Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Outsider]

Viimeksi tuli luettua Kjell Westön Missä kuljimme kerran. Alku tuntui vähän tylsältä, tai ehkä se johtui vaan siitä että ei päässyt aihepiiriin sisään, mutta kun lukemisessa pääsi vauhtiin ja henkilöhahmot tulivat tutuiksi, niin ei siinä sitten montaa päivää mennytkään kun kirja oli luettu. Pitää varmaan hommata loputkin Westön romaaneista hyllyyn, koska tykkäsin tästä ja myös Leijat Helsingin yllä on yksi suosikki kirjoistani.

Nyt hyllystä valikoitui luettavaksi Lotta Lundbergin Klovnin kyyneleet. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1930-luvulle, joten ajattelin että se on sopivaa luettavaa noille paikkeille päättyneen Missä kuljimme kerran jälkeen. On ollut tapana ostella aina sillon tällöin useampia kirjoja kerralla, jos tarjouksista on löytynyt jotain mielenkiintoista ja tämäkin kirja on odottanut hyllyssä vuoroaan jo viime talvesta. Täältä ketjussa mainituista kirjoista ainakin Thomas Sandersin Leikkikenttä menee hankintalistalle.

Tämä Klovnin kyyneleet sijoittuu käsittääkseni myös ainakin osittain Berliiniin, mutta voin kirjoitella siitä enemän kun saan kirjan luettua.

 

[Blue J]

John Ajvide Lindqvistin '"Ihmissatama". Mielenkiintoinen saaristolaisromantiikan ja kummitustarinan yhdistelmä.

 

[J. Hakaneula]

Heikki Ylikankaan "Romahtaako rintama?" on tällä hetkellä kääntymässä loppua kohti. Kirjan keskeinen teema on rintamakarkuruus ja toimenpiteet sen kitkemiseksi erityisesti jatkosodan loppupuolella. Aihe on jäänyt minulle hieman vieraaksi ja kirjasta olen saanut paljon mielenkiintoista lisätietoa mm. rintamakarkurien määrästä ja heidän teloituksistaan. Ymmärrettävistä syistä koko aiheesta vaiettiin sodan jälkeen vaikkakin tänä päivänä sotilaiden teloituksia ja väitettyjä teloituksia on tutkittu aika paljon (esim. case Huhtiniemi muutama vuosi sitten). Suosittelen kirjaa kaikille, joita vähänkin kiinnostaa Suomen edesottamukset toisessa maailmansodassa.

 

[scholl]

Ihan hauska kuitti se Pekka Herlinin kuitti kesken mielenosoituksen.

Vaan noin muutoin... Minulle tuli kuva, että Pekka Herlin oli narsisti.

Eiköhän se ole kateellisten narinaa. Jos viina jätetään pois niin kirjassa on käytännössä vain positiivisia asioita. Kilpailuhenkisyys jne. on hyviä ominaisuuksia, enkä tiedä loppujen lopuksi, mitä pahaa narsismissakaan olisi.

 

[Palstalegenda]

Eiköhän se ole kateellisten narinaa. Jos viina jätetään pois niin kirjassa on käytännössä vain positiivisia asioita. Kilpailuhenkisyys jne. on hyviä ominaisuuksia, enkä tiedä loppujen lopuksi, mitä pahaa narsismissakaan olisi.

Kateellisuus-kortti bongattu.

En ole tähän päivään mennessä ollut aikuisiälläni kenelläkään mistään kateellinen, joten miten minä voin olla sitä mieltä, että Herlin oli narsisti eli suomeksi lähinnä itseään ja bisneksiään ajatteleva vittupää. Schollin logiikassa on siis ilmiselvästi ainakin Käyttäjänimettömän kokoinen aukko.

Bisneksiä toki saakin ajatella, ei siinä mitään mutta sitten on tuo toisille turhasta riehuminen ja vittuilu, se on anteeksiantamatonta. Miksiköhän se viina pitäisi jättää Pekka Herliniä arvioidessa laskuista pois, se kun oli siinä hänen elämässään hyvin olennaisessa osassa. Vähän kuin jos jättäisi kartastosta kartat pois, muuten kyllä hyvä kartasto.

Narsismikommenttisi menee sarjaan "schollin parhaat".

 

[Hrustsovi]

Michael Burleigh - Kolmas valtakunta

Tuli muutamia vuosia takaperin luettua hänen hengentuotoksensa The Third Reich: A New History. Jos kirja jatkaa samaa linjaa niin mistään keveästä viihdelukemisesta ei ole kysymys. Kirkon ja natsismin välisestä suhdetta käsittelevää osiota lukuunottamatta silti varsin mielenkiintoista tekstiä. Kerropa kokemukset kun saat sen loppuun kahlattua.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Eiköhän se ole kateellisten narinaa. Jos viina jätetään pois niin kirjassa on käytännössä vain positiivisia asioita. Kilpailuhenkisyys jne. on hyviä ominaisuuksia, enkä tiedä loppujen lopuksi, mitä pahaa narsismissakaan olisi.

Ei välttämättä kilpailuhenkisyydessä ja narsismissa vielä sellaisenaan, mutta niiden ilmenemismuodoissa tapaa olla hyvinkin pahoja piirteitä. Tuskin myöskään Niklas Herlinin varsin kulmikkaita näkemyksiä isästään voi pitää kateellisen toimittajanretkun narinoina. Voi tietysti olla sitä mieltä, että vasta viina jalosti Pekka Herlinistä kusipään esille, mutta lopputulos oli kuitenkin juoppo kusipää.

Puuroläppä oli kyllä huvittava. Normaalimmassa tilanteessa sellainen olisi pelkästään ylimielistä öykkäröintiä, mutta tuon ajan lakkomarssien liepeillä eivät kaikki käytöksen lainalaisuudet muutenkaan ihan päteneet.

 

[scholl]

Miksiköhän se viina pitäisi jättää Pekka Herliniä arvioidessa laskuista pois, se kun oli siinä hänen elämässään hyvin olennaisessa osassa.

Varsinainen alkoholismi vaivasi vasta myöhemmin, kun ns. suuremmat teot ja linjanvedot oli jo tehty. Ei sitä tarvitse jättää pois, mutta muuten pidän Herliniä hyvänä jätkänä. Ei mikään turha mielistelijä ja perässähiihtäjä. Hän laittoi Koneen itsensä ja muiden edelle ja se oli suurmiehen teko. Se on sama sitten mitä lääkärit tai muut sanovat.

En ole Kairamoon paremmin perehtynyt, mutta hänkin oli maanisdepressiivinen. Faktahan on se, että jos ruvetaan tarkistelemaan kaikkia niitä, jotka ovat saaneet jotain aikaiseksi niin lääkärit saavat kyllä jonkun vian diagnisoiduksi. Jos olisi ollut HMV-pertti niin sitten ilmeisesti normaali.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Parhaillaan on lukuvuorossa urakkahengessä omasta kirjahyllystä löytyvä Veikko Huovisen tuotanto. Suunnilleen koko setti löytyy, mutta moneenkaan teokseen en ole palannut ihanlähimenneisyydessä. Paitsi Veitikkaan, jonka luen yhä uudelleen vähintään 1-2 vuoden välein, niin helvetin hyvä teos se on.

Lisäksi hupilukemistona on vuorossa Creepy-sarjan suomenkielinen käännös, sarjan kakkososa, joka käsittää siis osat 6-10. Creepyhän oli Shokki suomeksi. Emiraateissa käydessäni huomasin hiljattain, kun Dubai Mallin Kinokuniya-kirjakaupassa olisi ollut koko Creepy-historia kovakantisina uudelleenjulkaisuina tarjolla englanniksi. Olisin ostanut saman tien mutten viitsinyt roudata kotiin, ja hintakin oli aika karski, jotain 50 euroa per kirja. Tuossa on ainakin tuplat ulkomaanlisää. Tosin Kinokuniyan sarjisvalikoima oli muuten mahtava. Täydellisen Creepy-sarjan lisäksi tarjolla olisivat olleet myös Eeriet. Harvassa sarjakuviin erikoistumattomassa kaupassa on tarjolla yhtä järkälemäinen kattaus, missään päin maailmaa. Vähintään 6-7 kertaa Hgin Akateemisen Kirjakaupan sarjisosaston laajuus.

 

[ms.qvist]

Parhaillaan on lukuvuorossa urakkahengessä omasta kirjahyllystä löytyvä Veikko Huovisen tuotanto... Paitsi Veitikkaan, jonka luen yhä uudelleen vähintään 1-2 vuoden välein, niin helvetin hyvä teos se on.

Minun hyllystäni ei vielä muita Huovisen kirjoja löydy kuin mainitsemasi Veitikka - A.Hitlerin elämä ja toiminta - kuten koko nimi kuuluu, ja juuri sain eepoksen luettua kannesta kanteen ja kerran jos toisenkin nauraessani mietin, että mikä "vittu" on totta ja mikä kirjailijan sepitettä, sellaisissa sfääreissä välillä lennettiin.

Totta kirjassa oli paljon, se on tunnustettava, mutta oliko Aatu loppujen lopuksi kaikkia huijaava veitikka, joka joi viinaa, ahmi makeita herkkuja, popsi lihaa vaikka antoi kuvan kasvissyöjästä ja olipa vielä ilmeisen innokas naistenmies, ainakin Evan kanssa kriittisimmilläkin hetkillä 69 "maistui". Ja tämän kaiken kruunasi mielipuolista valtiojohtajaa näytteleminen, johtajaa, joka loppujen lopuksi halusi antaa kunnon oppitunnin kaikille - myös saksalaisille. On siinä veitikkaa kerrakseen...

"Kansanjoukkojen vastaanottokyky on hyvin rajoitettu ja niiden ymmärrys on heikko", A. Hitler - oikeassahan hän oli tässäkin asiassa.

vlad.

 

[Freddie Freeloader]

Vihdoin ja viimein sain kirjahyllystäni kouraani John Gribbinin teoksen "Deep Simplicity". Ostin kirjan Munchenistä jo liki kaksi vuotta sitten, mutta maallisemmat asiat ovat estäneet toistaiseksi minua tarttumasta siihen. Melko jykevää luettavaa ja varsinkin tajuttavaa.

Edellinen oli Andrew Chaikinin "Man On The Moon", josta olen kirjoittanut tänne jo yllin kyllin. Sen verran aihetta voipi päivittää, että viime viikolla pääsin fyysisesti käyskentelemään U.S.S. Intrepid:in kannella, melko huima tunne olla siellä...

 

[Koirapoika]

Nyt on menossa erikoisemman sarjakuvan edustajan Hugleikur Dagssonin Naura, pervo, naura! Vähän kerrassaan sitä ettei yhdellä istumalla. Jos mielestäsi sarjakuvissa hupaisinta on se, että Karviselta loppuu lasagne kesken, suosittelen tutustumaan Dagssonin tuotantoon.

Arturo Perez-Revente - Yhdeksäs portti. Elokuvan innoittamana otettiin lukuun, hieman erilainen alkumetreillä kuin leffa. Kun on lukenut hieman pidemmälle, vaikkakin vasta n. 150 sivua, on tämä huomattavan syvemmälle kirjojen maailmaan uppoava teos kuin elokuva. Leffassa vedetään mutkaa suoraksi ja kiharoita tasaiseksi, ihan ymmärrettävää kun elokuvan ehdoilla mennään, kirjassa on helpompi käsitellä kirjoja, niiden luonnetta ja erikoisuuksia. Vaikka kuinka sepitettä kirjassa käsitellyt opukset olisikin, varsin kiehtovaa tekstiä kirjojen ystävälle. Lucas Corson vääntää väkisinkin mielessään Johnny Deppin näköiseksi mutta väliäkös tuolla, hyvinhän tuo kirjojenmetsästäjäksi kävi.

Kalervo Palsan päiväkirjat on luettu. Rankemman puoleisen elämän eli se mies.

EDIT: Raotetaan sittenkin yhdeksättä porttia.

 

[Crazy Diamond]

Herman Hesseä menee tällä hetkellä. Tuntuu osaavan kirjoittavan tämä jannu. Muuan nuoruus on hyvä aloittaa Hesseen tutustuminen. Omaelämänkerrallinen kirja Hessen nuoruudesta. Innolla odotan mm. Daimonia, Arosutta, sekä Narkissosta ja Kultasuuta

E. Yhdyssanat kuntoon

 

[SteelGate]

Tällä hetkellä "työn alla" on Kyösti Pietiläisen ja Ville Kaarnakarin Sotapoliisi Peters NO:005. Joskus aiemmin olen lukenut "sarjan" ensimmäisen kirjan, Legioonalainen Peters - Suomalaisen palkkasoturin muistelmat. Mielenkiintoista luettavaa, jos vähääkään Ranskan Muukalaislegioona kiinnostaa.

 

[Puscutractori]

Herman Hesseä menee tällä hetkellä. Tuntuu osaavan kirjoittavan tämä jannu. Muuan nuoruus on hyvä aloittaa Hesseen tutustuminen. Omaelämänkerrallinen kirja Hessen nuoruudesta. Innolla odotan mm. Daimonia, Arosutta, sekä Narkissosta ja Kultasuuta

Hyvä valinta. Lasihelmipeliä vasta kannattaakin odottaa. Yksi erinomainen, joskaan ei kovin tunnettu, Hessen helmi on myös Matka aamun maahan.

 

[ukkometso]

Melko rankkoja teoksia pari kappaletta tullut luettua viime aikoina.

Edward Bunkerin Julmin peto ja saman tekijän Kovan onnen poika. Elukkatehdas tuli luettua jo hieman aiemmin. Rankkaa tekstiä, omaelämäkerrallista. Jossain vaiheessa tuli mieleen, että eihän tämä voi olla tottakaan. Etenkin "Kovan onnen poika", jossa EB kertoo lapsuudestaan ja nuoruudestaan, laitoskierteestä, rikoksista jne.

Enpä noita ihan perätysten pystynyt vetämään, vaan väliin hieman köykäisempää. Tapani Baggen Kasvot tuulilasissa mm. Ei nyt kovin paha sekään, sellainen road story. Tuttuja paikkoja ympäri Suomea. Ja toinen vielä, Matti Remeksen Sukellus. Jouhevaa jutunkuljetusta, ja tarkkoja paikkakuntakuvauksia Hangosta ja Tammisaaresta. Jotenkin kokonaiskuva tapahtumista rakentuu paremmin, kun tuntee noitakin paikkoja.

Ja ainahan hieman pitää herkutella vanhan kunnon Bukowskin tiimoilla. Jätkän novellikokoelmat toimivat aina.

 

[Datsun]

Mulla on tuo Matti Yrjänä Joensuun Rautahuone aloittamista vaille. Kovat odotukset on.

 

[axe]

Määhän olen tunnetusti joku -isti mm. naisten ja ruotsalaisten kirjoittamia kirjoja kohtaan. Siksi vasta nyt tarrasin paljon puhuttuun ja yhtä paljon kehuttuun Stieg Larssonin Millennium-trilogiaan. Joo, onhan ne Wallanderit kai ihan hyviä ja ja ja, mutta amerikkalaisten hapattamana ei ole svenskapojkarna jaksanut niin napata. Onnekseni voitin ennakkoluuloni ja tartuin ensin Naisia vihaaviin miehiin ja sitten saman tien jatko-osiin. Ihan ältsin hyvää tekstiä, parasta kirjaa aikoihin. Luen pääasiassa työmatkoilla bussissa, niin pari kertaa tuli mieleen josko antaisi mennä pysäkistä ohi vaan ja tulisi sitten päätepysäkin kautta takaisin samaan kohtaan, kun ei halunnut lopettaa lukemista. Upean elävät henkilöt ja mukavat juonetkin.

Ideallisesti kiva mutta kirjoituksellisesti Larssonia muutamaa pykälää heikompaa kamaa oli Mikko Karpin Väinämöisen vyö. Oikein mukava yritys yhdistää kalevala-mytologiaa ja nykymaailmaa, mutta henkilöt ja kerronta ei ihan pysy näpissä. Taisi olla Karpin eka romaani. Jos olisi ollut pari aiempaa alla, niin olisi varmasti ollut parempi, vaikka ei tää huono nytkään ollut.

Seuraavaksi jatketaan väliaikakirjana kirpparilta ostettua Kesäyön kauhua, kun odotellaan postin tuovan Facebook-kirjan The Accidental Billionaires tai kirjaston ilmoittavan että Vince Neilin elämäkerta on noudettavissa.

 

[Kole13]

Luin, Stephen King: SE osa1

Luen, Stephen King: SE osa2

 

[Turder]

Aloitin lukemaan Don Felderin Heaven and Hell. Kertoo siis entisen Eagles-kitaristin elämästä ja ajasta yhtyeen mukana.

Vielä en ole päässyt Eagles-vuosiin asti, mutta onhan se elämä ollut aika mielenkiintoista jo nuorena. Felder toimi mm. Tom Pettyn kitaraopettajana. Vielä kun löysin Youtubesta tuurilla muutaman vanhan Eaglesin live-esiintymisen (mm. 1974 California Jamista) niin sadepäivä on mennyt varsin rattoisasti.

 

[Koirapoika]

Tampereen kirjaston tietojärjestelmä menee remonttiin ja tämä suo lainaajille pitkän laina-ajan. Tätähän on käytetty hyväksi seuraavanlaisella nidekattauksella:

Monty Pythonin Maailma
Arturo Pérez-Reverte: Rummunkalvo
Mika Waltari: Johannes Angelos

Eiköhän niillä pärjäillä.

 

[Blue J]

Roald Dahlin novellit ovat melko hauskoja. Suosittelen lämpimästi.

 

[Patajokeri]

Edward Bunkerin Julmin peto ja saman tekijän Kovan onnen poika. Elukkatehdas tuli luettua jo hieman aiemmin. Rankkaa tekstiä, omaelämäkerrallista. Jossain vaiheessa tuli mieleen, että eihän tämä voi olla tottakaan. Etenkin "Kovan onnen poika", jossa EB kertoo lapsuudestaan ja nuoruudestaan, laitoskierteestä, rikoksista jne.

Nyt työn alla Dan Brownin uusin, se miss on vapaamuurareita ja yllättäen symboleita. Nimestä ei hajuakaan, mutta kirja on kyll huomattavasti parempi ku Meteoriitti tai Enkeleitä ja demoneja.

Seuraavaks työn alle ukkometson suosittelema Edward Bunker.

 

[Weissflog]

Arturo Pérez-Reverte: Rummunkalvo

Pérez-Reverte on yksin mun ehdottomista suosikkikirjailijoista. Miehen kirja Merikartta taitaa olla miltei paras kirja, jonka olen käsiini saanut. Hieno valinta! :)

 

[Outsider]

Douglas Prestonin ja Lincoln Childin Kuoleman asetelma tuli lukaistua vajaassa viikossa. Kirjan päähenkilönä toimii FBI-agentti Pendergast ja kyseinen kirja on jatkoa Ihmeiden kabinetille. Mistään varsinaisesta jatkokertomuksesta ei ole kyse, mutta edellisessä kirjassa tapahtuneita asioita sivutaan ja niihin tullaan varmasti palaamaan jatkossakin, joten kannattaa lukea oikeassa järjestyksessä. Pendergast ei tosiaan ole mikään tyypillinen jenkkileffojen agentti vaan kirjat perustuvat enemmän jännitykselle kuin suoralle toiminnalle.

Onko kukaan palstalainen tutustunut em. kirjoittajien yksin kirjoittamiin kirjoihin?

Seuraavaksi voisi lukea hyllystä löytyvän Ronnie Woodin elämänkerran ennen kun tulee hankittua Keith Richardsin uusi omaelämänkerta.