Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[ms.qvist]

Takana on viimeinen Ursula K. Le Guinin Maameren tapahtumista kertova opus luettuani toiseksi viimeisimmän romaanin Tehanu. Näin jälkeen päin ajatellen olisi kannattanut odottaa nämä päivät saadakseni käsiini Tehanun ja lukea romaanit kronologisessa järjestyksessä, siten että päättää sarjan lopulta Toiseen tuuleen. No nyt näin...

Se on todettava, että Le Guin on loistava tarinankertoja niin synkeämmän scifin kuin myös fantasiankin saralla. Onhan hänen fantasiateoksissaankin synkeitä elementtejä mutta kokonaiskuvaltaan kuitenkin hivenen kevyemmällä tai nuorille suunnatummalla otteella kirjoitettuja. Sarja on kuitenkin nyt saatu päätökseensä ja kirjailija on uusien haasteiden edessä - kirjoittaa ymmärtääkseni toista fantasiasarjaa mutta siihen en ole tutustunut ja tokkopa tutustunkaan. Ja tokkopa Maameren pariin enää palaa tulevaisuudessa.

Seuraavaksi sitten Orwellin pariin.

vlad.

 

[leivoja]

Leivoja on taas tavoilleen uskollisena monien mielestä aivottomalla viihdelinjala, mutta ei voi mitään. Kirjallisuus on minulle viihdettä työn normistojen vastapainoksi.

Drouggen rujosta elämästä siirryin Savon kaduille ja konstaapeli Olli Repon seuraan. Kuopiossa poliisina toimiva Marko Kilpi on palkittu esikoisensa tiimoilta Vuoden johtolanka -palkinnolla, eikä suotta. Toisessa romaanissaan Kadotetut Repo saa tutkittavakseen BB-talosta häädetyn Samin katoamista. Juttuun näyttää löyhästi liittyvän myös erinäisten muiden pikkujulkkisten tielle osuvia rikoksia.

Kilpi kirjoittaa tarkasti poliisin arjesta ja osaa luoda työtilanteiden jännitettä todella hyvin. Varsinkin alussa oleva rattijuoppoepäillyn takaa-ajo on kuvauksellisesti melko hieno suoritus.

Kirjassa on dekkarinomaisesti paljon yhteiskuntakritiikkiä, mutta teosta ei voi luonnehtia dekkariksi. Poliisijännäri varmaankin lähinnä oikeata termiä. Kirja on vasta puolessa välissä, mutta pakko tätä on suositella.

Marko Kilpi - Kadotetut

 

[ms.qvist]

Tuli jälleen muistinvirkistykseksi luettua George Orwellin "Vuonna 1984".

Teos on oivallinen kuvaus äärimmilleen viedystä totalirismista ja diktatuurista jossa yksilö pyritään nujertamaan täysin. Kuvauksesta voi nähdä yhtymäkohtia Stalinin hirmuhallintoon, kuin myös Hitlerin Saksaan vaikka pääsääntöisesti viittaus kohdistunee kommunistidiktatuureihin. Ikävä kyllä, vaikka teos on kirjoitettu vuosikymmeniä sitten, se on edelleen ajankohtainen ja tietyllä tavalla tullee entistäkin ajankohtaisemmaksi kun suuret järjestelmät pyrkivät kahlitsemaan yksilöitä. Ja tietty tällä pallolla on valtio/valtioita joihin Orwell'in maailmankuva sopii täydellisesti. Pohjois-Korean kansallinen radioasema ja kansallinen tv on kuin Isonveljen luomuksia. Aina sama kanava päällä, ja aina samat uutiset eri numeroin ja päivämäärin eetterissä. Milloin maan suuri johtaja on tehnyt hole in onen 18 kertaa, milloin hän on uinut maailmanennätyksen, milloin laukaissut raketin maata kiertävälle radalle. Tai milloin hänen ansiosta maan tuottavuus on noussut kymmenillä prosenteilla vaikka todellisuudessa kansalaiset näkevät nälkää, elävät köyhyydessä ja kurjuudessa - aivan kuin Orwellin teoksessa. Isoveli valvoo!

vlad.

 

[Buddha]

Ihan uteliaisuudestani luin läpi noi Mötley crüen kirjat; siis Törkytehdas ja heroiinipäiväkirjan. Pari viikonlopun iltaa siinä meni.
Eihän noita nyt varsinaisesti "kirjoiksi" voi sanoa, mutta suosittelen ottamaan mukaan junaan, lentokoneeseen tms, kun ei noissa hirveemmin haittaa, vaikka tulisi häirityksi. Helppoa ns. viihdettä ja hauskaa nippelitietoa.

Miten vlad, onko tuo vuonna 1984 pokkarihyllykamaa?

Seuraavaksi ajattelin lukaista sarjakuvaa... heh, jos sen nyt niin voi ilmaista. Duunikaveri toi Art Spiegelmanin Maus I ja II-teoksen, jossa poika kertoo isänsä ja monen muunkin selviytymistarinan natsisaksan keskitysleiriltä sarjakuvan muodossa. Hiirien tarinaan siis...

 

[ms.qvist]

Miten vlad, onko tuo vuonna 1984 pokkarihyllykamaa?

On pehmeäkantinen mutta ei ns. pokkari. Hinta ei kuitenkaan ole paha, näyttää olevan Suomalaisessa 11.80 €.

vlad.

 

[Simba]

Joku jossain ketjussa suositteli Thomas Sandersin Leikkikenttää joten luin sitten sen. Leikkikenttä on varsin oivallinen ja kiinnostava tositarina Länsi-Saksalaisesta erikoisjoukosta, jonka tarkoitus oli hoitaa salaisia tehtäviä idässä. Erityisen kiinnostavaa oli tutustua idän meininkiin ja rajanvalvontaan idän ja lännen välissä. Suosittelen minäkin

 

[Kummeli]

Nyt taas kesän tullessa aloin lukemaan, niin viimeksi meni Reijo Mäen Vares -sarjasta Marraskuu on musta hauta. Ja nyt on juuri kovaa vauhtia menossa saman kirjailijan ja saman sarjan Kolmastoista yö. Vares -kirjoista olen lukenut nyt jo 11 kirjaa.

 

[Nakkikastike]

Nyt taas kesän tullessa aloin lukemaan, niin viimeksi meni Reijo Mäen Vares -sarjasta Marraskuu on musta hauta. Ja nyt on juuri kovaa vauhtia menossa saman kirjailijan ja saman sarjan Kolmastoista yö. Vares -kirjoista olen lukenut nyt jo 11 kirjaa.

Itsekin sain juuri luetuksi Vareksen. Tällä kertaa oli vuorossa Sukkanauhakäärme.

 

[Fox]

Itsekin sain juuri luetuksi Vareksen. Tällä kertaa oli vuorossa Sukkanauhakäärme.

Liitytään kerhoon, Vareksia täälläkin luetaan, Hard Luck Cafe taisi olla viimeinen. Olen nyt lukenut pikku hiljaa kaikki Varekset läpi ja kyselisin teiltä arvon palstatoverit ehdotuksia saman tyyppisistä kirjoista? En ole kova lukemaan, mutta Varekset on tullut aina luettu vaudilla läpi, joten olisi mukavaa löytää saman tyylisiä kirjoja lisää.

 

[Kummeli]

Liitytään kerhoon, Vareksia täälläkin luetaan, Hard Luck Cafe taisi olla viimeinen. Olen nyt lukenut pikku hiljaa kaikki Varekset läpi ja kyselisin teiltä arvon palstatoverit ehdotuksia saman tyyppisistä kirjoista? En ole kova lukemaan, mutta Varekset on tullut aina luettu vaudilla läpi, joten olisi mukavaa löytää saman tyylisiä kirjoja lisää.

En ole kyllä ikinä testannut, mutta kyllä Reijo Mäen muutkin kirjat saattavat olla samaa luokkaa.

 

[Wicci]

En ole kova lukemaan, mutta Varekset on tullut aina luettu vaudilla läpi, joten olisi mukavaa löytää saman tyylisiä kirjoja lisää.

Suosittelen ehdottomasti sulle Seppo Jokisen kirjoittamia komisario Koskinen-kirjoja. Ok, sijoittuvat kaikki Tampereelle mutta on todella hyvää luettavaa. Kokeile.

 

[jesse72]

Liitytään kerhoon, Vareksia täälläkin luetaan, Hard Luck Cafe taisi olla viimeinen. Olen nyt lukenut pikku hiljaa kaikki Varekset läpi ja kyselisin teiltä arvon palstatoverit ehdotuksia saman tyyppisistä kirjoista? En ole kova lukemaan, mutta Varekset on tullut aina luettu vaudilla läpi, joten olisi mukavaa löytää saman tyylisiä kirjoja lisää.

Juha Nummisen dekkarit kannattaa tsekata. Tiivistä toimintaa ja kirja tulee luettua nopeasti läpi.

Nyt menossa Gunnareiden Slashin elämänkerta.

 

[Buddha]

Aikaisemmin mainitsemastani Art Spiegelmanin MAUS- sarjakuvasta vielä. Linkki itse teoksen kuvaukseen: http://fi.wikipedia.org/wiki/Maus_(sarjakuva) ja mikäli historia kiinnostaa, niin kannattaa tsekata. Vaikka onkin sarjakuvan muodossa kerrottu, niin silti aivan helvetin hieno kirja, jossa käydään läpi holokaustista selviämistä läpi todellakin todentuntuisesti. Onhan itse teos saanut Pulitzer-palkinnonkin mm...

 

[Isaskar]

Liitytään kerhoon, Vareksia täälläkin luetaan, Hard Luck Cafe taisi olla viimeinen. Olen nyt lukenut pikku hiljaa kaikki Varekset läpi ja kyselisin teiltä arvon palstatoverit ehdotuksia saman tyyppisistä kirjoista? En ole kova lukemaan, mutta Varekset on tullut aina luettu vaudilla läpi, joten olisi mukavaa löytää saman tyylisiä kirjoja lisää.

Matti Yrjänä Joensuun kirjat menee mielestäni heittämällä Varesten edelle. Tosin uusimmasta en hirveästi tykännyt. Mutta niistä vanhemmista tulee samalla ajankuvaa 70- ja 80-luvuilta. Väkivallan virkamiehestä kannattaa aloittaa, jos tuota Harjunpää-sarjaa alkaa lukemaan.

Parhaillaan luen Jarkko Sipilän Tappokäskyä. Perusvarmaa luettavaa kuten Sipilän muukin tuotanto.

 

[MarkusMaggot]

Viime viikolla sain päätökseen Ari Turusen ihan hauskan Ei onnistu! - Vastustamisen kulttuurihistoriaa. Käytännössä sen perusteella selvisi, että iän karttuessa meistä kaikista tulee ihmeellisiä jyyriä. Toki arvattavissahan tuo oli, kun miettii vanhempien ihmisten suhtautumista kaikkeen siihen, mitä esimerkiksi itse on joskus pitänyt mullistavana.

Nyt aloittelin Nietzschen Antikristusta. Friedrich-setä paasaa kritisoiden kristinuskoa. Jyrkkä jätkä.

 

[kovalev]

Sain viimeinkin lainattua ja luettua Jari Tervon Troikan
Kirja on oikein hyvä. Mielestäni helppolukuisin Tervon kolmesta viimeisestä, mutta ehkä kuitenkin myös heikoin. Siksi tavallaan pidän oikeutettuna, ettei tämäkään Tervolle sitä Finlandiaa tuonut. Ehdokkuuden olisi kyllä varmasti ansainnut, mutta koska loistava Myyrä, ja miltei yhtä loistava Ohrana ei palkintoa pokannut, olisi se tämän kohdalla tuntunut jotenkin sääli-Finlandialta, vaikka siis edelleen korostan, että pidin hemmetisti Troikastakin.
Jari Tervo taitaa vain olla Uutisvuoto-maineensa vanki.

Lisäksi tuli luettua erittäin mielenkiintoinen Juhani Sipilän Maa luja, taivas korkia.
Kyseessä on väitöskirja Antti Tuurin loistavasta Pohjanmaa-sarjasta sekä siinä sivussa pohjalaisuudesta ylipäätään.

 

[hannes_ko]

Carlo Panella: Islamin musta kirja

Sekavasti kirjoitettu, ihan liikaa samanlaisilta tuntuvia nimiä, käsitteiden upottava hetteikkö ja saarnaava tyyli, mutta aihe on äärettömän kiehtova. Ei mikään ahmittava teos, sillä monena iltana tätä on nyt tankattu ja vieläkään ei olla sivulla 100.

Kannattaa kuitenkin lukea, monta oppia on jo tullut. Kannattaa toki olla kriittinen ja tarkistella vähän.

Todella vähän sitä tietää loppujen lopuksi muslimimaailman historiasta.

 

[Pikherz]

Koulussa pitää lueskella kaikenlaista.

Pari viikkoa sitten ahmaisin Timo K.Mukan Maa on Syntinen laulun ja nyt olisi aikeissa lukaista Jari Tervon Rautapää.

Huoh..

 

[Analog Kid]

Sain viimeinkin lainattua ja luettua Jari Tervon Troikan

Mäkin sain saman teoksen lainattua pari viikkoa sitten. Mutta luettua en saanut. Ei vaan jaksanut alkua pitemmälle kahlata. Sama homma Myyrän kanssa. Tuossa se on ollut hyllyssä jo muutaman vuoden. Pari kertaa koittanut aloittaa, vaan kesken on jäänyt.

 

[Burtonn]

Fox: Tapani Bragge, Wexi Korhonen, Harri Nykänen, Matti Rönkä siinä ensi alkuun. Jokiset on kyllä kaikki hyllyssä ,mutta musta niissä ei ole kyllä mitää yhteistä varesten kanssa.

Löytö kirppalta: Kummisetä I, aivan loistava kirja, ei ollut ikinä tullut luettua kun elokuvakirjat on aina mitä on. No totta tässä kirja eka mutta silti jääny lukematta. Suosittelen!

Nyt otin tod. tiiliskiven: Karhu ja lohikäärme. En ole erityisemmin pitänyt Clancyn kirjoista Isku Kolumbiaan jälkeen,liian suureellista ja niin julmentun patrioottista jenkki hömppää. Mutta katotaan hieno teknologia ja taistekuvaus maistuu aina.. Onko hirven metsästäjät muuten niin hyvä kun muistan? Ajattelin eehhkkää lukea uudestaan....

 

[kovalev]

Mäkin sain saman teoksen lainattua pari viikkoa sitten. Mutta luettua en saanut. Ei vaan jaksanut alkua pitemmälle kahlata. Sama homma Myyrän kanssa. Tuossa se on ollut hyllyssä jo muutaman vuoden. Pari kertaa koittanut aloittaa, vaan kesken on jäänyt.

Ymmärrän jos Myyrä jää kesken. Kirja on niin monimutkainen palapeli, että sitä on liki mahdotonta hoksata täysin ensimmäisellä kerralla. Kertojia on valtavasti ja ne vaihtuvat täysin yllättäen. Ajallisesti hypitään milloin missäkin. Lisäksi historian tuntemus on aivan välttämätöntä.
Itse olen kirjan lukenut kerran ja kuunnellut toisen. Kesällä täytyy yrittää lukea toistamiseen.
Troikka on todella helppo kirja Myyrään verrattuna.

 

[Johannes]

Tervon "myyrä" jäi myös täällä kesken pari kertaa, sitten vein sen divariin, jossa ne vaivoin suostuivat ostamaan kirjan ihan pikkurahalla. Elämä on liian lyhyt, että miettisi "myyrän" tapaisia juonen kuljetuksia fiktio-kirjassa, ainakin minun mielestäni. Minusta ei edes se, että tuntee hyvin historiaa riitä käsittämään sitä, että juoni pomppii sinne tänne ja kirja on sekava eli varmaan siis mestariteos.

Edelleen suosittelen vahvasti lukemaan Sofi Oksasen mestariteoksen "puhdistus", jos se joltain on vielä lukematta.

 

[kovalev]

Tervon "myyrä" jäi myös täällä kesken pari kertaa, sitten vein sen divariin, jossa ne vaivoin suostuivat ostamaan kirjan ihan pikkurahalla. Elämä on liian lyhyt, että miettisi "myyrän" tapaisia juonen kuljetuksia fiktio-kirjassa, ainakin minun mielestäni. Minusta ei edes se, että tuntee hyvin historiaa riitä käsittämään sitä, että juoni pomppii sinne tänne ja kirja on sekava eli varmaan siis mestariteos.

Olennaista on kai se, että voit lukea vaikkapa Arto Paasilinnaa ja pysyt varmasti juonessa mukana, vaikka samaan aikaan katselisit toisella silmällä telkkaria.
Sitten on jotain Kafkaa, johon täytyy keskittyä tosissaan, eikä sekään riitä, jos kirja ei vain kaikesta huolimatta nappaa.
Kuitenkin jos kirja tosissaan kiinnostaa ja siihen jaksaa hieman panostaa, niin se yleensä palkitsee.

Luulenpa muuten, että Tervo tarkoituksella selkiytti tyyliään Ohranaan. Kenties jäi kaivelemaan, menikö Finlandia Myyrän monimutkaisen rakenteen takia?

 

[Nicko]

Säännöllisen epäsäännöllisesti kirjoja lukeva tyyppi kirjoittelee nyt myös muutaman rivin tänne. Aika kausiluonteista lukeminen täällä päässä, usein tietysti tulee sitten luettua yhteen putkeen ihan helvetisti, mutta välillä ei sitten saa millään aikaiseksi avattua kirjaa/kirjoja.

Viimeksi tuli lueskeltua Pink Floydista ainoa suomennettu teos Nicholas Schaffner: Pink Floydin Odysseia. Tällä hetkellä enemmän tai vähemmän aktiivisesti Peter von Baghin kirjaa Aki Kaurismäestä tulee lueskeltua. Ehdottomasti positiivisia yllätyksiä kirjat olleet, etenkin tuosta Pink Floydista olen vieläkin ihan pähkinöinä vaikka kirja tuli jo kuukausi(a) sitten lueskeltua.. Mitäs muut ovat tykänneet?

Seuraavaksi mitä luultavammin tulee hankittua tuo juuri ilmestynyt kirja Matti Pellonpäästä. Myös Tommi Liimatan Muovikorvo on yksi lähitulevaisuuden suunnitelmissa olevia lukuelämyksiä.

 

[Johannes]

Olennaista on kai se, että voit lukea vaikkapa Arto Paasilinnaa ja pysyt varmasti juonessa mukana, vaikka samaan aikaan katselisit toisella silmällä telkkaria.
Sitten on jotain Kafkaa, johon täytyy keskittyä tosissaan, eikä sekään riitä, jos kirja ei vain kaikesta huolimatta nappaa.
Kuitenkin jos kirja tosissaan kiinnostaa ja siihen jaksaa hieman panostaa, niin se yleensä palkitsee.

Luulenpa muuten, että Tervo tarkoituksella selkiytti tyyliään Ohranaan. Kenties jäi kaivelemaan, menikö Finlandia Myyrän monimutkaisen rakenteen takia?

Minusta "Myyrä" on nykymuodossaan sekava, ei monimutkainen.

Jep, jep, toki vain Arto Paasilinnaa Johannekselle. Tervo voisi kirjoittaa "myyränsä" selkokielelle, sellaisen "Myyrä for dummies".

Nyt on menossa Shakespearen "Hamlet", taas kerran.