Mää luin tässä joku aika sitten naiskirjallisuutta, Amerikkalainen tyttö by Monika Fagerholm. Se oli outo ja kummallinen, rönsyilevä ja harhaileva, mutta silti kiehtova. En nyt tiedä kehtaisko sitä ihmisille suositella, mutta ainakin mulle se toteutti kirjan tärkeimmän tehtävän eli viihdytti.
Sitten ei varsinaisesti osunut käsiin vaan hakemalla haettiin Theo Fleuryn Playing With Fire. Theo oli lopulta lievästi jopa vastenmielinen heppu. Toki oli kovia juttuja lapsuudessa ja kokoakin oli jääkiekkoilijalle vähän, mutta ei niillä verukkeillakaan ihan kaikkea saa anteeksi. Ei aina syy ole kaikissa muissa, valmentajissa, tuomareissa, tyttöystävissä, vanhemmissa tai missä milloinkin. Oli vähän samanlaista menoa kuin Maradonan kirjassa, jossa siinäkin kaikki muut olivat syypäitä ongelmiin paitsi mies itse. Lopulta Fleury pelasti kuitenkin paljon jälkikirjoituksessaan, jossa itse kirjansa käsikirjoitusvedoksen luettuaan tajusi itsekin kuinka itsekäs oli ollut. Fleuryn tarina on ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Nyt on menossa sitten The Code, eli yritän päästä vihdoin sisälle jääkiekon syvimpään olemukseen, kun olen aina ollut tälläinen kukkahattukaukalopalloilija. Honor and Respect!