Emily Brontë - Humiseva harju
Tuli luettua sitten tämäkin klassikko ja jos totta puhutaan, niin aika laimeaksi jäi vaikutus. Merkittävimpänä syynä tähän pidän tarinan kertojaa eli taloudenhoitaja Ellen Deania, jonka tyyli oli hyvin vanhanaikainen, kukkahattutätimäinen ja suorastaan rasittavan uskonnollinen (mikä on tosin luonnollista, sillä onhan kirja ilmestynyt 1847).
Kirjoitustyyli oli varsin miellyttävä ja romaanin juoni oli tullut minulle tutuksi 1939 ilmestyneestä filmatisoinnista, joka oli kaikin tavoin parempi kuin tämä kirja. Hahmot ja miljöö tuntuvat autenttisilta ja realistisilta, sillä kaunaa, vihaa ja rakkautta on myös tässä reaalimaailmassa. Kirjan mielenkiintoisin hahmo on eittämättä Heatcliff (ilman sukunimeä), jonka taustasta ei tiedetä käytännössä yhtään mitään sekä Lintonin suvun Catherine ja Edgar, joiden väliseen kolmiodraamaan tarina keskittyy.
Ihan jees kirja, muttei mikään maailmoja mullistava, vaikka toki Brontë oli tällä ainokaisella romaanillaan omalla tavallaan aikaansa edellä.
***