Tuttua huttua ja osin kauraakin
158/104 mmHg, jos oikein muistan. Alkoholia, kahvia ja tupakkaa menee ihan vitusti ja urheillut olen viimeksi kesällä 2006. Nukun huonosti ja liian vähän, stressaan jatkuvasti ja jonkinlaista lievää masennustakin on ollut jo vuosia. Olen aivan rapakunnossa, lihoan ja rapistun kaiken aikaa. Henkilökortin kuvassa on vielä kaunis ja laiha poika, mutta nykyään peilistä katsoo vastaan jonkinlainen turvonnut retiisi, jossa kasvaa karvoja.
Kappas. Röökiä ja urheilupuolta lukuunottamatta voin helposti allekirjoittaa samat sanat. Sauhuja siis en vetele (enkä ole ennenkään vedellyt), mutta alkoholin ja kahvin kanssa lutrataan ihan riittämiin. Nykyisessä duunissani työterveydenhuolto on tasokasta ja tarkkaa, joten terveydenhoitaja otti asiakseen tarkkailla verenpainettani säännöllisesti ja nimenomaan korkean alapaineen takia. Se saatiin huitelemaan jo alle 90:n, eli kohtalaisen hyville lukemille, mutta pari päivää sitten se olikin taas jo 110:ssä. En käytä verenpainelääkkeitä, enkä haluakaan moisia riesakseni. Toisaalta tietysti paineet pitäisi saada laskuun jollain konstilla, ennen kuin napsahtaa.
Urheilen miten sattuu, välillä 3-4 kertaa viikossa, välillä en ollenkaan. Stressiä tuntuu tulevan tätä nykyä milloin mistäkin, mielialat vaihtelevat helvetisti (masennus kertaalleen diagnosoitu muutama vuosi sitten, siitä pääsin yli) ja vakavassa harkinnassa on jonkin sortin terapiaan hakeutuminen. Itsekuria ei ole sen vertaa, että saisin muutettua elintapojani riittävästi terveellisempään suuntaan, siis pysyvästi. Siitäkin otan stressiä, että pitäisi ulkoilla, liikkua ja urheilla enemmän sekä tietysti nukkua enemmän ja "laadukkaammin". On kuitenkin hyvin todennäköistä, että jos kuntoilisi ja ulkoilisi enemmän sekä söisi (ja joisi) terveellisemmin, paino putoaisi, nukkuisin paremmin ja fyysisen hyvän olon myötä myös henkinen puoli korjaantuisi roimasti. Tämä kaikki on hyvin tiedossa, toteutuspuoli vain tökkii. Eikä tuota stressipuolta varsinaisesti helpottanut sekään, että viime syksynä minulla havaittiin ihosyöpä, joka kuitenkin saatiin hoidettua pienellä leikkauksella kuntoon. Käyn varotoimenpiteenä tietenkin seurannassa, eikä taudin pitäisi kaiken järjen mukaan uusiutua, mutta näistä jutuista on usein järki kaukana ja pelko syövästä jyskyttää takaraivossa. Auta armias, jos sattuisi vielä iho palamaan auringossa uudemman kerran.
cosmic_rodeo kirjoitti:
Taannoin tulin jälleen kerran jätetyksi naisen toimesta.
Tähänkin osittainen nyökytys, paitsi että minä olin jättäjän roolissa. Tuo nainen saikin sitten meikäläisen pääkopan aikamoiseen jumitilaan, joka edelleen vaivaa ajoittain. Joka tapauksessa ajatus uudesta suhteesta jonkun neitosen kanssa tuntuu helvetin kaukaiselta, eikä tietty toisaalta näin jumissa olevan kuulan kanssa mihinkään suhteeseen kannata ryhtyäkään. Huono idea molempien osapuolten kannalta.
cosmic_rodeo kirjoitti:
Isälläni oli tässä iässä vakituinen duunipaikka, kohtuumenestyvä urheilu-ura, omakotitalo rakenteilla ja toinen lapsi tuloillaan. Minulla on tässä iässä opinnot kesken, huono kunto, paskainen vuokrayksiö ja nettipornoa. Veljeni opiskelee jotain taiteita ja on lähdössä Japaniin työharjoitteluun, minä opiskelen naisten alaa ja asun Jyväskylässä. Kaveri osti juuri naisystävänsä kanssa pätkän rivitaloa, minä ostin Anttilan avajaisista kympin farkut ja nyt istun ne jalassani yksin kotona.
Jep jep. Faijani oli joskus yksi ja ainoa esikuvani, kunnes osoittautui tavalliseksi kuolevaiseksi ja varsin heikkoluonteiseksi sekä epäluotettavaksi sälliksi, joten häneen en ole verrannut itseäni vuosikausiin (ihan ok väleissä ollaan sentään). Vanhempi veljeni sen sijaan on hoitanut opintonsa ulkomailla loppuun, tehnyt kaksi lasta kauniin vaimonsa kanssa ja työskentelee hyväliksaisessa duunissa. Mulla on, tadaa (rumpujen pärinää), opinnot kesken kymmenettä vuotta, huono kunto, paskainen (mutta viihtyisä) vuokrayksiö, enkä osaa innostua edes pornosta. Suurin osa kavereista rakentaa perhe-elämää päällisin puolin onnellisina (ulkopuolisen silmin), mulla taasen ei juuri ole suurempaa sisältöä elämässä. Siltä se ainakin tuntuu.
cosmic_rodeo kirjoitti:
Onneksi kevät ja playoffit ovat hienoa aikaa. Tosin ulkona kastuu lahkeet ja UrhoTV:n nettistreami ei huomennakaan kuitenkaan toimi.
Onneksi kesä lähestyy ja pudotuspelit tiivistyvät. Tosin IFK pettää aina viimeistään keväällä ja Nordiksellakin on saatanan kallista kaikki.
Ihmisen parasta aikaa. Voi tätä elämätä, mätä.