Sama trilogia itselläni työn alla ja vähän ristiriitaiset fiilikset. Toista osaa menen parasta aikaa, paikoitellen tämä on todella hyvää scifiä ja paikoitellen sitten on pinnisteltävä toden teolla, ettei keskittyminen herpaannu. Eniten itseäni kiinnostaa menneisyyden ja taustojen avaaminen, vähiten pitkät jaarittelut Siilon henkilöiden elämästä ja ammateista.Siilotrilogia tuli kuunneltua ja pidin kyllä. Omaan makuun kakkososa oli paras. Sitä myöten odotukset kasvoivat kolmanteen ja sehän jäi lopulta pettymykseksi. Hieman rasittavaa oli kuunnella jatkuvia ongelmia ja takapakkeja, sekä alleviivauksen alleviivausta siitä miten typeriä ihmiset voivat tällaisissa tilanteissa olla. Tuli mieleen, että kirja oli väkisin tehtävä tietyn mittaiseksi ja se meni väkinäiseksi. Mutta ykkönen ja kakkonen pitivät hyvin otteessa ja kyllä tuon kolmannenkin kuunteli.
Satu Rämö on malliesimerkki Instassa läpilyöneestä somevaikuttajasta, joka onnistui sitä kautta asemoimaan itsensä dekkaristiksi. Aikaisemmin hän on kirjoittanut Islantiaiheisia matkaoppaita (ihan kelpoja sellaisia) ja kertomuksia omasta elämästään luoteis-Islannissa.Tulipa lopulta luettua nuo Satu Rämön kolme kirjaa eli Hildur, Rosa & Björk ja Jacob peräkkäin yhteen putkeen.
Odotin ehkä vähän liikaa, kun näitä on mediassa kovasti hypetetty ja ovat kai kirjalistojen kärjessä. Eivät olleet mielestäni mitenkään ihmeellisiä. Välillä tuli tunne, että tapahtumia on keksitty vauhdissa lisää kesken kirjoitusprosessin. Lopussa irtonaisia langanpäitä yhteen koottaessa vaikutti vähän siltä, ettei sitä ole suunniteltu ihan alusta asti viimeisen päälle.
Nefertiti Malatyn Melankolian mestari tuli viime viikolla luettua. Heti perään ahmittavaksi lähti jostain syystä Mikko Riekin Täältä pohjoiseen: Sentencedin tarina. Jälkimmäinen on tullut luettua useamman kerran aiemminkin.
Kyllä. Voin suositella, varsinkin jos Sentenced yhtyeenä kiinnostaa edes jollain tasolla.Ilmeisesti Melankolian mestari oli hyvä.
Laitetaanpa jatkoa tälle ketjulle. Jälkimmäinen tuli ahmittua reilussa kahdessa päivässä ja seuraavaksi luettavaksi lähtee Sami Lopakan Loka. Kaikille mainituista kirjoista vahvat suositukset (Lokakin on tullut luettua kertaalleen aiemmin).Nefertiti Malatyn Melankolian mestari tuli viime viikolla luettua. Heti perään ahmittavaksi lähti jostain syystä Mikko Riekin Täältä pohjoiseen: Sentencedin tarina. Jälkimmäinen on tullut luettua useamman kerran aiemminkin.
Eikös siihen luonnollisesti tulisi Marras. Siinä missä Loka on aivan helvetin hyvin ja verbaalisesti monipuolisesti kirjoitettu karu kertomus bändielämästä, mitä luultavimmin vielä aika paljon tositapahtumiin perustuva, niin Marraksen osalla ei enää oma huumorintajuni riittänyt. Lukeminen meinasi loppua kesken, mutta loppuun asti tarvoin ja sen jälkeen kirja meni poistoon.Laitetaanpa jatkoa tälle ketjulle. Jälkimmäinen tuli ahmittua reilussa kahdessa päivässä ja seuraavaksi luettavaksi lähtee Sami Lopakan Loka. Kaikille mainituista kirjoista vahvat suositukset (Lokakin on tullut luettua kertaalleen aiemmin).
Saisikohan ketjua vielä jotenkin jatkettua...
Marras on hankkimatta, mutta olen tainnut sitä selailla kymmenisen vuotta sitten. Olen etsinyt opusta, mutta ei ole löytynyt. Täytynee tutkia kirjastosta seuraavaksi.Eikös siihen luonnollisesti tulisi Marras. Siinä missä Loka on aivan helvetin hyvin ja verbaalisesti monipuolisesti kirjoitettu karu kertomus bändielämästä, mitä luultavimmin vielä aika paljon tositapahtumiin perustuva, niin Marraksen osalla ei enää oma huumorintajuni riittänyt. Lukeminen meinasi loppua kesken, mutta loppuun asti tarvoin ja sen jälkeen kirja meni poistoon.
Perhana, nyt oli kuukaudet sekaisin. My bad! Lopakalla kulkee aika taaksepäin. Marras on siis loistava ja Loka ei uponnut sitten yhtään. Jääkäämme odottamaan Syys'tä.Marras on hankkimatta, mutta olen tainnut sitä selailla kymmenisen vuotta sitten. Olen etsinyt opusta, mutta ei ole löytynyt. Täytynee tutkia kirjastosta seuraavaksi.
Marras siis ilmestyi ensin (2014) ja oli bändikirja. Loka-kirjassa (2019) seikkailevat Jorma, Kari ja Seppo.
Onko Tuomo Pirttimaan Hete ja Tirri tuttuja? Kirjat ovat ehkä vähän kevyempiä kuin tuo Loka, mutta lasken nuo omassa päässäni samaan melankoliseen, mutta samalla tragikoomiseen genreen.Laitetaanpa jatkoa tälle ketjulle. Jälkimmäinen tuli ahmittua reilussa kahdessa päivässä ja seuraavaksi luettavaksi lähtee Sami Lopakan Loka. Kaikille mainituista kirjoista vahvat suositukset (Lokakin on tullut luettua kertaalleen aiemmin).
Saisikohan ketjua vielä jotenkin jatkettua...
Vesa Rannan Agony Walk taitaa kuulua vielä tähän kirja-genreen. Sitä ei taida löytyä äänikirjana.Laitetaanpa jatkoa tälle ketjulle. Jälkimmäinen tuli ahmittua reilussa kahdessa päivässä ja seuraavaksi luettavaksi lähtee Sami Lopakan Loka. Kaikille mainituista kirjoista vahvat suositukset (Lokakin on tullut luettua kertaalleen aiemmin).
Saisikohan ketjua vielä jotenkin jatkettua...
Tämä löytyy omasta hyllystä. Tähän pätee sama juttu kuin teiniaikoina pornolehtien kanssa: katson vain kuvat.Vesa Rannan Agony Walk taitaa kuulua vielä tähän kirja-genreen. Sitä ei taida löytyä äänikirjana.
Meinasipa jäädä tämä viesti huomaamatta. Eivät ole entuudestaan kovin tuttua tavaraa. Täytyypä ottaa luettavaksi jossain vaiheessa. Kiitokset vinkistä.Onko Tuomo Pirttimaan Hete ja Tirri tuttuja? Kirjat ovat ehkä vähän kevyempiä kuin tuo Loka, mutta lasken nuo omassa päässäni samaan melankoliseen, mutta samalla tragikoomiseen genreen.
Scifiä on tullut tankattua aivan urakalla alkuvuonna. Neal Stephensonin Seveneves piti otteessaan 2/3 ja sitten laitoin kirjan sivuun, tämän lukeneet varmaan arvaavat missä kohti.