Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Midnight Rambler]

Itsehän luin juuri Robert Misikin "Marx jokamiehelle". Mainio pikkuopus siitä, että kuinka marxilainen ajattelu ennakoi nykyistä kulutusyhteiskuntaa ja absurdia tavarafetisismiä.

 

[H.Incandenza]

Itsehän luin juuri Robert Misikin "Marx jokamiehelle". Mainio pikkuopus siitä, että kuinka marxilainen ajattelu ennakoi nykyistä kulutusyhteiskuntaa ja absurdia tavarafetisismiä.

Jos Marx kiinnostaa niin kannattaa lukea mainio Francis Wheen kirjoittama Karl Marxin elämä. Helposti luettavaa ja hyvin kirjoitettua tarinaa raskaasta miehestä. Sama kirjoittaja on kirjoittanut myös lyhyen opuksen Marxin Pääoma-teoksesta.

 

[Iker]

Oltiin alkuviikosta sopivasti kaupan kirjavalikoiman edessä vesisateen paiskoessa ulkona kovimmillaan, jotain ajanvietettä piti keksiä ja ostinpa sitten Theoren Fleuryn elämänkerran.

Kovin paljon en vielä ole sittenkään ehtinyt lukea, mutta ihan asialliselta kerronnalta vaikuttaa tämän pienen huipputaistelijan vaikeasta ja kovasta elämästä. Ainoa mikä vähän häiritsee, on suomennoksen ajoittainen heikko laatu eli aika paljon on jo sattunut niitä kohtia silmään jossa heti tajuaa miten se on alkuperäisessä lukenut englanninkielellä, mutta suomentaja on sitten lajista ehkä hieman vähemmän tietävänä hakenut jonkun aikalailla omituisen termin.

Lisäksi heti ensimmäisessä silmiin osuneessa kuvassa oli kuvatekstissä väärän miehen nimi, mutta menköön. Pelinumero hämäsi todennäköisesti ja arvalla on laitettu väärä nimi. Halukkaat saa kesäpäivän pähkinänä hakea mikä virhe on kyseessä.

 

[Dishier]

Sen verran innostuin tuosta Ylellä pöyrineestä Taivaan pilarit -minisarjasta, että kävin kirjastosta hakemassa siitä jatkavan kirjan. Eli kirjailija on sama, Ken Follett, ja teoksen nimi on Maailma vailla loppua.

Varsin paksu opus kyseessä, sillä sivuja näyttäisi olevan yli 1000. Noh kuitenkin tässä kesällä on hyvää aikaa lueskella, joten mikäs siinä sitten. Niin ja kirjahan on sitten tällainen historiallinen romaani, mutta kirjaa on ainakin kovasti kehuttu, joten ihan antoisaa lukukokemusta odotan.

 

[-RVL-]

Antti Tuuri - Rata. Luin tämän viime yönä.

Tuurin sotakirjat eivät ole mitään ihmeellisiä, oikeastaan aika tylsiä kuten joskus jo mainitsinkin. Tämän luin siksi, että tiesin sen olevan lähes kopio internetistäkin löytyvistä sotapäiväkirjoista, joten jonkinlaista käsitystä oli mitä kirjasta mahtaa oikein löytyä. Olen muutenkin lukenut viimeaikoina lähinnä tositapahtumiin perustuvia sotakirjoja sekä varsinkin sellaisia kirjoja joiden retkillä isoisäni on ollut mukana joukkueenjohtajana taikka muuten vain samalla reissulla. Tästä kirjasta ei kyllä löytynyt juurikaan mitään uutta, mutta oli viimeisille aukeamille saatu sentään kerrottua erään luutnantin järjestämä mukava yllätys ryhmälleen, mikäli tämä oli vain totta.

Rata -kirja kertoo Rjp 6:n ja JR 10:n miehien matkasta n. puolivälistä Suomea naapurin puolelle tuhoamaan Muurmannin rataa ja Mai Guban kylää. Miehet onnistuivat hienosti tehtävässään, rata katkesi, kylä paloi, junia syöksyi raiteilta ja tappiot olivat Suomen osalta erittäin pienet. Vaan naapurilla kyllä riitti ratoja, joten tavara kulki edelleen. Olen käsittänytkin niin, että kauempana olevia ratoja ei uskallettu tuhota missään vaiheessa sotaa, koska Yhdysvallat eivät tästä olisi tavarantoimittajana tykännyt, joten suotta kerjätä verta nenästä enää siltä suunnalta.

Mitään jännitystä kirjasta on turha hakea johtuen ehkäpä Tuurin kirjoitustavasta + tarina ei ole mitään Lehväslaihoa. Teksti on hyvin asiallista ja sopii mielestäni vaikka ala-asteikäisille luettavaksi ja joutaisivatkin lukea.

Muurmannin rataa tuhottiin useamminkin, mutta suunnilleen samaan aikaan tämän reissun kanssa laitettiin Petrovski Jamin huoltokeskus matalaksi, josta luenkin seuraavan kirjan, en vielä tiedä kenen kirjoittamana.

Suomalaiset sotakirjat kun on lukenut ja sisällis-sota ei aiheena juuri huvita, siellä kun sattui menemään punaisten joukossa aika paljon omaakin sukua vauvasta vaariin niin digitaaliarkistoista löytyvät sotapäiväkirjat ovat hyvää luettavaa, ne eivät aivan äkkiä lopu. Joskus voi olla vaikea saada käsialasta selvää, mutta pääosin selvää tekstiä ja parempaa suomenkieltä kuin valtaosalla tänne kirjoittavista.

 

[alwahla]

Minulla on menossa sama projekti, eli ko. kirjaa luen taas läpi, ja olen juuri aloittanut Esran kirjan, joten ollaanko suunnilleen samoissa? Tai olen ehkä vähän edellä? Aloitin tällä kertaa lukemalla UT:n tekstit ensin, ennen kuin aloitin VT:n alusta. Tarkoitus olisi päästä loppuun ehkä ensi vuonna.

Toinen Samuelin kirja on lähes loppusuoralla, joten aika pitkä kaula sinulla on minuun verrattuna. Aloitin projektin ihan alusta eli Mooseksen kirjoista joskus syyskuussa eli erittäin hitaasti on tämä lukeminen edistynyt. Tuolloin luin toista kirjaa (Jean M. Untinen-Auel: Mammutin metsästäjät), mutta viimeisten neljän kuukauden ajan olen pyrkinyt keskittymään vain tähän opukseen.

 

[ms.qvist]

Tulipa luettua Juha Pihkalan ja Esko Valtaojan keskinäistä sanailua yhden kirjan verran - Tiedän uskovani, uskon tietäväni tällä kertaa vuorossa. Aiemminhan olin lukenut heidän ensimmäisen kirjeenvaihtonsa lopputuleman Nurkkaan ajettu jumala. Kirja pyöri hyvin mielenkiintoisten teemojen ympärillä moraalista uskontoon ja uskonnosta tieteen kautta maailmankaikkeuteen, mutta ikävä kyllä kirjan rakenteen vuoksi kaikista keskusteluista ei välttämättä saatu irti niin paljon kuin olisi ollut mahdollista. Mutta yhtäkaikki, kirja oli paikoin leppoisaa sanailua mutta hetkittäin - esim. aborttikeskustelun kohdalla - tiukkaakin vääntöä ja sanansäilän heiluttelua. Kumpikin antoi ja otti iskuja! Kiintoisa kirja ja olisin lukenut vieläkin pidemmälti näiden herrojen keskinäistä keskustelua. Tosin paikoin kirjassa Pihkala uskovana meni liiankin kanssa jumalan selän taa piiloon tai tältä minusta, ateistina, tuntui.

vlad.

 

[Amerikanihme]

Tulipa luettua Juha Pihkalan ja Esko Valtaojan keskinäistä sanailua yhden kirjan verran - Tiedän uskovani, uskon tietäväni tällä kertaa vuorossa.

Tehtävä: huomasitko Amerikanihmeen Cameo-esiintymisen kirjassa?

Innolla odotan Eskon seuraavaa kirjaa, avausvirke on siis jo tiedossani ja vähän muutakin sisältöä. Se ei ole keskustelukirja kenenkään uskovaisen kanssa, mutta eiköhän siinä noitakin aiheita taas sivuta ainakin...

 

[Fremont]

Nyt menossa Dee Brown: Haudatkaa sydämeni Wounded kneehen. Lännen valloitus intiaanien näkökulmasta. Intiaanisotien julmuudesta ovat yleensä kertoneet voittajat, valkoiset. Tämä on se häviäjien tarina. Monet kuolemattomat intiaanipäälliköt -Istuva Härkä, Geronimo, Punainen Pilvi, Hullu Hevonen -kertovat tässä kirjassa itse niistä vaiheista, jotka johtivat lännen valloitukseen ja valkoisten ja intiaanien viimeiseen suureen yhteenottoon Wounden Kneen verilöylyssä 1890.

Noin 80 sivua olen nyt lukenut (kirjassa 464 s.) ja tylyä luettavaa tämä on. Tylyydestään huolimatta, tai juuri siksi, tämä on parhaita kirjoja mitä olen vähään aikaan lukenut. Todellakin on avartanut historian käsitystä näiltä vuosilta (etupäässä 1860-1890), jo nyt, vaikken ole edes neljännestä kirjasta lukenut.

He antoivat meille monia lupauksia, enemmän kuin voin muistaa, mutta he pitivät vain yhden: he lupasivat ottaa maamme ja he ottivat sen. -Sioux-päällikkö Punainen Pilvi

Suomenkielinen kirjallisuus aiheesta on harvinaista, ja ehkä sen vuoksi hyvin pintapuolista. Kannatan sitä että ihmiset lukisivat tällaisia klassikoita, mutta sanotaan näin reilut 30 vuotta aihetta tutkineena että Brown oli aikansa tuote, eikä kannata ottaa ihan todesta. Eli jos on vääristelty aiemmin toiseen suuntaan, niin Brown vetää kyllä räikeästi vastakkaiseen. Ei ole siis historiallisesti totuudenmukainen, paitsi toki nimet, päivämäärät, ja vastaava.

Nykyään tehdään pääsääntöisesti hyvää tutkimusta sekä historian että kulttuurintutkimuksen alalla P-amerikan kohdalla, mutta kyllä tuo -70-luku oli edelleen melko ideologista.

Itse luen tällä hetkellä kirjaa Contested Eden: California Before Gold Rush, ja vaikka näitä nyt menee liukuhihnalta niin otetaan vielä mainintaan kesäkuussa ilmestynyt Murder State: California's Native American Genocide 1846-1873.

Tuota Kalifornian historiaa olisi hyvä saada suomeksi, nämä Brownin kuvaamat tapahtumat ovat ihan leikkiä sen rinnalla.
Ja Brownin stereotyyppisten sioux-sankarien sijaan raikas tuulahdus "suurista intiaanisodista" on War Party in Blue, joka kertoo näitä siouxeja, cheyenneja, ja kumppaneita vastaan amerikkalaisten puolella taistelleiden pawnee-kansan sotureiden tarinan.

Kurja juttu että suomeksi ei oikein laatua tältä saralta saa, ja amerikankielisetkin joutuu usein hommaamaan ulkomailta, mutta ymmärrettävää koska tuskin aihe on kovinkaan kiinnostava suurelle suomalaiselle yleisölle. Olen vähän jäävi tuohon ottamaan kantaa tuollaisen useiden satojen kirjojen kokoelman omistajana. Vieraille kirjahylly näyttää kyllä olevan aikamoinen ihmetyksen aihe.

Hyviä lukuhetkiä kuitenkin...

 

[peruspata]

Joo, no harvempi meistä sitä kirjaa yhdessä illassa pänttää läpi.

Ei Raamattua tosiaan lueta ihan yhdeltä istumalta kokonaan. 17 vuotta olen sitä lukenut säännöllisesti, luen järjestyksessä, mutta kuitenkin erikseen Vanhaa ja Uutta Testamenttia. Uusi on luettuna hieman useampaan kertaan kuin Vanha.

Nimimerkki alwahla sanoi aika osuvasti, moni kysymys saa vastauksen, mutta uusiakin nousee.

 

[ms.qvist]

Tehtävä: huomasitko Amerikanihmeen Cameo-esiintymisen kirjassa?

Huomasin! Meinasin laittaa yksityisviestiä kohdasta sinulle, mutta jätin sitten laittamatta. Kun luin kohdan kirjasta, niin heti hoksasin kehen siinä viitattiin.

vlad.

 

[LannyMc]

Tällä hetkellä luen Reijo Mäen Vares-sarjan Sheriffiä. Lähes kaikki Varekset on tullut luettua, ja ainakin ensimmäisten 100 sivun perusteella on tämäkin taattua Mäkeä. Saattaa olla jopa ko. sarjan parhaimmistoa, jos nyt alun perusteella voi jonkin arvion heittää. Huumoria löytyy ja keskeisien henkilöhahmojen meininki pysyy tutun viihteellisenä. Toivottavasti pitää otteensa loppuun asti.

 

[jäämies-70]

Tällä hetkellä luen Reijo Mäen Vares-sarjan Sheriffiä.

Luin itse tuon saman kirjan vajaassa viikossa ja toivotan rattoisia lukuhetkiä.
Taattua Mäki-laatua, suosittelen!

Itsellä työn alla Dan Brownin Da Vinci koodi kun kirpparilta löysin sen eurolla.
Elokuvan nähty aiemmin ja kirja vaikuttaa (jälleen kerran) paljon paremmalta.
Eipä yllättänyt sekään.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Paskalukemistooni on valikoitunut William L. Shirerin ikivanha opus Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho, osa 1. Kuten arvata saattaa, kaksiosaisen teoksen ykkösosa käsittelee nousua, kakkososa tuhoa. Teokset suomensi aikoinaan Tapio Hiisivaara. Jottei liitteineen ja kuvineen yli 700-sivuisen teoksen läpikäyminen venyisi kohtuuttomasti, peräsuolestani puhumattakaan, kirjaa pitänee lukea ajoittain myös eriön ulkopuolella.

Nyt on selailussa myös Suomen Sieniopas (WSOY, Kasvimuseo). Varsin jykevä teos, aivan parhaita sienikirjoja mitä olen hankkinut tai ylipäätään missään kohdannut. Tulevaa syksyn sienisesonkia tässä jo fiilistellään.

 

[Fremont]

Paskalukemistooni on valikoitunut
Nyt myös Suomen Sieniopas (WSOY, Kasvimuseo). Varsin jykevä teos.

Jaa, tähän kohtaan kuuluu tietysti suositella Tieto-Finlandian 2011 voittajaa, Suomen Jäkäläopasta. Tämäkin tosin esittelee lajeja vain 481, vaikka Suomesta nykytietämyksen mukaan pitäisi löytyä lähes 1600 lajia.

 

[-RVL-]

Täytyi vielä viime yönä lukea Kurvisen Tammenlehvän Sissit. Loistava kirjailija on sitten kyseessä sota, nuorten kirjat, metsästys tai mikä tahansa. Kurvinen on ottanut eri aihepiirien asioista selvää ennen kirjoittamista ja sen huomaa. Jokaisella kirjailijalla on oma tyylinsä ja Kurvisen tapa kirjoittaa on kyllä ihan omia suosikkejani, harmi vain että kaikki hänenkin kirjat tullut jo luettua.

Seuraavaksi sitten niiden sotapäiväkirjojen pariin.

 

[Varis]

Olen hieman myöhäisherännäisenä liikenteessä ja vasta nyt sain käsiini Zlatanin elämäkerran. Viikossa tuo tuli ahmittua, vaikkei sinänsä mitään maailmoja räjäyttävää materiaalia sisälläkään. Todella kevyttä ja helppoa lukemista todella mielenkiintoisesta ja epätyypillisestä joukkueurheilijasta. Kusipääksikin joku voisi tuomita. Toimi.

Jos Flueryn kirja on edes about samaa tasoa, niin eiköhän se pidä seuraavaksi hommata.

 

[Japi]

Viimeisen kahden kuukauden aikana on tullut luettua jonkin verran. Viimeisimpiä: Zlatan: Minä Zlatan; Fleury: Kovaa peliä; Teronen, Vuolle: Kiveenhakatut "urheilijat maineen polulla" Kiveenhakattujen kolmas osa; Risto Uimonen: Henkilökuva Iiro Viinanen; Ken Follett: Taivaan pilarit; Jari Nenonen; Tyhmät harrastukset; Nyt meneillään Ken Follet: Suuret sortuvat.

En ole viime aikoina oikein jaksanut lukea, joten lista on melko lyhyt.

 

[Midnight Rambler]

Uutena kirjana kävin lainaamassa Albert Järvisen elämänkerran. Melkoinen tiiliskivi, mutta toisaalta myös hyvin mielenkiintoinen ensimmäisen sadan sivun perusteella.

 

[Seymon]

Kalle Veirto: Vilttiketjumies

Kirja oli mukavaa ja helppoa luettavaa. Jos on iso kynnys siirtyä (mahdollisesti pitkän tauon jälkeen) kirjojen maailmaan, tämä voisi olla mukava lämmittelykirja, jolla pääsee vauhtiin ja innostuu lukemisesta. Varsin viihdyttävä ja todellisen tuntuinen kuvaus elämästä ja vähän salibandystäkin.

 

[PeteX]

Stephen Hawkingsin "Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa". Ei ihan helpoin kirja kahlata ajatuksella läpi. Nyt menossa Cisse Häkkisen elämänkerta.

 

[axe]

Mitäs kaikkea sitä viime ajoilta löytyykään... Kotimaiselta puolelta pari Nousiaista (Vadelmavenepakolainen ja Metsäjätti), yksi Kyrö (Benjamin Kivi) ja Filppula (Me ei oltu valtaosaa). Kaikki ihan ok, vaikken tuollaisesta viimeisen kaltaisesta hirveästi pidäkään, kun tuntuu että kirjoitetaan jotain sellaista ympäripyöreätä 300 sivua täyteen ja lopetetaan siihen kun on ennakkomaksu jo tienattu. Ei kliimakseja, ei ympyröiden sulkeutumista eikä Suurta Oppimista.

Ulkolaiselta puolelta oli tämä Kingin Musta torni 4½ (The Wind Through The Keyhole), mutta ei se oikein tempaissut tarinassa olevassa tarinassa olevalla tarinallaan, kun jokainen sisäinen stoori oli kehystarinaansa heikompi ja valitettavasti myös pidempi. Sitten joskus lentokentällä etsiskelin koneeseen luettavaa ja olin hilkulla ottaa Steve Berryn The Jefferson Keyn, jonka takakansi lupaili jotain salaliittojuonikuviota kaikkien viiden historian aikana murhatun USA:n presidentin välille tms. Kuulosti takakannesta hyvinkin kiinnostavalta, jäi silloin kuitenkin ostamatta, mutta nyt sitten lainasin äänikirjan internet-kirjastosta ja voi videe mikä pettymys. Se oli joku niin perusagenttitarina ettei pahempaa voi olla, lisäksi vielä jotain saakelin Cotton Malone (hieno nimi) -sarjaa, jossa ei vaivauduttu selittämään kuka on kuka ja ja miksi hän on mitä on ja mikä motivoi häntä tekemään mitäkin, kun sama agentti on varmaan estänyt Amerikan vihollisia ennenkin ja on mukamas jo tuttu. Meni lenkitkin melkein pilalle kun joutui kuuntelemaan niin paskaa tarinaa ja kerrontaa.

Äänikirjoista muuten sain lenkkien yhteydessä Dark Tower -urakan loppuun. Seittemän kirjaa, yhteensä 125 tuntia puhetta. Kyllä siinä joku kilometri ehti mettätietäkin tulla vastaan. Niin ja sen jälkeen muuten kuuntelin myös ihan ohipäässeen Kingin, vielä ilmeisesti suomentamattoman Full Dark, No Starsin. Yleensä rakastan Kingin päähenkilöitä, mutta näissä neljässä tarinassa he eivät kuitenkaan olleet oikein uskottavia, ehkä siksi että tarinat olisi saatu synkkääkin synkemmiksi, siis silleen tsygologisesti.

Nyt on menossa makuuhuoneessa Jeff Longin Tilinteon hetki, joka vaikuttaa alkupuoleltaan hyvin tyypilliseltä Longilta. Tarina ja tapahtumapaikat ja sellaiset on hyvin kiehtovia, mutta henkilöt jäävät jotenkin niin vaisuiksi ja vieraiksi, ettei heidän puolestaan jaksa välittää. Olohuoneessa menossa on hieno löytö jostain Mouhijärven kirjastosta (hyvä PIKI-kirjastojärjestelmä), vanha opus Elviksen ajasta armeijassa. Toki siitä on normi elämänkerroissakin kerrottu, mutta meneehän tuo nyt paljon syvemmälle ja kertoo tarkempia asioita. Andreas Schröer on kirjoittaja ja teoksen nimi Private Presley.

 

[Sledge Hammer!]

Jouni Hynysen Karjalainen Ruletti tuli lukaistua. Hynysen päiväkirjat toistivat itseään jo sivulla 10, mutta päiväkirjojen lisäksi kirjoitetut pakinat arkisista aiheista (mm. media, musiikkibisnes, naiset) jaksoivat paikoitellen naurattaa jopa ääneen.

 

[tant gredulin]

Hilary Mantelin Booker-palkittu 'Susipalatsi' on loppusuoralla. Fiktio Henry VIII:n neuvontaja Thomas Cromwellin elämästä käsittelee erityisesti aikaa, jolloin Anne Boleyn halusi kuningattareksi.

On kyllä erittäin mielenkiintoinen, mutta jotenkin vaikeasti seurattava kirja - dialogissa esiintyy turhan usein hän ja 'hän'. Kuka itse asiassa sanoo mitä ei aina avaudu. Lisäksi oikeita nimiä ja arvonimiä käytetään sekaisin, jonka avuksi kirjassa on henkilöluettelo. Mutta henkilöitä on gaziljoona, eikä kiihkeän juonen kuljetuksen keskellä jaksa aina tarkistaa.

Ajanjakso historiassa, aihe ja kirjoitustyyli on muuten erinomaisen kiinnostava, joten taidan lukea jatko-osankin. Bring Up the Bodies taisi olla pokkarina jossain tarjouksessa?

 

[thv294]

Bertha Putnamin The Enforcement of the Statutes of Labourers During the First Decade after the Black Death 1349-1359. Ihan mielenkiintoista luettavaa, ja hyvin jäsenneltyä tekstiä. Myös liite-osion kattavuus on ihan positiivinen seikka.