoin suunnanmuutokset silloin kun menetetään/saadaan kiekko. Pelityyli on kuluttava, mutta vastustajan alueelle isketään heti kun on paikka eikä anneta yhtään liikaa aikaa pelin rakentamiseen. Karvaus ja jatkuva paine saavat aikaan kiekonriistoja, joista pyritään iskemään heti vastaiskuilla. Pyritään siihen että aina on vähintään yksi mies heti kärkkymässä läpiajoa, ja tälle sitten nopea avaus. Pelityyli vaatii paljon hyväkuntoisia miehiä ja jatkuvaa vastustajan kiekollisen miehen haastamista.
Arkkityypit: Hjerpe, MacNeil, Salmivirta, Laitinen, Pernaa

Pelityyli Westerback
Joukkue rakennetaan perinteisesti selkeiden, klassisten senttereiden varaan. Joukkue pyrkii hallitsemaan ja pitämään kiekkoa, avauksia haetaan tarvittaessa niin kauan että oma vapaa pelaaja löytyy. Hyökkäyspään voima perustuu taitavien yksilöiden kiekon pitämiseen, puolustajien oikea-aikaisiin maalille nousuihin ja selkeiden maalipaikkojen rakentamiseen. Toivotaan-toivotaan-roiskaisuja ei harrasteta, vaan peliä jauhetaan niin kauan kuin vastustajan pelaajat ovat pyörryksissä ja selkeä maalipaikka tulee. Peli on kaunista katsottavaa.
Arkkityypit: Westerback, Jämsä, Nabb, Hallbäck

Ei jako tietenkään ole noin mustavalkoinen, tämän vuoden joukkue ja pelityyli on ollut ripaus noita kaikkia. Onko tässä kuitenkin tietynlaisen kipsin ja pelien äkkinäisen loppumisen syy, koska ketjut olivat lopulta aika erilaisia? Pitäisikö ensi kauden joukkue olla enemmän jonkin tietyn pelityylin näköinen, eli koko joukkue pyrkii suorittamaan jotain tiettyä yksinkertaista teemaa kurinalaisesti koko kauden ajan? Tämä teema, on se sitten rymistely, jatkuva ajokoiramainen karvaaminen tai oma kokonaisvaltainen kiekollinen hallinta, olisi se punainen lanka koko kauden, eikä siltä tieltä livettäisi kun siihen on kerran opittu ja sitä varten harjoiteltu.

Viime kausina Sportin pelejä on ollut mukava katsella, ne ovat olleet yleisöystävällistä viihdettä. 'Mestiksen IFK' ei ole ihan tuulesta temmattu. Samalla kun on saanut nauttia hienoista kuvioista, taklauksista ja taituruudesta, on pelejä usein leimannut kurittomuus. Suorastaan idioottimaisia jäähyjä on hankittu hankaliin paikkoihin. Ensi kaudella, oli pelityyli sitten mikä hyvänsä, toivoisi sen kurinalaisempaa noudattamista. Yksinkertainen on parempi kuin monimutkainen, ainakin jääkiekon taktiikoista puhuttaessa, ja yksinkertaisempaa taktiikkaa on helpompi noudattaakin.

Toivoisin tähän ketjuun analyysejä ja toiveita siitä, minkälaisella joukkueella ja minkätyylisellä pelaamisella yritetään hakea sitä mestaruutta ensi vuonna.

 

[Castillo]

Todella mielenkiintoista nähdä se, että millä tavalla Sport tullaan ensi kaudeksi kasaamaan. Onko joukkue Mannerin vai Westerbackin näköinen ja kuka tätä laivaa oikeasti vetää.

Mikko Manneria en vaihtaisi mistään hinnasta pois päävalmentajan pestiltä. Suurin osa faneista ei tuohtuneisuuden keskeltä näe sitä, että meillä todellakin on valmentaja joka rakastaa tätä seuraa, sekä toiseksi hän kuitenkin saa tästä joukkueesta ja seurasta niin paljon irti, että muuta ei tarvita.

Puolustuspää oli meidän tämän kauden suurin ongelma. Tästä lienee kaikki kannattajat samaa mieltä. Meiltä ei löytynyt missään vaiheessa kurinalaista viisikkopelaamista, vaan suoritukset olivat välillä äärimmäisen irtonaisia eikä Syreniuksen kokoama joukkue hitsautunut pelillisesti kasaan missään vaiheessa. Liian monta kiekon kuskaajaa ja liian erityylisiä pelaajia keskenään. Tämä oli mielestäni joukkueen rakentaneen ihmisen virhe.

Palatakseni alun mietiskelyyn joukkueen kasaajasta, on mielestäni riskinä se, että ensi kaudeksi ollaan Vaasassa kokoamassa jälleen erinäköistä joukkuetta kuin mitä päävalmentajan rakentama pelityyli vaatii. Westerback rakastaa taitokiekkoa ja taitavia yksilöitä. Manner taas nöyriä ja kurinalaisia joukkueelleen pelaavia jätkiä. Ja jos valita saa, niin nuoria. Nämä kaksi asiaa ovat pahasti ristiriidassa keskenään. Onko meillä ensi kauden joukkue täynnä Kiviniemiä ja Pahkaloita vai jyrääkö Patte kabineteissa ja tänne tuodaan kaikenmaailman taitokiekkoilijoita?

Yksi asia lienee kuitenkin varmaa:

Hokista ei Sporttiin kukaan ensi kaudeksi siirry, jos Pate saa päättää

 

[opelix]

Hommatkaa kunnon valmentaja, niin voitto tulee. Tuolla materiaalilla olisi pitänyt tulla jo nyt. Voitto voi tulla monilla eri pelityyleillä, kunhan valmentaja on tyylin sisäistänyt ja osaa myös pelaajille tämän takoa kalloon. Ehkäpä myös kannattaa valita tietynlaisia pelaajia tiettyyn pelityyliin.

Käännän vielä hieman puukkoa, mutta nyt ymmärrän miksi Risto Dufva sai niin kuraisia ja katkeria kommentteja tuolla JYPin osiossa..hän osasi Jukureissa sen homman toisin kuin M.Manner tänä vuonna.

 

[Pat_LaFontaine]

Mikko Manneria en vaihtaisi mistään hinnasta pois päävalmentajan pestiltä. Suurin osa faneista ei tuohtuneisuuden keskeltä näe sitä, että meillä todellakin on valmentaja joka rakastaa tätä seuraa, sekä toiseksi hän kuitenkin saa tästä joukkueesta ja seurasta niin paljon irti, että muuta ei tarvita.

Tähän voisit vaikkapa ranskalaisin viivoin listata kyseisen herran saavutukset joukkueen hyväksi. Luulen, että se jää yhtä lyhyeksi, kuin meidän mestaruusvuosien luettelo. En jaksa millään ymmärtää, että se tekee valmentasta hyvän, jos hän on Vaasalainen tai että hän nyt sattuu "rakastamaan" tätä joukkueta. Huh huh, mitä shaissee.

Itse näkisin Sportin hyvän ja kokeneen valmentajan alaisuudessa. Kun rahat ei riitä huippuhankintoihin, niin niitä pitää itse kehittää. Siihen ei riitä vielä pelkkä Vaasalaisuus.

Kun tossa ihmettelin syitä Jukurien menestykseen, tuli yksi asia aivan ekana mieleen. Heillä on ollut Leinosta, Strömbergiä, Suomalaista ja nyt taas Reunanen maalilla. Miten helvetti he osaavat aina löytää maalivahdin, joka on Mestiksen paras? Hyvä maalivahti on puolijoukkuetta, eli rahat kiinni kunnon veskaan, vaikka sitten muiden osa-alueiden kustannuksella. Ei enään mitään toivotaan toivotaan imureita kiitos.

 

[mendieta]

Tähän voisit vaikkapa ranskalaisin viivoin listata kyseisen herran saavutukset joukkueen hyväksi. Luulen, että se jää yhtä lyhyeksi, kuin meidän mestaruusvuosien luettelo. En jaksa millään ymmärtää, että se tekee valmentasta hyvän, jos hän on Vaasalainen tai että hän nyt sattuu "rakastamaan" tätä joukkueta. Huh huh, mitä shaissee.

Ei tuo puhdasta skeidaa ole missään nimessä. Se kertoo siitä, että koutsi on varmasti innokas ja sitoutunut. Jos tänne roudataan joku heikkilä jostain niin ei hän ole yhtä kiinnostunut Sportista kuin mitä Manner on. Manner tekee varmasti päätöksiä koko seuran tulevaisuus silmällä pitäen, kun taas joku muu tekisi lyhyellä tähtäimellä.

Itse olen aika pitkälle sitä mieltä, että Sport kehitys tulee kulkemaan aika pitkälle samaa polkua, mitä Mannerin kehitys.

Itse näkisin Sportin hyvän ja kokeneen valmentajan alaisuudessa. Kun rahat ei riitä huippuhankintoihin, niin niitä pitää itse kehittää. Siihen ei riitä vielä pelkkä Vaasalaisuus.

Näiden hintalappu on vain aivan järjetön ellei sitten löydä jotain jonka ura on jo menossa alaspäin, mutta jostain löytyykin uusi palo ja nousu.

Kun tossa ihmettelin syitä Jukurien menestykseen, tuli yksi asia aivan ekana mieleen. Heillä on ollut Leinosta, Strömbergiä, Suomalaista ja nyt taas Reunanen maalilla. Miten helvetti he osaavat aina löytää maalivahdin, joka on Mestiksen paras? Hyvä maalivahti on puolijoukkuetta, eli rahat kiinni kunnon veskaan, vaikka sitten muiden osa-alueiden kustannuksella. Ei enään mitään toivotaan toivotaan imureita kiitos.

Hyvän puolustuksen takana on molarinkin hyvä pelata. Reunanen ei ole minun papereissani edes top 3-molari tämän kauden Mestiksessä.

 

[mendieta]

Mitä avaukseen tulee niin olen sitä mieltä, että pelityyleillä/pelitaktiikalla/pelikirjalla ei voiteta mestaruuksia. Joitain pelejä voi voittaa. Se lähtee asenteesta ja joukkueen kyvystä toteuttaa se mistä ollaan sovittu.

Sport pelasi tällä kaudella mielestäni hyvää kiekkoa taktisesti. Ratkaisun hetkillä se ei vain päässyt lähellekään parastaan. Valmennus ei onnistunut henkisessä valmentamisessa, on näkemykseni.

1-2-2 vastaanotto-asetelma ja paikan tullen karvataan ärhäkästin. Sportin pelinopeus oli tällä kaudella ajoittain parasta Sportissa, koskaan. Se on ihanaa, kun se toimii.

 

[Hartiapankki]

Se lähtee asenteesta ja joukkueen kyvystä toteuttaa se mistä ollaan sovittu.

No tämä oli noin 1000-kertaisesti tiivistettynä se mitä hain. Siinä mielessä turhaa kulutin näppäimistöä.
Oli pelityyli/-kirja mikä hyvänsä, se ei itsessään ratkaise yhtään mitään. Vasta sen sovitun jutun kurinalainen noudattaminen ratkaisee. Jukuri-esimerkkinä käytin tuota pitkä kiekko-juttua, koska se pisti niin selvästi silmään Dufvan aikana (jännä muuten että tietyt Jukuri-kirjoittajat huomauttavat nyt ärhkäkästi jos joku joukkue 'sortuu' pitkiin kiekkoihin..), ja pelaajat noudattivat tuota orjallisesti.

Yhtä hyvin tuo voisi tarkoittaa jotain muuta juttua tai toimintaa kentällä. Se, miten Sport omaa juttuaan pyrki toteuttamaan, onnistui ainakin runkosarjassa ilmeisen hyvin. Tuo Hokki-sarja on sitten mystisempi asia.

 

[Canis Lupus]

Tuo Hokki-sarja on sitten mystisempi asia.

Ajattelinpa kirjoittaa tähän: otsikko oli mielenkiintoinen

Voi tuntua, että Hokin voitossa oli jotakin mystistä, mutta näkisin silti, että Hokin voiton avaimet on helppo listata. Eikä siinä, mitä nyt kirjoitan ole mitään sinänsä erikoista, vaan samantyyppisillä jutuilla tupataan menestymään, vuodesta toiseen.

Hokki oli pääsääntöisesti hyvin kurinalainen. Hokki hankki itselleen vaikeuksia lähinnä yksittäisten pelaajien lepsuillessa ja pelatessa epätarkasti. Mitä oli vähän.

Pitkäkiekkokeskusteluunkin Hokki on helppo liittää, sillä se oli myös joukkueena hätäilemätön. Lyhyillä syötöillä lähdettiin omasta monissa tilanteissa, missä moni joukkue olisi roiskaissut "toivotaan, toivotaan -kiekon" (vaikkapa kauden 2005-2006 Hokki).

Hokilla sattui tänä vuonna olemaan myös taisteluhenkeä ja yritteliäisyyttä enemmän kuin muilla pleijarijoukkueilla. Muilla oli liikaa paineita ja se näkyi pienenä puristamisena.

Lisäksi Hokin yksilöt (lähinnä Hattunen ja Erkinjuntti) haastoivat yksittäisissä tilanteissa rohkeammin vastustajia kuin kukaan vastassa olleiden joukkueiden pelaajista. Haastamisesta vain ei ole iloa, jos kaveri vie kiekon. Pitää onnistua, kuten kaverit tekivät.

Hokki voitti liikkeellä ja hyvällä fysiikalla. Hokin väsähtämistä odotettiin koko pleijareiden ajan, mutta kaikissa sarjoissa vastustaja hyytyi aikaisemmin, tosin en tiedä kuinka paljon siitä oli henkistä tuskastumista siihen, ettei pikkuista altavastaajaa saatu nujerrettua alkuunsa.

Voittaja tarvitsee voittavan maalivahdin. Myllykoskella on hyvä tilasto siinä suhteessa.

Summa summarum: Paketti kasassa, paljon liikettä, kykyä ja aktiivisuutta kontaktipelissä, pirusti itseluottamusta, taitoa, hyvä henki. Toimi Hokilla. Pitää huomata, että pelityylin on synnyttävä sopivassa suhteessa pelaajien ominaisuuksista ja vain tietyissä rajoissa valmentajan mieltymyksistä.

 

[Musta Nuoli]

Tähän voisit vaikkapa ranskalaisin viivoin listata kyseisen herran saavutukset joukkueen hyväksi. Luulen, että se jää yhtä lyhyeksi, kuin meidän mestaruusvuosien luettelo. En jaksa millään ymmärtää, että se tekee valmentasta hyvän, jos hän on Vaasalainen tai että hän nyt sattuu "rakastamaan" tätä joukkueta. Huh huh, mitä shaissee.

Kun tossa ihmettelin syitä Jukurien menestykseen, tuli yksi asia aivan ekana mieleen. Heillä on ollut Leinosta, Strömbergiä, Suomalaista ja nyt taas Reunanen maalilla. Miten helvetti he osaavat aina löytää maalivahdin, joka on Mestiksen paras? Hyvä maalivahti on puolijoukkuetta, eli rahat kiinni kunnon veskaan, vaikka sitten muiden osa-alueiden kustannuksella. Ei enään mitään toivotaan toivotaan imureita kiitos.

Minä voin listata Mannerin saavutukset kuluneelta kaudelta:
-runkosarjan voitto seuran piste-ennätyksellä ja kotietu loppuun asti
-pronssimitali

Jos ei pronssimitali vielä tyydytä, niin sitten vain odottamaan ajan kulumista ja vertailemaan runkosarjavoittoa ynnä mitalia aiempien vuosien suurempiin pettymyksiin. Ei "Sport liigaan" ollut läheskään niin kiveen kirjoitettu itsestäänselvyys kuin mitä sensaatiolehdissä toitotettiin. Liiganousu on siellä (ja Turussa) tavoite ja pidemmän tähtäimen haave, ei mikään automaatti. Urheilussa kun voi käydä niin, että toinen on parempi ratkaisupeleissä, eikä Hokin paremmuus ollut yksistään Mannerin vika. On semantiikkaa pohtia, olisiko esim. Madsenin heittäminen aiemmin kehiin auttanut jotain - tuskin olisi.

Olisitte kiitollisia, että kaikesta niskaan heitetystä skeidasta ja ties mistä uhkailusoitoista huolimatta Manner on vienyt Sportia valmentajakaudellaan selvästi pelillisesti eteenpäin ja on valmis tekemään töitä täysillä Sportin eteen, toisin kuin joku "otan rahat ja juoksen" -Tami.

Runkosarjavoittokin jo todistaa, että mies on Mestiksen parhaimmistoon kuuluvia valmentajia (Lehkosen ja Suikkasen jälkeen ainakin), ja vaikka "rakkaus Sportiin" onkin itselleni mysteerinen ja abstrakti käsite, kaipa se on parempi tunne kuin "viha Sportia kohtaan" tai "ihan sama, kunhan tili tulee ensi kuussakin"-ammattilaisvalmentajan asenne.

Mitä ihmetykseen Jukurien "ylivoimaisista veskareista" tulee, niin ei Reunanen ollut "Mestiksen paras maalivahti". Jukuriveskareilla on toki aikojen saatossa kovat prosentit, mutta siihen vaikuttaa ensisijaisesti joukkueen kurinalainen pelityyli ja tietysti myös äärimmäisen korkea pelaajien taso. Puolustusvoittoisen mestarijoukkueen maalilla prosentit ovat usein eri luokkaa kuin muualla.

Juha Kuokkanen oli paras veskari sekä Mestis-gaalan että JA-arvioiden mukaan paras seitsemällä runkosarjan nollapelillään. Itse nostaisin Salakin, Höylän ja Myllykoskenkin rinnalle ja/tai ohi. Ari Reunanen pelasi TuTossakin aikanaan, eikä mitenkään erityisesti silloin vakuuttanut.

 

[mendieta]

Jos ei pronssimitali vielä tyydytä, niin sitten vain odottamaan ajan kulumista ja vertailemaan runkosarjavoittoa ynnä mitalia aiempien vuosien suurempiin pettymyksiin. Ei "Sport liigaan" ollut läheskään niin kiveen kirjoitettu itsestäänselvyys kuin mitä sensaatiolehdissä toitotettiin.

Ihan hyvää juttua Mustalta Nuolelta. Pari asiaa kuitenkin särähti verkkokalvoon. Mikä on tämä sensaatiolehti, missä Sportin liiganousu ilmoitettiin varmaksi?

Ja toiseksi: totta kai pronssimitalit on suuri pettymys. Kaksi kertaa ennen sitä on päästy finaaliin, taisteltu "noususta" ja sarjan voitosta. Jos nyt nosteltaisiin käsiä ylös pronssimitalien voitosta ja taputeltaisiin toisiamme selkään hyvin tehdystä duunista, jossain mättäisi ja pahasti.

Pitkälti Mannerista samaa mieltä. Kehitystä on kuitenkin tapahduttava vielä paljon. Uskon, että Sportin menestys kulkee pitkälle Mannerin kehityksen kanssa käsikädessä.

Ja mitä Juhani Tammiseen tulee, hänen arvonsa Sportille mitataan monella muulla mittarilla kuin vain valmennus.

 

[Musta Nuoli]

Ihan hyvää juttua Mustalta Nuolelta. Pari asiaa kuitenkin särähti verkkokalvoon. Mikä on tämä sensaatiolehti, missä Sportin liiganousu ilmoitettiin varmaksi?

Ja toiseksi: totta kai pronssimitalit on suuri pettymys. Kaksi kertaa ennen sitä on päästy finaaliin, taisteltu "noususta" ja sarjan voitosta. Jos nyt nosteltaisiin käsiä ylös pronssimitalien voitosta ja taputeltaisiin toisiamme selkään hyvin tehdystä duunista, jossain mättäisi ja pahasti.

Pitkälti Mannerista samaa mieltä. Kehitystä on kuitenkin tapahduttava vielä paljon. Uskon, että Sportin menestys kulkee pitkälle Mannerin kehityksen kanssa käsikädessä.

Ja mitä Juhani Tammiseen tulee, hänen arvonsa Sportille mitataan monella muulla mittarilla kuin vain valmennus.

Eikös näissä iltapäivälehtien "kiekkoasiantuntijoiden" kolumneissa pidetty hyvin varmana vähintään tasonmittausta Sportille? No, itsekin kyllä veikkasin finaaliparin olevan Sport-TuTo, mutta eipä minulle toisaalta maksetakaan palkkaa siitä, että kirjoittelisin iltapäivälehtiin tai olisin ns. "petterisihvonen", jonka kommentit joko naurattavat tai itkettävät.

Toki pronssimitali on pettymys, mutta on se parempi kuin neljäs sija... tosin täytyy aina suhteuttaa ns. arkielämän reaaliteetit vastaan fanien suurisydämiset näkemykset. Kyllähän tappio ottaa päähän joskus erittäin kovastikin, mutta tunteet on vain parasta nollata ja analysoida kautta ja syitä kylmän kliinisesti.

Viimeiset kolme kautta ovat olleet sielläkin suunnassa varsin tuloksekkaita urheilullisesti, ja luovat pitkäjänteisempää pohjaa nousulle, mikä varmasti vielä tapahtuu toivottavasti niin Vaasassa kuin Turussakin. Vaasassa tiedetään nyt keinot runkosarjamenestykseen ja tasaiseen jatkuvuuteen (ei enää "syysromahdusta"), seuraava askel onkin sitten pudotuspelimenestyksen hitsaaminen.

Itse näkisin, että pitkällä tähtäimellä Sportinkin kokema aseman vakiinnuttaminen Mestiksen huipulla vie seuraa enemmän eteenpäin kuin yks kaks tapahtuva nousu veisi. Huipulta voidaan tulla nopeastikin alas, varsinkin jos/kun Sport teki tänäkin vuonna ilmeisesti edelleen tappiota. Plussalle täytyy vähintään päästä, se on ehdoton edellytys. Urheilussa sattuu ja tapahtuu, se tiedetään Turussakin, mutta voin kyllä kokemuksesta sanoa, että liigasta putoaminen velkataakan saattelemana korpeaa aivan eri lailla kuin Mestis-finaalin väliinjääminen. Been there, done that.

Tamin arvo on tosiaan muualla kuin valmennuksessa, jonka takia häntä ei penkin taakse kannata päästääkään. Mies olisi varmaan erinomainen markkinointipäällikkö tai PR-kuningas, muttei pitkän tähtäimen valmentaja. Jonkinasteisena yhden-kahden vuoden projektimiehenä Tami voi toimia, sen jälkeen seuraa yleensä alamäki. Ja tämä kritiikki siitä huolimatta, että Tami oli aikoinaan TuTon valmentaja TuTon noustessa liigaan, mikä on Tamin valmentajauran paras saavutus. No, olihan Jortsukin aikoinaan Suomen paras valmentaja ja "midas", joten katoavaista on mainen kunnia.

 

[mendieta]

Eikös näissä iltapäivälehtien "kiekkoasiantuntijoiden" kolumneissa pidetty hyvin varmana vähintään tasonmittausta Sportille? No, itsekin kyllä veikkasin finaaliparin olevan Sport-TuTo, mutta eipä minulle toisaalta maksetakaan palkkaa siitä, että kirjoittelisin iltapäivälehtiin tai olisin ns. "petterisihvonen", jonka kommentit joko naurattavat tai itkettävät.

En lue iltapäivälehtiä, ja suosittelen sitä muillekin, joten tämä on jäänyt bongaamatta. Oli miten oli, "analyytikotkin" tekevät arvionsa jonkinlaisen aineiston perusteella. Ei veikkaus Sport-TuTo-finaalissa minusta edelleenkään ole huono.

Niin ei nyt käynyt. Se onkin urheilun suola.

Toki pronssimitali on pettymys, mutta on se parempi kuin neljäs sija... tosin täytyy aina suhteuttaa ns. arkielämän reaaliteetit vastaan fanien suurisydämiset näkemykset. Kyllähän tappio ottaa päähän joskus erittäin kovastikin, mutta tunteet on vain parasta nollata ja analysoida kautta ja syitä kylmän kliinisesti.

Eli sinusta Sport-fanien finaaliodotukset olivat ylimitoitettuja? Minusta ei laisinkaan. Ainoa henkilökohtaisesti kysymysmerkkejä nostattava tapaus oli senttereiden loukkaantumiset. Muuten finaalia sai odotella ihan hyvillä perusteilla. Olihan Sport hinannut sinne itsensä jo kahdesti aiemmin, nyt voitti runkosarjan ja pelasi kenties parasta lätkäänsä Mestiksen aikana.

Finaalista tippuminen oli suuri pettymys ja siitä saa vittuuntua. Seuran ja joukkueen tehtävä on analysoida ja parantaa. Fanien tehtävä on kannustaa ja vaatia.

Viimeiset kolme kautta ovat olleet sielläkin suunnassa varsin tuloksekkaita urheilullisesti, ja luovat pitkäjänteisempää pohjaa nousulle, mikä varmasti vielä tapahtuu toivottavasti niin Vaasassa kuin Turussakin. Vaasassa tiedetään nyt keinot runkosarjamenestykseen ja tasaiseen jatkuvuuteen (ei enää "syysromahdusta"), seuraava askel onkin sitten pudotuspelimenestyksen hitsaaminen.

Miepideasia. Monen mielestä ylivoimaisesti isoimmilla resursseilla operoivan Sportin menestys on ollut heikkoa. Jos sitä ajattelee vain noin niin olen samaa mieltä. Toisaalta Sport on päätynyt valmentajavalintaansa, jota en sinänsä jaksa kritisoida, ja Sport tullee menestymään käsikädessä sen kanssa, kun Manner valmentajana kehittyy. Itse jaksan sitä odottaa, moni muu ei.

Tällä kaudellahan tuo romahdus siirtyi syksystä playoffeihin, mikä ei juurikaan ole toivottava ilmiö.

Itse näkisin, että pitkällä tähtäimellä Sportinkin kokema aseman vakiinnuttaminen Mestiksen huipulla vie seuraa enemmän eteenpäin kuin yks kaks tapahtuva nousu veisi. Huipulta voidaan tulla nopeastikin alas, varsinkin jos/kun Sport teki tänäkin vuonna ilmeisesti edelleen tappiota. Plussalle täytyy vähintään päästä, se on ehdoton edellytys. Urheilussa sattuu ja tapahtuu, se tiedetään Turussakin, mutta voin kyllä kokemuksesta sanoa, että liigasta putoaminen velkataakan saattelemana korpeaa aivan eri lailla kuin Mestis-finaalin väliinjääminen. Been there, done that.

Itsehän en edes toivo Sportin nousua. Ehkä sitten, kun sarja on aidosti avoin.

Tamin arvo on tosiaan muualla kuin valmennuksessa, jonka takia häntä ei penkin taakse kannata päästääkään. Mies olisi varmaan erinomainen markkinointipäällikkö tai PR-kuningas, muttei pitkän tähtäimen valmentaja. Jonkinasteisena yhden-kahden vuoden projektimiehenä Tami voi toimia, sen jälkeen seuraa yleensä alamäki. Ja tämä kritiikki siitä huolimatta, että Tami oli aikoinaan TuTon valmentaja TuTon noustessa liigaan, mikä on Tamin valmentajauran paras saavutus. No, olihan Jortsukin aikoinaan Suomen paras valmentaja ja "midas", joten katoavaista on mainen kunnia.

Miten Sport hoitikaan Tami-casen? Jos tämä on jollekin jäänyt epäselväksi niin minä sanon: ihan vitun hyvin. Tamminen oli täällä sen 1,5 kautta ja ratkaisi Sportin suurimmat ongelmat. Ei toki yksin, mutta kuitenkin sinä oleellisimpana voimana. Moniko muu seura on hoitanut Tamia menestyksekkäästi? Ei tule montaa mieleen.

Tammisen aika Sportissa on ohi ja hyvä niin. Silti kannattaa nostaa Tammisella ja Sport-johdolle hattua siitä miten se case hoidettiin. Siinä Sport selvisi selkeäksi voittajaksi.

 

[Hartiapankki]

Tamin arvo on tosiaan muualla kuin valmennuksessa, jonka takia häntä ei penkin taakse kannata päästääkään. Mies olisi varmaan erinomainen markkinointipäällikkö tai PR-kuningas, muttei pitkän tähtäimen valmentaja.

Totta. Pakko tosin vielä puuttua tuohon "otan rahat ja juoksen"-juttuun Tamista, sehän ei pitänyt alkuunkaan paikkaansa. Tamminen toi Sportille moninkertaisesti sen, mitä vei palkkansa muodossa. Sportin entiset johtomiehet Pajuluoma ja Laaksoharju, sekä nykyinen tj. Saari ovat kaikki kiitelleet Tamin panosta toimiston puolen asioissa. Teki ympäripyöreitä päiviä, hankki sponsoreita, hoiti toimintaedellytykset uudelle tolalle neuvotteluissa kaupungin ja halliyhtiön kanssa ym. Pisteenä ii:n päälle voisi vielä todeta että Tami laittoi itsekin 5000€ tuohon parin kauden takaiseen kypäräkampanjaan. Kaikki tämä siis täysipäiväisen valmentamisen ohessa.

Valmennusasiat sitten olivat toinen juttu. Projektivalmentaja-termi kuvaa minunkin mielestäni Tamia hyvin, pidemmät jaksot aiheuttavat varmasti kyllästymistä pelaajistossa noihin prinsiippeihin sun muuhun Tami-jargoniin.

 

[Shearer]

Toki pronssimitali on pettymys, mutta on se parempi kuin neljäs sija... tosin täytyy aina suhteuttaa ns. arkielämän reaaliteetit vastaan fanien suurisydämiset näkemykset. Kyllähän tappio ottaa päähän joskus erittäin kovastikin, mutta tunteet on vain parasta nollata ja analysoida kautta ja syitä kylmän kliinisesti.

Kyllähän juuri ns. arkielämän realiteetit (pelaajamateriaali) puolsivat sitä, että Sportin olisi pitänyt päästä finaaleihin asti ilman että se ketään olisi yllättänyt. Tämän huomioon ottaen ihmettelen sitä, että Manner ei ymmärrä seuraan kohdistunutta kritiikkiä. Sport epäonnistui tällä kaudella sekä pelillisesti, että myös ilmeisesti taloudellisestikin. Epäonnistuminen ei taida olla mitään TPS:n luokkaa, mutta silti mielestäni maksavat asiakkaat ovat oikeutettuja kritisoimaan toimintaa tiettyyn rajaan asti. Ylilyönnit joita kuulemma oli tullut ovat sitten asia erikseen. Jos Mannerin kommentti tarkoitti niitä, niin sitten toki ymmärrän.

Kun mietitään Mestisaikaa niin Sportin tekemiseen on toki tullut pirusti järkeä nyt viime aikoina, mutta silti tehdään riskihankintoja tammikuussa vaikka vuosi takaperin seuraa oltiin viemässä konkurssiin.

Runkosarjasta Sportille voi antaa arvosanaksi kiitettävän mutta playoffseista välttävän. K-Vantaa-sarja hoidettiin vaikkakin paskalla pelillä, mutta kun vastustaja koveni niin Sport ei pystynyt nostamaan tasoaan edes omalle normaalitasolleen vaan virheitä tuli paljon joista sitten Virtalat ynnämuut ratkaisivat koko sarjan ansaitusti, kahdesti vielä nousemalla takaa rinnalle ja ohi.

Toki runkosarjavoitto ja mitali tuli, joten ei mikään katastrofikausi kuitenkaan. Silti odottaisin että jotain muutetaan viime kaudesta. Nyt jo puhutaan että taistellaan voitosta ensi kaudella, vaikka ei ole soppari kuin Nabbin kanssa, joten mielenkiinnolla odottelen pelaajasopimuksia.