Onneksi ei tarvitse tuntea alemmuudentunnetta. Täälläkään. Älykkyysosamääräni pyörii siellä 140 kieppeillä, lukemaan opin noin 3-vuotiaana selaillessani Erwin Schrödingerin esseitä kvanttimekaniikkaan liittyen, ja noh, pienehköllä kyrvällänikin on muutama sentti tuohon lisätä. Hävettää tosin siinä jäädä keskiarvotuloksiin jos ajatellaan vertailua palstan ulkopuolellekin. Hieman isompihan tuo vehje saisi olla.
Penkistä nousee ainakin satanen, silloin tällöin kun jakselee käydä painoja nostelemassa. Todennäköisesti 150 kiloakin menisi, mutta maksimeilla ei tee mitään hyödyllistä, ja hei, en näe mitään hyötyä siitä itsensä kehuskelusta, jota maksimeilla tehdään. Sen takia pyrin sitä kaikin keinoin välttelemään. Cooperikin on ainoastaan testi läskeille joten sellaiset ei kiinnosta, mutta palkintokaapista löytyy mm. Bostonin maratonin voittoa ja Havaijin Ironmanin ykkössijoja.
Turhauttavaahan tämä jossain määrin on, kun jatkuvasti tuntuu siltä, että ei saa elämällään mitään aikaiseksi.