Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Alamummo]

Tällä hetkellä menossa Richard Dawkinsin "The God Delusion". Kirjan tarkoituksena on osoittaa miksi minkään uskonnon jumalaa/jumalia ei käytännössä varmasti ole olemassa. Erittäin mielenkiintoinen kirja ja on saanut kiinnostumaan muista ko. miehen kirjoista. Osa jutuista menee tieteellisessä mielessä minulta hieman yli ts. ne ovat niin itselle vieraita, että ajoittain lukeminen on haastavaa. Ehdottomasti herättää kuitenkin ajatuksia.

Suosittelen.

Knowerin ja muutaman muun suosituksesta ostin kyseisen kirjan. Kun ehtisi kaikessa kiireessä sen vielä lukemaankin. Toinen Dawkinsin kirja, joka ehdottomasti kannattaa lukea on evoluutiota käsittelevä "The Ancestor's Tale".

 

[Puster]

Kaksi kirjaa tällä hetkellä yöpöydällä ja vuorotahtiin niitä tulee luettua. Syynä tähän on kirjojen sijoittuminen samoihin tapahtumiin mutta eri silmin nähtynä.

Eli Nathaniel Fickin One Bullet Away ja Evan Wrightin Generation Kill. Fick oli merijalkaväen luutnantti ja kuvaa kirjassaan ensin koulutusta ja sitten Afganistanin kautta Irakiin ja Baghdadia valloittamaan. Rolling Stonesin toimittaja Wright tulee mukaan Kuwaitin leirillä ja kulkee joukkueen mukana halki Irakin.

 

[mikko600]

Knowerin ja muutaman muun suosituksesta ostin kyseisen kirjan. Kun ehtisi kaikessa kiireessä sen vielä lukemaankin. Toinen Dawkinsin kirja, joka ehdottomasti kannattaa lukea on evoluutiota käsittelevä "The Ancestor's Tale".

Eilen tipahti postissa tuo God Delusion, ja on muuten pirun mielenkiintoinen. Alussahan tosiaan Dawkins toteaa yrittävänsä kääntää "hiukan" uskovat ja uskovat ihmiset ateismin kauniiseen maailmaan tämän kirjan avulla. Mikäs siinä jalo ajatushan tuo on. Kyllähän teoksen voisi iskeä ala/yläasteille uskonnontunneille vaihtoehtolukemiseksi, pistäisihän kakarat ajattelemaan, mikä onkin sitten harvinaista suomalaisessa koulujärjestelmässä, nimenomaan uskonnossa...

Seuraavaksi lähteekin sitten luettavaksi Albert Murdianin Choosing Death - The Improbable History of Death Metal and Grindcore ja Lords of Chaos: The Bloody Rise of the Satanic Metal Underground. Eli omaan musiikkimakuun soveltuvia (ja kehuttuja) kirjoja, noista sitten enemmän kun kimppuun pääsen...

 

[-REDS-]

Ensimmäisestä maailmansodasta kertova: Länsirintamalta ei mitään uutta tuli nyt viimeksi luettua. Olihan tuo vaikuttava, mutta koska kirjaa on kuvattu klassikoksi oli se minulle jonkinasteinen pettymys. Suomennoksella on luultavasti osuutta asiaan.

Ennakkoluulojani uhmaten aloitin talvella ensimmäisen Tervoni (Poliisinpoika). Kirja oli suorastaan nerokas, jonka jälkeen koko Tervon tuotanto tuli kahlattua pikavauhtia läpi. Aluksi oli hieman hankaluuksia Tervon kirjoitustyylin kanssa, mutta kun sen omaksuu ovat kirjat mielestäni huikeita taidonnäytteitä. Parhaina mainittakoon Poliisinpoika, Tuulikaappimaa ja Pyhiesiyhteyteen. Erittäin epätoivoissani olen, koska Tervo näyttää hylänneen Rovaniemen alamaailman mahtavine hahmoineen ja keskittyvän nyt poliittiseenhistoriaan, joka on aiheena kiinnostavaa, mutta kovin raskaslukuista.

Edit. Unohdin "listalta" Suomemmeheimon, joka on myös huikea.

 

[KiVi]

Ensimmäisestä maailmansodasta kertova: Ei mitään uutta länsirintamalta tuli nyt viimeksi luettua.

Viilailen nyt pilkkua, mutta eikö kirjan nimi ole Länsirintamalta ei mitään uutta?

 

[Uleåborgir]

Larry Kanen Lennon on nyt paketissa.

Kirja kertoo erilaisella tavalla - lämminsävyisemmin - tarinan John Lennonista, erikoislaatuisesta, sarkastisesta mutta silti hyväntahtoisesta nerosta. Myös Yoko Onoa ja Lennonin May Pangia käsitellään asiallisemmin kuin minä käsittelisin. Erityisesti kirjan osa, jossa käsitellään "Lost Weekendiä", on kiehtova.

Kirjassa tulee esiin myös Johnin suhteet muihin Beatleihin. Mielenkiintoista on se, että John väitti aina pitäneensä Paulista, vaikka tekikin hänestä soolouransa kärkeen kappaleen How Do You Sleep?, jossa hän mainitsee, että ainoa hyvä juttu mitä Paul teki oli Yesterday.

The only thing you done was Yesterday
And since you're gone you're just another day

Kirjassa käytiin läpi erityisesti Lennonin luonnetta ja purevaa huumorintajua, pelkoja ja helppoa lähestyttävyyttä. Kirja antoi kuvan Lennonista erittäin hyväntahtoisena ihmisenä, mikä ei yleensä ole ollut Lennon-elämänkertojen diskurssina.

Kirja alkaa siitä hetkestä, kun Mark Chapman ampuu Lennonin selkään neljä onttopäistä luotia ja istuu odottelemassa poliiseja Salingerin Sieppari Ruispellossa -romaania lukiessaan. Siitä eteenpäin on kirja täynnä kiehtovia anekdootteja sidottuna mielekkääseen muotoon - väliin epäkronologisestikin - josta annan kirjan kirjoittaneelle Larry Kanelle ison karvaisen käden, jolle se kuuluu.

Seuraavana on vuorossa Juha Jormanaisen teos Jalokalat.

 

[Sonny Burnett]

Jaahans, kesäloma lähestyy puoltaväliä, joten pientä päivitystä.

Listalta löytyy hyvinkin erilaisia teoksia:

Juhani Tamminen, "Pelin jälkeen" Tuttua Tamia. Pelaajahaastattelut olivat ihan valaisevia, osittain pintapuolisia. Kevyttä pikaluettavaa.

Antti Nieminen, "Tie Tali-Ihantalaan-Konekiväärimiehen päiväkirja" Niemisen sodanaikaisiin päiväkirjoihin ja valokuviin perustuva kuvaus, jossa käydään läpi jatkosodan ratkaisuvaiheita ruohonjuuritasolta. Suosittelen.

Seuraavaksi olisi hyllyssä Jarkko Sipilän dekkari ja Antti Tuurin "Suuri asejuna Pietarista"

 

[Lukkoseppä]

Sauli "Sale" Niinistön Viiden vuoden yksinäisyys tuli viimeksi kahlattua läpi, ihan ok mutta kansitekstien perusteella odotin enemmän henkilökohtaisia analyysejä ja tietenkin paljastuksia persoonasta itsestään, joka vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. Nyt prosessissa on kaikenlaisten laivojen kipparin Juha Lehtosen kertomuksia pinnalta ja pinnan alta. Seuraavana odottavat raumalaisen telakkahistorian kuvaus "meidän isä on telakalla töissä", sekä ihan ammattimielessä hommattu teräsrakenteista ja niiden valmistuksesta kertova opus, saapa vaan nähdä kuinka paljon sitä jaksaa näin lomalla selailla.

 

[mirasane]

Kesälomalla tuli luettua kirjat:
Ian Christe: Pedon Meteli
Stephen King: Kirjoittamisesta

Olen ollut laiska ja sen seurauksena pöydällä oleva lukemista odottavien kirjojen pino on kasvanut. Nyt siinä odottavat vuoroaan:
J.R.R. Tolkien: Hurinin Lapset
Valerio Massimo Manfredi: Viimeinen Legioona
Robert Ludlum: Salaliitto

Jos joku on lukenut jonkun kolmesta yllämainitusta ja haluaa sanoa muutaman sanasen, niin mielelläni kuulen, ovatko nuo kirjat lukemisen arvoisia (Noh, Tolkienin luen kaikesta huolimatta).

 

[mikko600]

Lords of Chaos: The Bloody Rise of the Satanic Metal Underground

Eli tuo tuli sitten kahlattua kahdessa päivässä. Perkeleellisen hyvä kirja ainakin kyseisen musiikin ystäville. Muillekkin metallimiehille (ja naisille) voi hyvin mielin suositella. Eli kirjahan kertoo Black Metalin synnystä ja tästä 90-luvun alussa Norjassa tapahtuneesta noususta julkisuuteen murhineen ja kirkonpolttoineen. Mukavan puolueettomasti ja asiantuntevasti tehty opus ilman jeesusteluja ym. Kulttuuri-ilmiönähän tuota on hyvä tutkailla, mikä onnistuukin analyyseineen kirjassa hyvin.

Seuraavaksi syvennytäänkin Albert Murdianin Death Metalin ja Grindcoren synnystä kertovaan opukseen, Choosing Death.

 

[suomi-poika]

Martin Amiksen Keltaisen koiran.

 

[Borgie]

Stephen King: Kirjoittamisesta...

J.R.R. Tolkien: Hurinin Lapset

Näistä kahdesta kuulisin mielelläni mielipiteitä lukeneilta.

Itselläni menossa Garth Nix: Lirael.

 

[Yuppi]

Viimeksi: M. John Harrison: Eilisen mystinen sydän

Nyt: Christian Rosenkreutz: Hermeettinen romanssi, eli, Christian Rosenkreutzin kemialliset häät anno 1459

 

[suomi-poika]

Luin juuri Dave Pelzerin Pimeän Poika, joka on aivan huikea omaelämänkerrallinen teos. Kirjan tasosta kertoo jotakin se että se on ollut Yhdysvaltojen bestseller listoilla yli 2 vuotta!

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pimeän_poika

Suosittelen tätä kirjaa lämpimästi kaikille.Luulen että karskeimmallakin jätkällä tulee pala kurkkuun tai kyynel silmäkulmaan lukiessa Daven rankkaa lapsuutta.Aivan huikea teos!!

 

[Cramer]

Viime viikolla tuli lukaistua mm. Heinz Guderianin Sotilaan muistelmia jossa hän käsitteli omaa sotilasuraansa ja Saksan sotilasjohtajien välisiä suhteita. Ihan mielenkiintoinen ainakin loppupuolella missä käsiteltiin enemmän tuota suhdetouhua. Samalla tuli luettua Remeksen Ruttokellot joka on tähän mennessä luetuista Remeksistä huonoin.

Tällä hetkellä menee Joppe Karhusen Taistelujen miehet joka kertoo lyhyen historiikin kaikista Mannerheim-ristin ritareista. Kirjassa ei käydä Mannerheim-ristin myötämisjärjestyksessä noita ritareita läpi vaan ne vähän miten sattuu. Muuten ihan mielenkiintoista luettavaa vaikkakin aika lyhyesti on jokaisen suorituksia käsitelty (2-3 sivua).

 

[Näkemys]

Iltalukemisena on ollut Mikko Partasen ja Kalle Lambergin toimittama "Urheilutoimittajien kootut sattumukset". Muutaman suhteellisen mehevän repeämisen aiheuttanut.

 

[-OO-]

Anthony Swoffordin Merijalkaväen mies olisi tarkoitus aloitella ihan kohta.

 

[Seppis]

Viimeksi tuli luettua Patajätkät. Viime kesänä. Eli ei nyt niin kauheen vilkasta ole ollut sillä rintamalla. En kyllä elämässäni ole yli kymmentä kirjaa pystynyt lukemaan. On vaan niin sairaan tylsää touhua, mielestäni.

Mutta seuraavaksi luen kirjan Kultapata 2007-2008, sitten ensi suvena :)

 

[sampio]

Colby Buzzellin "Minun sotani - amerikkalaissotilas Irakissa" tuli aloitettua tänään, ja etenee aika rivakasti. Tyyppi kirjoittaa varsin huolettomasti ja paikoin hauskastikin, mutta tuolla tavalla hän saa luotua kirjaan juuri sellaisen fiiliksen kuin parikymppisiä, huolettomia ja seikkailunhaluisia rääväsuita kuvatessa pitääkin saada. Kuvaus joukkueen ensimmäisestä taistelukokemuksesta oli suorastaan hulvaton, lääkintämies saattaa itsensä tripille pistämällä morfiiniannoksen vahingossa omaan peukaloonsa yms.

Hauskaa, mutta samalla myös ajatuksia herättävää tekstiä helppolukuisessa paketissa.

 

[sampio]

Hauska ja puhutteleva kirja tuo Minun sotani. Suosittelen kaikille mieltymyksistä välittämättä, helppolukuinen ja koukuttava vähemmän lukeneille, ja mielenkiintoinen sisältönsä puolesta kaikille, näin on vissi. Onko tosi, ettei kukaan muu ole tätä vielä raapaissut?

 

[Karhu2]

Jo jokin aikaa sitten tuli luettua viides Potter ja tänään aloitin kuudennen eli Puoliverisen prinssin lukemisen. Itse en ole pitänyt mitään kiirettä näiden Pottereiden kanssa. Ainut vain, kun en ole lukenut Pottereita niiden ilmestymisen aikoihin, niin varsinkin netissä saattaa tulla spoilereita vastaan, ja lukukokemus kärsiä niiden takia, kun tietää joitakin tapahtumia etukäteen. Tähän mennessä on tullut vain yksi spoileri vastaan 6. Potterista, mutta se olikin aika suuri spoileri.

 

[Mustaine]

Reima Kampman: Kuka minä olen? (1975)

Sivupersoonatutkimuksia suggestion avulla. Erittäin mielenkiintoinen. Voi sanoa, että todistaa uudelleensyntymäteorian huuhaaksi. Potilaiden sivupersoonat olivat elämänkokemuksien "uudelleensyntymiä", esim. lehtijuttujen tai järkyttäneiden tapahtumien pohjalta.

Muutakin hyvää matskua on tri. Kampman kirjoitellut.

 

[Cramer]

Iron Maidenin Run to the hills on nyt menossa englanninkielisenä. Päätin ottaa sen vaikka suomalaisia versioita olisi ollut tarjolla. Saa vähän treeniä tuohon englanninkieleen. Niin ja kirjasta sen verran, että kyllähän se faneille ihan mukavaa luettavaa on.

 

[Alkiolainen]

Tuossa alkuviikosta, kun vettä tuli taivaan täydeltä monena päivänä peräkkäin, tuli nyt vihdoin viimein luettua loppuun Timo J. Tuikan lähes 400-sivuinen väitöskirja Kekkosen konstit. Opuksessa käydään läpi Suomen historian pitkäaikaisemman presidentin historia- ja politiikkakäsityksiä teoriasta käytäntöön vuosina 1933 – 1981. Vaikka ajanjakso on pitkä ja aiheet vaihtelevat, yksi on ja pysyy: UKK viestitti ensimmäisestä kansanedustajakaudestaan presidenttiytensä viimeisiin hetkiin olevansa ”isänmaan asialla”. Kyseessä on hyvä väitöskirja, jonka synty todistaa, että ”kaluttujakin luita” voi tutkia uudestaan, kunhan näkökulma vain on uusi. Ainoa selvä miinus tässä teoksessa ovat siinä esiintyvät lukuisat kirjoitusvirheen.

 

[Virginialainen]

Kun saa Haydenit luettua läpi, minä alan lukea satuja. Tahdon lukea kolmesta muskettisoturista, rumasta ankanpoikasesta, Tulitikkutytöstä ym ym.

Kolme muskettisoturia ei ole satu vaan romaani ja Kariston vuonna 2002 ilmestyneessä opuksessa on 958 sivua. Tämän teoksen kohdalla ei voida puhua sadusta vaan seikkailuromaanista toki sen lukeminen on nautinto, joten suosittelen sitä lämpimästi.

Itse luen juuri Jeff Gordonin Keenan-kirjaa ja sen kun saan päätökseen siirryn jonkun klassikon pariin. Tarvitsen kipeästi "korkeakulttuurista" lääkettä...