Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Sides]

Olen tällä hetkellä lukemassa Jared Diamondin kirjaa Guns, Germs and Steel. Erinomaisen mielenkiintoinen kirja, joka yrittää selventää sitä, miksi ihmiskunta ja heidän teknologiansa, taloutensa jne. ovat kehittyneet eri tavalla eri puolella maapalloa. Diamond itse on tittelöinyt opustaan vaatimattomasti: A short history about everyone for the last 13,000 years. Kirja on palkittu muistaakseni jollain vuoden tieteiskirja palkinnolla -97(?).

Suosittelen lämpimästi, jos joku nyt sattuu olemaan kiinnostunut niinkin naurettavasta aiheesta, kuin ihminen...

 

[hannes_ko]

Olen tällä hetkellä lukemassa Jared Diamondin kirjaa Guns, Germs and Steel.

Taitaa olla tämän ketjun luetuimpia teoksia.

Aution saaren kirja, sanoisin.

 

[Sides]

Taitaa olla tämän ketjun luetuimpia teoksia.

Aution saaren kirja, sanoisin.

Perskeles, sen lisäksi että jatkoaikaan kirjoittavat osaavat lukea, jota olen kyllä pitkään epäillyt paskapuheeksi, heillähän taitaa olla hyvä maku kirjojen suhteen. Noh, kirjoittaa ne ei osaa kuin paskaa...

Enpä tiennytkään, että Diamondia on suomennettu.

 

[mikko600]

Tällä hetkellä menossa Richard Dawkinsin "The God Delusion". Kirjan tarkoituksena on osoittaa miksi minkään uskonnon jumalaa/jumalia ei käytännössä varmasti ole olemassa.
Suosittelen.

Katsotaas tuossa viikon päästä mitä mieltä ollaan. Sen verran kiinnostuin teikäläisen suosittelusta, että pistin opuksen tilaukseen adlibriksestä.

Viimeksi tullut luettua Joe Haldemanin Peace and War, eli kyseessä pirun kovaa scifiä. Kirja sisältää kolme novellia, jotka kaikki sitoutuvat toisiinsa. Loistava kirja. Kirjoittajan omiin kokemuksiin Vietnamissahan kaksi ensimmäistä novellia perustuvat, joten kyseessä ei ole mitään ns. perusscifiä. Nooh, hyvä on kuitenkin.

 

[Taito-Ojanen]

Tällä hetkellä menossa Richard Dawkinsin "The God Delusion". Kirjan tarkoituksena on osoittaa miksi minkään uskonnon jumalaa/jumalia ei käytännössä varmasti ole olemassa.

Tai ehkä nyt ei ihan tarkoituksena ole tuo, vaan tuoda esille argumentteja esim. sen suhteen, että vaika Jumalan olemassa oloa ei voitaisikaan todistaa suuntaan tai toiseen, se ei tarkoita sitä, että loogisesti/tieteellisesti molemmat vaihtoehdot ovat yhtä todennäköisiä. Tämä on erittäin hyvin perusteltu kirjassa.

Mielestäni kirjan mielenkiintoisinta antia on kuitenkin keskustelu siitä, miksi uskoa sinänsä ei kannata pitää minään hyveenä, vaikka näin usein tehdään. Samoin perusteltua kritiikkiä tulee aiheesta "usko on pyhä asia, ei sitä saa kritisoida".

Eli suosittelut täältäkin.

Lukaisinpa tässä Asimovin Alastoman auringon ja Cliver Barkerin Abaratin. Ensimmäinen on mukaansa tempaava ihmisyyttä luotaava robottijännäri ja toinen taas mielikuvituksellinen fantasiaseikkailu barkermaisin inhotuksin höystettynä. Molemmat maistuivat todella hyvin. "Robotit ovat loogisia, mutteivät järkeviä."

 

[Pika1]

Komppaan niin rajusti Eviliä kuin tällä henkisellä Fenderillä pystyy. Paljon olen lukenut, satoja kirjoja, ja Saatana saapuu Moskovaan on top 5:ssä. Ihan käsittämättömän huikea kirja.

Kun olet lukenut sen, niin otapa käteesi Nikolai Gogolin Kuolleet Sielut.

Edit: meinasi unohtua, että nyt on vuorossa Larry Kanen Lennon. Beatlesista on kirjoitettu paljon, ja toivonkin, että tämä jotenkin erottuisi muusta beatle-sälästä. Viimeksi luin Lars Molsenin Eräretkeiljän kirjan. Tiukkaa tekstiä.

Referaatti:

Pahimmat takut hiuksista selvitin puukolla, eikä kalan maku aamupuurossa haittaa. Lisäksi äijä oli vetänyt kolmen viikon vaelluksen pelkällä koiran nappularuoalla. Suosittelen.

Komppaan lisää, yksi hienoimmoista teoksista, mihin olen silmäni laittanut. Nyt viime lukemisesta on jo neljä vuotta, joten pitää ottaa varmaan taas työn alle.

 

[Knower]

Tai ehkä nyt ei ihan tarkoituksena ole tuo, vaan tuoda esille argumentteja esim. sen suhteen, että vaika Jumalan olemassa oloa ei voitaisikaan todistaa suuntaan tai toiseen, se ei tarkoita sitä, että loogisesti/tieteellisesti molemmat vaihtoehdot ovat yhtä todennäköisiä. Tämä on erittäin hyvin perusteltu kirjassa.

Juu siis paremminkin noin. Ei millään saanut ihan järkevää lausetta, tuo selkeytti.

 

[Rocco]

Tilasin netistä juuri kaksi venäläisen suurkirjailijan teosta. Onneksi löytyi, eikä hintakaan päätä huimaa... Edvard Uspenskin kirjat "Takuumiehet" ja "Fedja-setä, kissa ja koira" tulevat varmaan postissa ensi viikolla.

 

[Museoesine]

Enpä tiennytkään, että Diamondia on suomennettu.

Ainakin neljä kirjaa on suomennettu: Miksi seksi on hauskaa? (1998, Why is sex fun?), mainitsemasi Tykit, taudit ja teräs (2003), Romahdus : miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä (2005, Collapse : how societies choose to fall or succeed) ja Kolmas simpanssi : ihmiseläimen evoluutio ja tulevaisuus (2007, The third chimpanzee : the evolution and future of the human animal). Itse olen lukenut näistä vasta Tykit, taudit ja teräksen, sillä teos oli taannoin historian pääsykoekirjana Jyväskylän yliopistoon. Toivottavasti ehtisin muihinkin tutustumaan.

 

[Begbie]

Ei nyt ihan viimeksi luettua, vaan muutamia vuosia sitten, mutta Waltarin Mikael Karvajalka ja jatko-osa Mikael Hakim ovat suomalaisen kirjallisuuden ihan ehdotonta kärkikamaa. Kuten myös muutkin Waltarin historialliset romaanit, vaikkeivät Sinuhea lukuun ottamatta em. tasolle ylläkään. Ja mitä nyt ulkomaista tällaista yleisesti arvostettua kirjallisuutta on tullut lueskeltua, niin eivät häviä yhtään, oikeastaan päinvastoin.

Eli siis suuresti suosittelen, itselleni upposivat täysin. Tällä hetkellä Salman Rushdien Keskiyön lapset lueskeltavana.

 

[-OO-]

Auschwitzin entisen komendantin Rudolf Hössin vankeudessa kirjoitetut muistelmat. Aika karua luettavaa, mies yrittää joko sälyttää kaikki tekemänsä julmuudet alaistensa niskaan tai sitten pukee ne yleviksi kielikuviksi. Mm. seuraava pätkä saa suorastaan kylmät väreet aikaiseksi:

Keväällä 1942 käveli satoja kukoistavia ihmisiä maatilan kukoistavien omenapuiden alla kaasukammioihin kuolemaan, useimmat sitä aavistamatta. Tämä kukoistamisen ja kuihtumisen kuva on minulla vielä tänä päivänä selvänä silmieni edessä.
(Rudolf Höss: Auschwitzin komendantti)

 

[jesse72]

Johnny Depp: Kapinallinen

Mielenkiintoinen teos monipuolisen näyttelijän urasta. Depp on siis tuttu leffoista Pirates of the Caribbean, Blow, From Hell, Päätön ratsumies, Jali ja suklaatehdas Saksikäsi Edward ym. Depp on tehnyt myös rohkeita ja haastavia roolivalintoja mm. Ennen yötä ja Mies joka itki.

Miehen leffat käydään läpi alkaen Painajainen Elm Streetillä ja päätyen Jack Sparrowin hahmoon. Vaikea lapsuus ja päihdeongelmat käydään läpi, eikä levottomia naissuhteita ( Kate Moss ja Winona Ryder) unohdeta.

Kirjan parissa meni muutama ilta rattoisasti, joten voin suositella kaikille miehen leffoista pitäville.

Onko muuten tuota äijän läpimurtoa, eli TV-sarjaa 21 Jump Street näytetty koskaan Suomessa? Ainankaan itselläni ei sarjasta ole mitään muistikuvia.

 

[Dynamo]

Ei nyt ihan viimeksi luettua, vaan muutamia vuosia sitten, mutta Waltarin Mikael Karvajalka ja jatko-osa Mikael Hakim ovat suomalaisen kirjallisuuden ihan ehdotonta kärkikamaa. Kuten myös muutkin Waltarin historialliset romaanit, vaikkeivät Sinuhea lukuun ottamatta em. tasolle ylläkään. Ja mitä nyt ulkomaista tällaista yleisesti arvostettua kirjallisuutta on tullut lueskeltua, niin eivät häviä yhtään, oikeastaan päinvastoin.

Eli siis suuresti suosittelen, itselleni upposivat täysin. Tällä hetkellä Salman Rushdien Keskiyön lapset lueskeltavana.

Täälläkin on noita Waltarin historiallisia romaaneja luettu. Pidän kovasti, vaikka joka kirjassa tuntuu olevan vähän sama malli: päähenkilö (Sinuhe, Mikael Karvajalka), joka on oppinut mutta vähän naivi, ja hänen oikeana kätenään ei oppinut mutta street-wise kaveri (Kaptah, Antti Tykinvalaja). Paikat ja seikkailut muuttuvat, mutta tietyt systeemit tuntuvat pysyvän (esim. petolliset naiset). Hyviä lukuelämyksiä silti.

Kesän lukemistoa:

Jim Al-Khahili: Mustia aukkoja, madonreikiä ja aikakoneita
- Teoreettinen fyysikko Jim Al-Khahili avaa oven Einsteinin maailmankaikkeuteen ja opastaa lukijan ajan ja avaruuden kiehtovaan maailmaan. Teksti on kirjoitettu teini-ikäisille suunnattujen tiedeluentojen pohjalta, joten laajoja pohjatietoja ei tarvita. Mielenkiintoinen kirja, jossa on hyvin popularisoitu vaikeaa aihetta; mukana hauskoja vertauskuvia ja lainauksia. Esittää hyvin asiansa (ja ainakin mulle riittävässä laajuudessa). Suosittelen, jos aihe kiinnostaa.

Paolo Coelho: Alkemisti
-Matkakertomus, vähän Waltarin tapaan (sivuja tosin vain n. 180). Helposti luettava, ja antoi vähän ajattelemisen aihetta. Erinomainen valinta leppeäksi kesäkirjaksi. Tähän mennessä 30 miljoonaa myytyä kopiota, ja 18 maassa listaykkösenä -ei ihan huono saavutus kirjalta.

Jari Tervo: Rautapää
Paska. Onneton juoni, jota yritetään epätoivoisesti pönkittää hyvinkin erikoisella kielenkäytöllä. En suosittele kenellekään.

Henning Mankell: Tanssinopettajan paluu
Henning Mankell: Valkoinen naarasleijona
- Edellinen oli parempi näistä Mankelin rikosromaaneista, aiemmin lukemani "Askeleen jäljessä" oli ainakin Valkoista naarasleijonaa parempi. Hyvää Mankelin dekkarikirjallisuutta, mitäpä näistä enempää.

Donna Leon: Oman käden oikeus
- Dekkari, joka on vielä kesken. Eihän tässä tunnu tapahtuvan mitään, ja kirja on jo puolessavälissä. Kesken juuri unettavuutensa takia.
EDIT: Tämän viimeksimainitun sain juuri luettua. Joutavaa hömppää, alusta melkein loppuun. Viimeisten 70 sivun aikana alkaa vähän tapahtua, mutta aivan liian myöhään. En suosittele.

 

[Maple Leaf]

Jari Tervo: Rautapää
Paska. Onneton juoni, jota yritetään epätoivoisesti pönkittää hyvinkin erikoisella kielenkäytöllä. En suosittele kenellekään.

"Rautapää" on kyllä Tervon heikoin kirja. Tekevät ne mestaritkin joskus ns. välitöitä.

Itse innostuin monen vuoden tauon jälkeen lukemaan uudestaan Joseph Hellerin kirjaa "Catch-22". On kyllä huikean - ja karmaisevan - hauska teos. Sen jälkeen uusintakierrosta odottaa Nick Caven "Kun aasintamma näki herran enkelin", jonka muistan yli kymmenen vuotta sitten tehneen melkoisen vaikutuksen. Pianhan tuon huomaa, onko tarinassa vielä taikaa, vai oliko se vain omassa ajassaan mahtava kirja.

 

[Mortal]

Erkki Palolampi : Viimeinen vastaisku (1941)

Erinomaisen ja huippusuositun "Kollaa kestää" kirjan täydentävä osa tai ainakin niin Palolampi esipuheessaan kirjoittaa. Käytännössä irrallisia lyhyehköjä tarinoita sodasta ja laatukin korkeintaan kohtuulllista.

Hyvänä puolena hienot mustavalkopiirrokset, joita kirjassa on useampia.


Välilukemisena menossa Robin Hobbin jatkotrilogia loistavaan Salamurhaajan oppipoika trilogiaan. Ja jälleen laadukasta ja omantyylistä fantasiaa. Viimeistä osaa vaille luettu.

 

[Cramer]

Huh tulipa tämäkin ketju luettua parissa päivässä läpi ja aika monta hyvää kirja ideaa samalla sain. En ole mikään kovin ahkera lukija, mutta tämän vuoden puolella on uusi innostus taas iskenyt. Varsinkin kesälomalla on tullut luettua aika paljon. Pääasiassa tulee luettua musiikkiin ja sotaan liittyviä historia-, elämänkertoja ja tositarinoita, mutta muutkin viihdyttävät kirjat menee...

Viimeisimpänä nämä:

Legioonalainen Peters: Kova tyyppi mies on varmasti ollut, mutta loputon itsensä kehuminen alkoi lopussa jo vähän tympimään. Kirja antoi kyllä hyvän käsityksen Legioonan touhuista, hieman erilaisen mitä itse olin luullut.

Welsh - Paska: Tämä pitäisi varmaan lukea alkuperäiskielellä, mutta tokkopa se munien/perseen raapiminen, naiminen ja huumeiden käyttö siitä olisi kummentunut. Dialogia piti seurata hieman tarkemmin sillä muuten meni dialogi ja päähenkilön ajatukset sekaisin. Loppu oli kyllä hyvä vaikka välillä pääsi tylsistymään.

Kuoleman asiamies: Mielestäni aika kevyt historiikki Adolf Eichmannin elämästä. Kirjailijaa en muista, mutta melkoista hypetystä tämä juutalaisten tekemä Eichmannin kiinniotto sai. Kirjassa käsiteltiin melko yksityiskohtaisesti tämä kuinka Adolf otettiin kiinni ja siirrettiin Israeliin. Kirja oli kirjoitettu ennen Eichamannin tuomiota joten siinä ei kerrottu kuinka mies lopulta tuomittiin. Hyvin paistoi läpi, että kirja oli kirjoitettu juutalaisten näkökulmasta. En kuitenkaan tiedä oliko kirjailija juutalainen vai ei.

Monta muutakin on tullut viimeisen kuukauden aikana luettua, mutta tässä viimeisimmät kolme.

Nyt on menossa Guderian Sotilaan muistelmia, joka on suomennettu hieman typerästi. Lähinnä kirjaa on lyhennetty suomentajan toimesta ja välillä tulee tiivistelmiä jostakin kohdasta. Eniten kirjassa kiinnostaa Saksalaisten kenraalien ja ylimmän johdon väliset suhteet, mutta valitettavasti kirjassa ei niitä kovin paljoa käsitellä. Suurimmaksi osaksi kirjassa käydään läpi hyökkäyksen kulkua ja kerrotaan melkein päivä kerrallaan missä mikäkin divisioona on sijoittuneena. Kyllähän tämän ymmärtää kun suurimmaksi osaksi kirja on tehty muistiinpanojen varassa. Puoleen väliin olen päässyt ja eiköhän tämäkin päästä tänään loppuun.

Seuraavaksi odottaa Iron Maiden - Run to the Hills, Linnan Sotaromaani ja Taavi Soininvaaran Ebola Helsinki sekä pari Remeksen romaania. En lue yleensä peräkkäin samantyylin kirjoja, toi sota-musiikki-fiktio taktiikka on toiminut tähän asti.

 

[Krimi]

Edellinen luettu kirja oli joku erittäin pätevä yleisesitys ensimmäisestä maailmansodasta. Todella yleissivistävä esitys ja nyt jos jatkossa kiinnostuu jostain erityisasiasta, esimerkiksi lentokoneista ko aikana, niin voi sitten perehtyä erityisalan teoksiin. Editoin myöhemmin kirjailijan nimen tähän jos muistan, kirjan nimi on vähemmän yllättäen First World War tms. On myytävänä halvalla jos joku kiinnostuu, yksitysviestillä voi esittää kiinnostustaan.

Tällä hetkellä on menossa Umberto Econ Ruusun nimi englanninkielisenä pokkarina. Todella haastavaa kieltä, vaikeita sanoja (käytetään aina formaaleja, latinaa lähellä olevia sanoja) ja pitkiä lauseita. Mutta todella hyvä kirja, jota luen keskittyneesti vähän kerrallaan. Vaikea uskoa että tuo teos kääntyisi missään vaiheessa huonoksi, vaikkei läheskään kokonaan ole vielä luettu. Myös sivistävä ja antaa jonkinlaista kuvaa tuon ajan ajatusmaailmasta. Ja kuten jo aiemmasta voi varmaan päätellä, englannin kielitaito paranee väkisinkin.

 

[Krimi]

Auschwitzin entisen komendantin Rudolf Hössin vankeudessa kirjoitetut muistelmat. Aika karua luettavaa, mies yrittää joko sälyttää kaikki tekemänsä julmuudet alaistensa niskaan tai sitten pukee ne yleviksi kielikuviksi. Mm. seuraava pätkä saa suorastaan kylmät väreet aikaiseksi:

OT kommentointia: Luin joskus tuon saman. Ei jää hirveän hyvää kuvaa ihmisrodusta, jos on jonkun mahdollista ihan neutraalilla virkamiehen suoritusasenteella tappaa n. miljoona ihmistä, "kun käskettiin. Toivon tosiaan että tuollaiset tyypit on jotenkin häiriintyneitä.

Toimihan tuo Höss vielä mitä parhaimmassa yhteistyössä neukkujenkin kanssa, joten joku palvelu- tai miellyttämismentaliteetti miehellä kai on ollut.

 

[-OO-]

OT kommentointia: Luin joskus tuon saman. Ei jää hirveän hyvää kuvaa ihmisrodusta, jos on jonkun mahdollista ihan neutraalilla virkamiehen suoritusasenteella tappaa n. miljoona ihmistä, "kun käskettiin. Toivon tosiaan että tuollaiset tyypit on jotenkin häiriintyneitä.

Toimihan tuo Höss vielä mitä parhaimmassa yhteistyössä neukkujenkin kanssa, joten joku palvelu- tai miellyttämismentaliteetti miehellä kai on ollut.

Tuon kirjan lukeminen pisti kyllä kieltämättä miettimään että miten itse mahdollisesti käyttäytyisi tuollaisessa tilanteessa. Vaikka sitä miten ajattelee että itse ei pystyisi tuollaiseen jne. jne. niin ihan minunkaltaisiani "tavan pulliaisia" iso osa niistä julmuuksiin syyllistyneistä ihmisistä oli. Että onko se niin että sota ja sen mukanaan tuomat olosuhteet saavat ihan tavan ihmisistäkin irti sellaisia "häiriintyneitä ja epäinhimillisiä" piirteitä, joita normaaliolosuhteissa ei voisi millään kuvitella edes olevan. Vai onko meidän joukossamme vaan sitten niin paljon jollain tavalla häiriintyneitä ihmisiä jotka sitten "pääsevät irti" kun olosuhteet antavat heille siihen mahdollisuuden. Jotenkin pelottavaa edes ajatella että tuleeko itsestäkin siinä vaiheessa pelkkä "tunteeton kone" joka voi murhata ihmisiä vailla minkäänlaisia tunnontuskia, vai pystyykö sitä pitämään järkensä ja sen "siviiliminän" pinnassa.

 

[D - fence]

Viimeisimmät:
- Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho I,II
- Stalingrad
- Berliini 1945
- Stukalentäjä Hans Ulrich Rudel
- Rauta-arkut
- Luftwaffen hävittäjä-ässät

Kolme ensimmäistä on dokumenttipohjaisia teoksia, sinällään ihan hyviä. Samoja asioita pyöritellään hieman eri tavalla kerrottuina, mutta jos aihepiiri kiinnostaa, niin hyvin uppoaa. Rudel ja Rauta-arkut kertovat puolestaan yhdenmiehen tarinan sodan halki ja molemmat ovat todella herkullisia luettavia. Viimeinen yleisteos, hyvä sellainen. Tämä kannattaa lukea pohjustukseksi, ennen muita sotailmailukirjoja.

Ai niin Koala kustannus on hyvä paikka alan ihmisille (suomennettuja teoksia)
http://www.koalakustannus.fi/kirjat/index.htm

 

[-OO-]

Ai niin Koala kustannus on hyvä paikka alan ihmisille (suomennettuja teoksia)
http://www.koalakustannus.fi/kirjat/index.htm

Nuo Koalan kirjat on tosiaan ihan must-juttu kaikille ilmailusta ja varsinkin sota-ajan lentäjistä kiinnostuneille. Parhaasta päästä juurikin tuo mainitsemasi Rudelin Stuka-lentäjä sekä kaikkien aikojen hävittäjä-ässästä kertova Erich Hartmann. Mutta paljon löytyy hyviä kirjoja tuolta kustantajalta.

Nuo Antony Beevorin kirjat (Stalingrad, Berliini 1945) on tosiaankin faktapohjaisia ja sinällään aika raskaslukuisia koska tyyli on kuivakkaan dokumentoiva ja sivuja on enemmän kuin tarpeeksi. Mutta jokaiselle asiasta kiinnostuneelle erittäin hyviä kirjoja joka tapauksessa. Juuri ostin tuon Berliinin itselle kun kirppikseltä halvalla sain.

 

[Krimi]

Vaikka sitä miten ajattelee että itse ei pystyisi tuollaiseen jne. jne. niin ihan minunkaltaisiani "tavan pulliaisia" iso osa niistä julmuuksiin syyllistyneistä ihmisistä oli. '

Toisaalta Höss oli nuorena osallistunut jo ensimmäiseen maailmansotaan ja muistaakseni sen kirjan alussa kertoi sotaretkestään. Jatkoi vielä senkin jälkeen Freikorpsissa. Joten jos hän oli syntynyt 1900, oli kaveri jo teini-ikäisestä sotinut ja tappamiseen kai tottunut -- voi olla kuolemaan, väkivaltaiseenkin ja sen tuottamiseen tottuminen pelottavasti eri luokkaa kuin normijannulla.

Ei mikään selitys, mutta ehkä kertoo siitä mikä kaverin ongelma pohjimmiltaan voisi olla. Kunnon Darth Vader joka on luisunut jo teini-iästä pimeämmälle puolelle. Kuitenkin teini-iässäkin on hyvin altis kaikelle.

 

[-OO-]

Toisaalta Höss oli nuorena osallistunut jo ensimmäiseen maailmansotaan ja muistaakseni sen kirjan alussa kertoi sotaretkestään. Jatkoi vielä senkin jälkeen Freikorpsissa. Joten jos hän oli syntynyt 1900, oli kaveri jo teini-ikäisestä sotinut ja tappamiseen kai tottunut -- voi olla kuolemaan, väkivaltaiseenkin ja sen tuottamiseen tottuminen pelottavasti eri luokkaa kuin normijannulla.

Ei mikään selitys, mutta ehkä kertoo siitä mikä kaverin ongelma pohjimmiltaan voisi olla. Kunnon Darth Vader joka on luisunut jo teini-iästä pimeämmälle puolelle. Kuitenkin teini-iässäkin on hyvin altis kaikelle.

Kyllä joo, mutta en oikeastaan tarkoittanutkaan juuri Hössiä vaan ihan noita rivisotilaita/SS-miehiä joista iso osa oli ihan "tavan jannuja", mutta jotka tekivät silti hirvittäviä julmuuksia sodan aikana. Olen paljon lukenut juutalaisvainoista ja keskitysleireistä yms. ja tämä asia on monta kertaa tullut mieleeni.

 

[Luz]

Diego Maradona - El Diego. Suosittelen kaikille ketkä tuntee kyseisen kaverin.

 

[sampio]

Tuon kirjan lukeminen pisti kyllä kieltämättä miettimään että miten itse mahdollisesti käyttäytyisi tuollaisessa tilanteessa. Vaikka sitä miten ajattelee että itse ei pystyisi tuollaiseen jne. jne. niin ihan minunkaltaisiani "tavan pulliaisia" iso osa niistä julmuuksiin syyllistyneistä ihmisistä oli. Että onko se niin että sota ja sen mukanaan tuomat olosuhteet saavat ihan tavan ihmisistäkin irti sellaisia "häiriintyneitä ja epäinhimillisiä" piirteitä, joita normaaliolosuhteissa ei voisi millään kuvitella edes olevan.

Tuota voisivat valottaa ainakin
Aivan tavallisia rivimiehiä ja Ihminen sodassa.