Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

  • 656 135
  • 5 587

Puscutractori

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Harri Olli, rahaton ManC, NP#32, DEFC #62
Mielenkiintoinen juttu, että juuri tuo "Tupa runoili" pysäytti oman lukemiseni vähintään minuutiksi miettimään, että mitä vittua tapahtui.

Leppäsen Preetikin yritti suhtautua Susi-Kustaaseen ystävällisesti kunnalliskodissa, mutta Kustaa otti ja rupesi kiusaamaan siellä Preetiä. Rautajärvi taas ei mielestäni ollut aivan läpeensä mätä ukko, koska hän oli hyvä esimies sotahommissa.

Äh, joo... Preeti unohtui kokonaan. Hänhän tarjosi kahveetkin vaivaistalon jengille.

Rautajärvi taas on niin mätä tyyppi, että hän on suorastaan huikaisevan rakastettava. Oikeastaan salainen ikiaikainen haaveeni on ollut päästä esittämään Rautajärveä jossain harrastajateatterissa. Kylmät väreet kulkevat selkäpiitäni pitkin, kun kuvittelen seisovani ryhdikkäänä ja lausuvani r-äännettä miehekkäästi korostaen esim. seuraavat vuorosanat:

"Olen köyhä talonpoika."
"Vieläkö löytyy miehiä, joille isänmaa on kalliimpi kuin oma kurja henki?"
"Joka on katsellut viisi vuotta kuolemaa silmiin, ei pelkää yhtä Siukolaa."
 

sekolust

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна, Lostedt, Ben-Amor
Amazonin tilausta on nyt hetken aikaa purettu...

Viimeisin luettu kirja on Beevorin Stalingrad. Beevorin tyylistä olen aina digannut ja Stalingradin kauheudet on omalla brutaalilla tavallaan aina kiehtonut. Ainakin omiin silmiini erittäin neutraali kirja, jossa ei mielestäni varsinaisesti syyllistetty kumpaakaan osapuolta, vaan otettiin ns. ulkopuolisen tarkkailijan rooli.

Varmaan huomenissa tai perjantai sitten saan päätökseen Reidin Leningradin. Kyseessä on siis Leningradin piiritystä käsittelevä opus, joten peräjälkeen tulee käytyä läpi kaksi itärintaman kuuluisinta kaupunkitapahtumaa. Kirjassa on käytetty paljon kaupunkilaisten päiväkirjoja ja muistelmia lähteenä, ja se näkyy sekä hyvässä että pahassa. Esimerkiksi kummankin diktaattorin aivoituksia ja tekoja ei loppujen lopuksi käydä läpi, vaan "tarina" on nivoutunut osaksi kaupungin jokapäiväistä elämää. Joku tykkää ja joku ei, itse en oikein syty. Aihepiiristä kiinnostuneelle pätevää luettavaa, ei siinä mitään.

Tuon Reidin opuksen jälkeen listalta löytyy vielä Macintyren Double Cross. Aiheena tuossa on D-dayn vakoojat, mitä nyt jotain luonnehdintaa kirjasta muistelen. Kirjoittaja ei ole itselleni erityisen tuttu ja aiemmat samaan aihepiiriin uppoavat kirjat keskittyvät enemmän kylmän sodan aikaiseen maailmaan. Saapa nähdä mitä tulee...

Jouluna tulee kuitenkin saatua muutama kirja lahjaksi, joten eiköhän tuossa joulun jälkeen taida lähteä uusi kirjatilaus. Hieman on tuo Probertista kertova kirja kiehtonut, joten seuraavaan satsiin saattaa jopa löytää tiensä... Ellei siis pukki ehdi ensin.
 

SamSal

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vilpas
Preston-Child Pendergast-Tulikivi

Aivan loistava kirja. Hitaana lukijana meni reilu kk kirjaan ja jäi nyt vaivaamaan eräs asia kirjasta, johon joku kirjan lukenut voisi antaa vastauksen:


Lopussa, kun Pendergast on muurattuna linnan kellariin. Tiilen irroittanut henkilö jolla on eriväriset silmät oli Pendergastin veli? Vai mestari itse? Muistan että aiemmassa vaiheessa kirjassa mainittiin erivärisistä silmistä, mutta pääsi unohtumaan kenellä ne eriväriset silmät ovat.

Ja seuraavaksi saman sarjan Veljensä vartija.
 

Outsider

Jäsen
Preston-Child Pendergast-Tulikivi

Aivan loistava kirja. Hitaana lukijana meni reilu kk kirjaan ja jäi nyt vaivaamaan eräs asia kirjasta, johon joku kirjan lukenut voisi antaa vastauksen:


Lopussa, kun Pendergast on muurattuna linnan kellariin. Tiilen irroittanut henkilö jolla on eriväriset silmät oli Pendergastin veli? Vai mestari itse? Muistan että aiemmassa vaiheessa kirjassa mainittiin erivärisistä silmistä, mutta pääsi unohtumaan kenellä ne eriväriset silmät ovat.

Ja seuraavaksi saman sarjan Veljensä vartija.

Veljensä Diogeneshan se oli. Hyviä kirjoja tosiaan.

Viimeksi tuli luettua järjestyksessä Ville Kaarnakarin Operaatio Übung-42, Operaatio Chevalier ja Operaatio Finlandia. Paikoitellen meni aika överiksi, mutta silti oli mukavaa luettavaa, kun kirjoissa esiintyy kuitenkin ihan oikeita henkilöitä ja periaatteessa jotkut jutut olisivat ihan mahdollisiakin. Aiheena siis jatkosodan aikaiset tapahtumat ja pääosissa suomalaiset kaukopartio miehet.

Yleensä tommonen kirja menee parissa illassa, kun innostuu lukemaan kunnolla, mutta nyt on ollut viikon verran työn alla Alistair MacLeanin Jääasema Zebra ja tahtina rauhallisesti luku per ilta ennen nukkumaan menoa. Edellisestä lukukerrasta alkaakin olla varmaan lähemmäs kymmenen vuotta aikaa, joten juonen käänteet ovat päässeet unohtumaan sopivasti. Kummisetäni sanoi joskus lukevansa kirjan joka kevät jäiden lähdön aikoihin, niin pakkohan se oli itsekin hakea sillon heti kirjastosta. Jännä on!
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Hans Rothin päiväkirjamerkintöihin perustuva Itärintaman tulihelvetti oli hyvin mielenkiintoinen teos toisen maailmansodan itärintaman taisteluista Operaatio Barbarossan alkuhetkistä alkaen ja päätyen kolmannen päiväkirjan viimeiseen merkintään 6. toukokuuta 1943. Oletettavasti Hans Roth piti myös neljättä päiväkirjaa ja jos näin on ollut, se liene kadonnut hänen muassa Vitebskin lähellä kesäkuussa 1944. 299. jalkaväkidivisioona otti kesäkuussa 1944 vastaan neuvostoarmeijan massiivisen Operaatio Bagrationin ensi-iskut ja tietojen mukaan koko divisioona joutui likimain jyrätyksi tässä hyökkäyksessä ja näin kävi olettaen Hans Rothillekin.

Päiväkirjamerkinnät ovat hyvin autentisia ja ne ovat kirjoitettu rintamalla, vaikeissa olosuhteissa ja niistä kuvastuu mielialat voitonriemusta tuskaan ja ahdistukseen ynnä vihaan. Niistä kuvastuu myös se tietty inho, jota sotilaat - myös ei-natsit - kokivat punaisia kohtaan ja kuinka syvälle juurtunutta viha oli, mutta toisaalta vihollista arvostettiin taistelijana, joka mielipuolisuudessaan ei helpolla antaudu tai peräänny. Hans Rothin mukaan Ranskan sotaretkeä ei voinut millään muotoa verrata siihen mitä hän koki idässä. Roth otti siis myös osaa toisen maailmansodan ensitahteihin lännessä.

Päiväkirjat kertovat sotilaiden arjesta, karusta ja julmasta arjesta, niistä siis kuvastuu tietty inho vihollista kohtaan mutta toisaalta eivät ne liittolaisetkaan mairittelevia arvioita saa. Italialaisia herrasmiehiä ei pidetty juuri minään Stalingradin kokemusten jälkeen ja saman tuomion saavat unkarinpojatkin. Kuvaavaa oli tilanne, jossa 299. divisioonan miehet marssivat kohden rintamaa ja kohden Stalingradia ja heitä vastaan vaeltaa joukkioittain, myöhemmin ihmisvyörynä, aseensa ja varustuksensa hylänneitä italialaisia ja sittemmin myös unkarilaisiakin. Divisioona jossa Roth palveli oli eräänlainen ""palokuntadivisioona" ja sitä heiteltiin armottomiin paikkoihin rintamalla tilkitsemään vihollisvyöryä ja lepotauot kävivät entistä olemattomammiksi mitä pidemmäksi sota eteni.

Sodan ohella Roth kertoo tunteistaan vaimoaan ja tytärtään kohtaan. Paljon myös kertoo se mistä hän ei kirjoittanut, ei ehtinyt kirjoittaa, sillä mitä pidemmälle sota eteni, sitä harvemmin Roth ehti jok'ikinen päivä tekstiä päiväkirjojensa sivuille tuottaa.

vlad.
 

-FNM-

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Viimeksi luin Tuomas Kyrön kirjan Liitto. Hieno teos, joka oli kuitenkin miellyttävän helppolukuinen.

Juuri nyt luennassa on viimeinkin tuossa yöpöydällä jo kauan ollut Täällä pohjantähden alla -trilogia.
 

-RVL-

Jäsen
Olen jo monta kertaa luvannut itselleni, että nyt saa riittää, mutta pitihän se uusin Lehväslaiho hommata joululahjaksi. Täytyy ensi yönä lukea. Takakannen perusteella mukana on kaikki samat henkilöt kuin n. 80:ssa edellisessäkin kirjassa, tai ei samat henkilöt, mutta samat nimet kuitenkin. Juonikin näyttäisi olevan tuttua huttua ja pakollinen katominenkin ilmeisesti tapahtuu jossain vaiheessa, josta saa lukea todennäköisesti joka toisessa luvussa.
 

Japi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh, Jokerit, Saipa, Jokipojat, Titaanit
Paljon on viimeaikoina luettu ja hyllyssä riittää lukemattomia kirjoja noin 10. Tällä hetkellä menossa Matti Halmetojan "Kun suksi ei luista". Elämäkerraksi harvinaisen värikkäästi kirjoitettu. Tosin kirjan kohdekin oli melkoisen värikäs persoona.
 

Japi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh, Jokerit, Saipa, Jokipojat, Titaanit
Paljon on viimeaikoina luettu ja hyllyssä riittää lukemattomia kirjoja noin 10. Tällä hetkellä menossa Matti Halmetojan "Kun suksi ei luista". Elämäkerraksi harvinaisen värikkäästi kirjoitettu. Tosin kirjan kohdekin oli melkoisen värikäs persoona.

Korjaan ei Matti Halmetoja vaan Matti Halmeaho.
 

Frank McKee

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, T. Arima
Täälä ei lueta ku totista jännityskirjallisuutta.

Lee Child - Epäilty.
Eilen aloitin ja just äsken lopetin, taattua Childiä.

Ja toinen odottaa:
Michael Conelly - Lohikäärmeen Merkki
 

Txjokeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Men in Blue ja muut oikeudenjakajat
Pukin kontista tuli Kanerva/Nikander - Urheilulajien synty. Mielenkiintoista taustahistoriaa pääasiassa Suomessa harrastettavista suosituimmista sekä muutamasta maailman levinneistä urheilulajeista.

Tosin ainakaan baseballin kohdalla tekstiä ei pahemmin annettu jonkun lajiniinlon tarkastettavaksi, sen verran siellä oli virheitä.

Muuten kyllä ihan hyvä kirja.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Zlatanin elämäkertaa luen parhaillaan. Helppolukuinen, mutta paikoin vähän töksähtelevä käännös. En tiedä sitten, onko myös alkuperäinen tuollainen töksäyttelevä. Ei varmasti itse Ibrahimovic mikään runoilijapoika ole, mutta luulisi ammattikirjailijoiden osaavan asiansa esittää hiukan sulavammin. Mutta ihan mielenkiintoista menoa ja suoraa puhetta. Jotenkin helppo kuvitella ne kaoottiset neuvottelut ja perhesessiot, joista Zlatan kertoo.
 

ukkometso

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Zlatanin elämäkertaa luen parhaillaan.

Onkos tämä Zlatan joku vanha viisas mies, tai pitkän uran jälkeen sohvalle vetäytynyt mestariurheilija? Ei se on 31 -vuotias kloppi, josta kirjoitetaan varmaan aina viiden vuoden välein elämänkerta. Miksi?

Eiköhän kerta riittäisi, sitten joskus. Tosin onhan Katri-Helenastakin kirjoitettu useampi kirja.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
En tiedä, mutta ihan mielenkiintoinen tarina tuo oli kolmekymppiseksikin. Enemmän on tapahtunut kuin keskivertojampalle vanhaksi ja viisaaksi asti ehtii tapahtua.
 

scholl

Jäsen
Zlatanin elämäkertaa luen parhaillaan. Helppolukuinen, mutta paikoin vähän töksähtelevä käännös. En tiedä sitten, onko myös alkuperäinen tuollainen töksäyttelevä.

jokuhan joskus sanoi, että se pitäisi ehdottomasti lukea ruotsinkielisenä, jotta saisi kaiken irti. Mulla se on tosin käytännönsyistä italiankielisenä.

Itse oon lukenut nyt Schwarzeneggerin kirjaa Total Recall. Sain sen kyllä suomeksi, mutta tässä tapauksessa kieli ei haittaa. Mainio mies ja meillä on paljon yhteistä kuten se, että molemmat fanitamme Ronald Reagania. Muutenkin hyvää juttua tossa kirjassa.

On kyllä nyt hirveästi kirjoja mitkä pitäisi lukea, muttei tunnu ehtivän. No pölyttykööt, keskityn olennaiseen eli Schwarzeneggeriin. Tuota kun lukee niin kirkastuu, mikä kaikki Suomessa on skeidaa.
 

ukkometso

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
jokuhan joskus sanoi, että se pitäisi ehdottomasti lukea ruotsinkielisenä, jotta saisi kaiken irti. Mulla se on tosin käytännönsyistä italiankielisenä.

Itse oon lukenut nyt Schwarzeneggerin kirjaa Total Recall. Sain sen kyllä suomeksi, mutta tässä tapauksessa kieli ei haittaa. Mainio mies ja meillä on paljon yhteistä kuten se, että molemmat fanitamme Ronald Reagania. Muutenkin hyvää juttua tossa kirjassa.

On kyllä nyt hirveästi kirjoja mitkä pitäisi lukea, muttei tunnu ehtivän. No pölyttykööt, keskityn olennaiseen eli Schwarzeneggeriin. Tuota kun lukee niin kirkastuu, mikä kaikki Suomessa on skeidaa.

Ei jumalauta, ei voi olla totta. Eihän? Reagan, kaikki Suomessa on skeidaa, itävaltalainen bodari on mainio mies. Ei, tämän on pakko olla sarkasmia. Onhan, scholl, onhan?

Itse olen lukenut nyt Risto Rasan runoja, lähinnä luontoon liittyviä. Suosittelen.
 

Schröder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Augsburger Panther, Torpedo Nizhny Novgorod, JYP
Itse sain lahjaksi tuon Zlatanin elämänkerran tai mikä nyt onkaan ja nyt on se jo luettu. Ihan mielenkiintoista juttua, vailla loppupeleissä melkein kaiken tiesi jo ennakkoon muista yhteyksistä, toki jotain uuttakin siinä oli.
 

Nume

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, FC Bayern München, SoJy
Zlatanin elämäkertaa luen parhaillaan. Helppolukuinen, mutta paikoin vähän töksähtelevä käännös. En tiedä sitten, onko myös alkuperäinen tuollainen töksäyttelevä. Ei varmasti itse Ibrahimovic mikään runoilijapoika ole, mutta luulisi ammattikirjailijoiden osaavan asiansa esittää hiukan sulavammin.

Teoksen on suomentanut Miika Nousiainen. Olen ihan samaa mieltä töksähteleväisyydestä, vaikkakin välillä taas mennäänkin mukavan suljuvasti eteenpäin. Huomenna laitan palautetta tästä jonnekin, kun keksin että minne. Muste tosiaan leviää todella helposti. Kenties otan yhteyttä ostopaikkaan.
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Luen nyt Waltarin Sinuhe egyptiläistä. Viimeksi sain valmiiksi Tuntemattoman sotilaan 19. kerran. Sinuhe on ollut minulla pari kertaa aiemminkin yritettävänä, mutta tyssännyt on alun maalailuun ja ajatustekstiin. Olen aiemmin pelännyt, että koko kirja on sitä. Järki on tietenkin aina kertonut, ettei näin tietenkään voi olla.

Kylläpä alkaa käydä lukemisessa veto, kun kirjan ensimmäinen känni on nähty parin-kolmenkymmenen sivun jälkeen, samalla alkaa dialogi. Uskallan paljastaa, että kirjassa ollaan koko lailla runsaasti hönössä.
 

Rommeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Pale Knuckles - EASHL, Україна
Sinuhe on paskaa isossa paketissa.

Kaikilla on toki oikeus mielipiteeseensä, muttei tuota noin yleisesti kovin paskana tunnuta pitävän, vaan ihan päinvastoin. On ihan maailmanlaajuisesti tunnustettu teos, enkä kertaalleen sen luettuani kovin paljon asiaa edes ihmettele.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös