Onneksi nämä kirjalliset "hifistelijät" eivät ole painamassa pistoolin piipua kaltaiseni kirjallisen "hienohelman" ohimolle, näin minulle suodaan mahdollisuus nauttia waltarilaisesta kerronnasta. Ja jatkaa matkaani kirjallisella polulla löytääkseni joku päivä valaistuksen...vlad.
Ja säälin niitä kirjallisia hienohelmoja, jotka Päätaloa välttävät, koska ovat saaneet päähänsä, että Päätalo on pökkelö kirjoittajana. No ei ole. Kieli on värikästä, kerronta sujuvaa, tilanteet ja tapahtumat luodaan lukijalle hienoina kuvina, kaikki on kohdallaan.
Tiedän paljon ihmisiä, jotka eivät harrasta kirjallisuutta muuten, mutta Päätalon sarjat ovat taatusti hyllyssä ja luetut moneen kertaan. Kyllä hänen kirjallisuudelleen on ollut aivan selvä tarve. Hieno juttu.
Hienoa! Kirjoitinkin siitä pari sivua sitten. 250 sivua on kova saavutus. Koko kirja oli muistaakseni noin 350 sivua englanniksi.
Outoa, ettei muka Waltaria arvosteta!Loistava kirjailija kaikinpuolin.Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä tietysti, mutta sen sanon, että jos ei Waltaria pidä hyvänä kirjailijana ei tiedä kirjallisuudesta mitään!MUN mielipide:)
Vlad tullee löytämään "valaistuksena", kyllä niin paljon on varmasti helmiä kirjallisuudessa vielä tuntemattakin.
Vaikea käsittää, ettei Waltaria muka arvostettaisi, koska hän lienee yksi niitä harvoja suomalaisia kirjailijoita, joiden teoksesta on väännetty ihan Hollywood-leffa. Käsittääkseni hän on hyvinkin arvostettu maailmalla.
En yleensä erityisemmin pidä novelleista tai lyhyistä kertomuksista koska niissä tarina harvoin pääsee elämään riittävästi, jotta se imisi minut mukanaan. Kaiken lisäksi monien kirjailijoiden novellit - etenkin todella lyhyet novellit - ovat suorastaan idioottimaisia, Stephen King on sortunut tällaisten idioottimkaisuuksien kirjoittamiseen useammin kuin kerran.
Ursula K. Le Guin'in novellikokoelma Pimeälipas ja muita kertomuksia paljastui odotuksia paremmaksi kokoelmatoekseksi.
Kyllähän se on sama asia mainita innostus Mattiin ja Teppoon sekä Valittuihin paloihin yhdessä kirjailija Kalle Päätalon tuotannon kanssa, kuin jos kertoisi bundesliigan parhaan joukkueen olevan Manchester United. Osoittaa täydellistä ymmärtämättömyyttä verrata Mattia ja Teppoa kirjailija Kalle Päätalon tuotantoon.Aika härskiä mainita Päätalo tässä ketjussa. Vähän sama kun kehuisi Matin ja Tepon musiikkia. Kyllähän se niin on, että ne, joilla Päätalo-kirjat on, on myöskin kaikki Valitut Palat sekä Matin ja Tepon levyt viimeisen 50 vuoden ajalta, eikä mitään muuta. Joka vuosi ostavat samaa roskaa lisää. Eivätkä ole kyllä pääkaupunkiseudulta kotoisin, vaan kansaneläkettä nauttivia maalaisia.
Aika härskiä mainita Päätalo tässä ketjussa. Vähän sama kun kehuisi Matin ja Tepon musiikkia. Kyllähän se niin on, että ne, joilla Päätalo-kirjat on, on myöskin kaikki Valitut Palat sekä Matin ja Tepon levyt viimeisen 50 vuoden ajalta, eikä mitään muuta. Joka vuosi ostavat samaa roskaa lisää. Eivätkä ole kyllä pääkaupunkiseudulta kotoisin, vaan kansaneläkettä nauttivia maalaisia.
Itse olen sitä mieltä, että on aina hienoa, kun joku, joka ei ole kirjallisuudesta sinänsä kiinnostunut ottaa kirjan käteensä ja alkaa lukea. Mulle on ihan sama onko se ns."tasokkaampaa kirjallisuutta" vai hömppää. Kunhan lukee, siitä se lähtee!
Irvine Welsh: Mestarikokkien sänkykamarisalaisuudet
Olen lukenut ko. kirjailijan kaikki(?) aiemmat suomennetut teokset (Trainspotting, Paska, Liima, Porno), ja olen pitänyt niistä erittäin paljon, varsinkin Paska ja Liima lukeutuvat suosikkikirjoihini. Tässä valossa ei voi kuin ihmetellä kuinka paljon heikompi tämä viimeisin tekele oli. Kirjan tarina ei ole kovinkaan kiinnostava ja Welshille ominainen kerronnan lennokkuus ei välity oikein missään kohti. Suuri pettymys tämä oli, vaikka kai muiltakin saatu nihkeä vastaanotto oli tiedossa.
Onko tämä joku provo vai mikä, koska oikea nimihän on "Agassi", joten pitäisi kirjoittaa "Agassin" eikä "Agasiin". Toivottavasti nyt sen verran verkkaisesti tuli luettua, että sentään kaverin nimi tuli selväksi (ja paljon hymiöitä perään...). Joo, hyvin kirjoitettu kirja tosiaan.Nyt on luettu tuo Agasiin kirjakin kun sitä kovasti täällä kehuttiin eikä suotta. Hieno kirja ja hyvin kirjoitettu.
Welshin kirjat ovat muuten alkukielellä, jota jotkut leikkisästi englanniksikin sanovat, helvetin hauskoja. Vaikkakaan eivät suomalaiselle kovin helppolukuisia. Mutta niinhän se Trainspotting-leffakin piti kuulemma tekstittää amerikkalaisyleisöä varten. Kuitenkin, jos vaan saa itsensä ymmärtämään ne muutamat omituiset skottisanat (ja kirosanat) joita tekstissä vilisee, niin kieli tuo kirjoihin ihan uuden ulottuvuuden. En ole suomeksi lukenutkaan, mutta olettaisin että käännettäessä helposti häviää paljon. Vähän niin kuin jotain Tuntematonta Sotilasta kääntäisi. Eli jos noin muuten on tottunut edes jonkun verran englanniksi lukemaan, niin rohkeasti vaan skottislangia opettelemaan!
Imielellään lukisin myös lisäehdotuksia edellä mainittuja vastaavista novellikokoelmista joissa on lajityyppinä jos ei nyt suoranainen kauhu niin juurikin vinksahtaneet tilannekuvat jne.
Nyt vuorossa on Antti Tuurin Talvisota. Sota on vasta aluillaan mutta odotukset ovat kovat ottaen huomioon, että Talvisota niin sarjana kuin myös elokuvana on tullut nähtyä televisiosta/dvd:ltä jonkun kerran. Tässä vaiheessa en kuitenkaan ryhdy kohottamaan kirjaa pilviin tai lyömään lyttyyn vaan annan Antin kertoa tarinaansa - millaisena Martti Hakala talvisodan koki.