Viime keskiviikkona tuli Sellosalista ostettua Astrid Swanin "Viimeinen kirjani" ja laiskana lukijana itselleni poikkeuksellisesti luinkin sen melkein heti alkuviikosta kahden illan aikana (vajaa 300 sivua). Ei ole ihan perinteinen elämäkerta, mutta kyllä siitäkin saa aika hyvän kuvan Astridin elämästä ylä- ja alamäkineen. Etenkin alku on hieman omituisia lyhyitä välähdyksiä sieltä täältä elämästä ja kappaleiden otsikko osoittaa kertojan iän tapahtumahetkellä. Muusikkoelämäkerta tämä ei etenkään ole, sillä levyjentekoprosesseista ei kovin paljoa keskustella.
Raskaimmat, ja samalla kiinnostavimmat, kappaleet käsittelevät syöpähoitoja - omien tuntemusten lisäksi kuullaan enemmän mm. From the Bed and Beyond-albumin avausraidan aiheeksi päätyneestä Maijasta. Myös nuoruusseikkailut New Yorkissa on aika elokuvamaisesti kirjoitettu.
Swan siis sairastaa parantumatonta rintasyöpää ja uuden D/other-albumin työnimenä oli "Viimeinen albumini". Toivottavasti ei kuitenkaan jää viimeiseksi. Näin molemmat (toivottavasti ei viimeisen) kiertueen pääkaupunkiseudun keikat ja itse asiassa Astrid näyttää nyt paljon parempivoitiselta kuin edellisen albumin aikoihin - ja pitkä tukkakin taitaa olla nyt ihan oma. Myös albumilla on varsin positiivinen tunnelma verrattuna ajoittain hyvinkin synkkään, mutta erittäin vaikuttavaan edeltäjään. Kieltämättä äskeinen Malmitalon keikka tuntui jotenkin läheisemmältä, kun oli juuri lukenut tämän kirjan.
Raskaimmat, ja samalla kiinnostavimmat, kappaleet käsittelevät syöpähoitoja - omien tuntemusten lisäksi kuullaan enemmän mm. From the Bed and Beyond-albumin avausraidan aiheeksi päätyneestä Maijasta. Myös nuoruusseikkailut New Yorkissa on aika elokuvamaisesti kirjoitettu.
Swan siis sairastaa parantumatonta rintasyöpää ja uuden D/other-albumin työnimenä oli "Viimeinen albumini". Toivottavasti ei kuitenkaan jää viimeiseksi. Näin molemmat (toivottavasti ei viimeisen) kiertueen pääkaupunkiseudun keikat ja itse asiassa Astrid näyttää nyt paljon parempivoitiselta kuin edellisen albumin aikoihin - ja pitkä tukkakin taitaa olla nyt ihan oma. Myös albumilla on varsin positiivinen tunnelma verrattuna ajoittain hyvinkin synkkään, mutta erittäin vaikuttavaan edeltäjään. Kieltämättä äskeinen Malmitalon keikka tuntui jotenkin läheisemmältä, kun oli juuri lukenut tämän kirjan.