Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

  • 648 780
  • 5 559

Stolk-2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
MacIntyren kirjan Normandian maihinnousun harhautuksesta eli Kaksoisagentit tuli luettua. Mietityttämään jäi se, että kuinka suuri osa Abwehrin tiedustelusta "hyväksyi" vakoojien tiedot siksi, koska olivat Hitlerin vastaisia. Koko harhautusoperaatio takasi Normandian maihinnousun onnistumisen.


Aloitin Stephen Hawkingin lyhyt ajan historian. Vielä ei ole mennyt liian vaikeaksi tekstin ymmärtäminen. Katsotaan sitten kun olen lukenut koko kirjan sitä, että menikö yli hilseen sitten loppu osa kirjasta.
 
Viimeksi muokattu:

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
Tämä Sampo Terho kirja, Stalingradin viemärit, kiinnostaa kovasti, ja se taitaa lähteä lukuun / kuunteluun.

Kyseessä siis romaani, joka kertoo natsismin noususta Saksassa päättyen Stalingradin taisteluun.

Arvostelu herätti kiinnostuksen, vaikka, kuten kirja-arvosteluissa aina, siinä keskitytään enemmän negatiivisiin aspekteihin kirjasta. Kuitenkin tulkitsin arvostelun kokonaisuutena enemmän positiiviseksi kuin negatiiviseksi.

 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Aloitin Stephen Hawkingin lyhyt ajan historian. Vielä ei ole mennyt liian vaikeaksi tekstin ymmärtäminen. Katsotaan sitten kun olen lukenut koko kirjan sitä, että menikö yli hilseen sitten loppu osa kirjasta.

Ei mene... kyseessä on maailman eniten myyty tietokirja ja aiheesta, se on hämmentävän selkeä ja tarinallisuudessaan erityinen vaikka se käsittelee aika vaikeita asioita.. tai eihän ne ton jälkeen enää vaikeilta tunnu :-D
 

Stolk-2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Ei mene... kyseessä on maailman eniten myyty tietokirja ja aiheesta, se on hämmentävän selkeä ja tarinallisuudessaan erityinen vaikka se käsittelee aika vaikeita asioita.. tai eihän ne ton jälkeen enää vaikeilta tunnu :-D
Hyvä juttu. Onpa hyvin kirjoitettu tämä kirja ja selityksetkin ovat tällaiselle maallikollekin helposti ymmärrettäviä. Minulta löytyy Hawkingin toinen kirja. Oliko jotain tyyliin suuret vastaukset suuriin kysymyksiin. Luen sen jossain lähitulevaisuudessa.

Edit: Nyt sain tuon kirjan luetuksi. Olipa hyvin kirjoitettu kirja. Se ei missään vaiheessa muuttunut vaikeasti ymmärrettäväksi. Nyt ymmärrän hänen teorioitaan paremmin. Tosin omalla vaatimattomalla teorioiden ymmärtämisen tasolla. Suosittelisin kirjaa kenelle tahansa. Myös teorioista kiinnostuneille tämä on oiva johdanto asiaan.
 
Viimeksi muokattu:

Pordinard

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Buffalo Sabres
Jos joku 13-vuotias pojankloppi jostain pikkukaupungista Jumalan selän takaa puhuu parikymppiselle miehelle (Alekseille) kuin joku saamarin 60-vuotias korkeakoulutettu jostain Pietarista, ollaan melkein science fictionissa.

Lainasin tämän osan hienosta arvostelusta koska minusta Iljusha, hänen isänsä ja kaikki heihin liittyvä oli parasta Karamazovin veljeksissä. En pannut ollenkaan merkille tuota pikkupojan aikuismaista puhetyyliä, ehkä nyt viestisi luettua siihen kiinnittäisi huomiota. Isän häpeä ja toisaalta ylpeys, Iljushan häpeä isänsä puolesta, tässä asetelmassa jokin osui todella syvälle sisimpään ja kaikkinensa pikkupoika Iljusha oli minulle koskettavimpia hahmoja joita olen fiktiossa tavannut.

Raskas luettava kokonaisuudessaan ja ensimmäisellä lukukerralla jäi kesken kun helmetin laina-aika varatuille kirjoille on niin armoton. Jumituin kovasti kehuttuun ja kuuluisaan inkvisiittori-lukuun koska minulla oli suuria vaikeuksia käsittää mistä siinä oli kyse enkä ole nytkään ihan varma. Muitakin laahaavia, tylsiä ja vaikeita jaksoja oli totta kai mutta vastapainoksi välillä tuli ihan ahmittuakin sivuja ja monta juttua tuli mietiskeltyä ja fiilisteltyä vielä pitkään kirjan sulkemisen jälkeen.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
@Pordinard Iljusha ei ole se henkilö, jonka puheenparret minut saivat raivon valtaan, vaan kysymyksessä oli tämän entinen kaveri Kolja, joka vasta ensinmainitun kuolinvuoteella sai syntinsä anteeksi. Kolja puhui huomattavan epärealistisella tavalla suurimman osan ajasta, kun Iljusha oli käytännössä koko ajan juuri sellainen, kuin mitä hänen ikäiseltään sopi odottaa.
 

Pordinard

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Buffalo Sabres
@Pordinard Iljusha ei ole se henkilö, jonka puheenparret minut saivat raivon valtaan, vaan kysymyksessä oli tämän entinen kaveri Kolja, joka vasta ensinmainitun kuolinvuoteella sai syntinsä anteeksi. Kolja puhui huomattavan epärealistisella tavalla suurimman osan ajasta, kun Iljusha oli käytännössä koko ajan juuri sellainen, kuin mitä hänen ikäiseltään sopi odottaa.


Aahh no niinpä tietenkin! Saatanan Kolja.

Edit. Mutta oikeastaan puhui Koljakin minusta aika lähelle niin kuin pikkuvanhan viisastelijapennun voisi luulla siihen aikaan puhuneen ja välillä lapsen tapaan nolostui kun häntä haastettiin pseudoviisaista puheistaan.
 
Viimeksi muokattu:

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Aahh no niinpä tietenkin! Saatanan Kolja.

Edit. Mutta oikeastaan puhui Koljakin minusta aika lähelle niin kuin pikkuvanhan viisastelijapennun voisi luulla siihen aikaan puhuneen ja välillä lapsen tapaan nolostui kun häntä haastettiin pseudoviisaista puheistaan.
Niin...toisaalta puhui ja toisaalta ei. Vähän kaksipiippuinen juttu, koska todistusaineisto tuon ajan ihmisten ja varsinkin lasten puhetyylistä ovat varsin vähäiset. On toki mahdollista, että kirjan tapahtumapaikkana olevassa kylässä ovat muutamat teinit taittaneet sanansäilää tuohon tyyliin, mutta pidän sitä aika epätodennäköisenä enkä pelkästään nykyisen kehityssuunnan takia.

Toinen asia, joka minua myös ihmetyttää ja joka jäi mainitsematta alkuperäisessä purnauksessani, oli kaupungin asukkaiden häkellyttävän hyvä kielitaito, kun lähes jokainen tuntui osaavan ranskaa, saksaa ja englantia. Sama asia on ihmetyttänyt minua ennenkin näissä Dostojevskin kirjoissa.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Juuri kun Shardlake sarjasta alkaa TV sarja, itse kirjailija kuoli 71 vuotiaana. Jäiköhän pöytälaatikoon viä yx? Erinomaisa kirjoja, vaikka pienoinen mammuttitauti viimesiä jo vaivasikin..

kepeät mullat

 

Ilmari Ahde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukiputaan huorakuoro
Matti Riekki - Swallow The Sun

Kotimaisen metallisuuruuden tarina - iloineen ja suruineen. Melko rankkaa touhua tuo kiertäminen, ei olisi minun hommaa, viinaksia ja muutakin päihdykettä osa porukasta veti kolmin käsin, keikat pitää soittaa ja hengissä pysyä. Ei kevyt bänditarina luettavaksi jossa roskat lakaistaan maton alle ja kaikki on hienosti, armottoman avoimesti kerrottiin kipukohdatkin ja niitähän piisasi. Pari kertaa meinasi ruveta silmät hikoilemaan biisintekijä Juha Raivion koettelemuksista lukiessa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös