Lukion jälkeen sain opiskelupaikan ja otin oman kämpän saman tien haltuun. Syksyllä kun olen syntynyt, niin vastaus otsikkoon on, että 18-vuotiaana. Taloudellisesti tuo oli helppo ratkaisu, vaikka vanhempien luona olisinkin voinut asua opiskelupaikkakunnalla. Opintotuen asumislisä kattoi vuokrasta valtaosan ja kun tiesin meneväni inttiin seuraavassa tammikuussa, niin oli selvää, että inttiajalla sotilasavustus kattaa vuokran. En oikein nähnyt syytä roikkua vanhempien luona, kun oli olemassa parempikin vaihtoehto.
Tuo itse kämppä oli Turun YO-kylässä sijainnut 18m2 "itsemurhayksiö", eli vaikka neliöitä oli vähän, niin vastapainoksi vuokra oli hyvin edullinen. Bonuksena tuossa kämpässä oli myös se, että talo vapautui juuri syyskuun alussa peruskorjauksesta, eli luukku oli timmissä kunnossa ja kaikki naapurit muuttivat sisään samaan aikaan. Tutustuminen naapureihin oli helppoa, kun järkättiin tutustumisbileitä kerroskeittiössä yms. Osa noista ex-naapureista on yhä vuosikymmen myöhemmin hyviä ystäviä.
Vaikkei tässä vielä mikään ikäloppu olekaan, niin aika kaiholla noita aikoja muistelee. Ensimmäistä kertaa oli käytössä joka viikonloppu kämppä, jossa rymytä pohjien ottamisen merkeissä kavereiden kanssa, mikä silloin 18-kesäisenä oli kova juttu. Muutenkin se ns. itsenäisyys tietysti viehätti. Tarvittaessa saattoi vielä hurauttaa kymmenessä minuutissa vanhempien luokse pyykkejä hoitamaan ja jääkaapin sisältöä tuhoamaan, eli asetelma oli käytännön tasolla oikein hyvä.