Hieno juttu, jos toteutuu! Harmi vaan, että hänelläkin ikää on jo 31 v. Tuo tarkoittaa sitä, että kovin montaa apuria hänelle ei maajoukkueeseen ehdi enää kasvaa viimeisten pelivuosien aikana. Ja kun pahimmassa tapauksessa lopettaa jo 2-3 vuoden sisällä maajoukkuepelit, on taas tyhjiä sankarin paikkoja tarjolla liikaa. Joku sieltä ehtii nousta ehkä "lähelle" samaa tasoa, mutta se joku on taas yksin.Todennäköisesti kannattasi laskea, sillä Eremenko tulee kesän aikana siirtymään joko takaisin Venäjälle tai sitten johonkin Euroopan suureen sarjaan avauksen mieheksi. Sellaisia kenttäpelaajia ei taida Suomella ihan hirveästi olla.
Jos 400 metrin ja 800 metrin kansallista tulostasoamme yleisurheilussa ihmetellään vuodesta toiseen, siis sen heikkoutta, niin pieni opintomatka Puolaan voisi olla paikallaan. Puola miehittää tehokkaasti nuo matkat ja satsaus on selvästi näille matkoille eikä väkisin yritetä murtautua etusuoran globaaliin pikajuoksueliittiin, koska takamatka on liian pitkä. En näe mitään syytä miksei Suomikin voisi olla Puolan asemassa, varsinkin kun meillä on perinteitä näiltä matkoilta. Nyt vain lakki kouraan ja nöyrästi tekemään yhteistyötä sekä tiedustelemaan apua. Mikään ei muutu jos ei verkostoiduta. Selkeästi enemmän satasen juoksijoita näille matkoille, niin tulevaisuudessa alkaa mitalia tulla oikealla valmennuksella. Jos ei muusta niin viesteistä.
Gebrselassie sanoi myös hauskasti Kuortaneella käydessään: "Jos Etiopiassa olisi näin hyvät olosuhteet, ei meiltä tulisi yhtään huippu-urheilijaa." Ts. Suomessa kun pystyy elämään mukavaa elämää tekemättä juuri mitään, ei sellaista draivia löydy kuin köyhemmissä maissa.
Nämä siis ulkomuistista eikä tarkkoja siteerauksia. Anycase, suosittelen tuota Hintsan kirjaa urheilusta kiinnostuneille.
Länsimaissa voisin hyvin tämän mukavuudenhaluisuuden olevankin yksi keskeinen syy tähän menestymättömyyteen. Näillä nandi- ja kalenjiheimolaisilla on pelissä vähän muuta kuin joku instagram-tilin täyttäminen jostain voitetuista piirikunnallisista kisoista. Siellä haetaan elantoa koko suvulle jatkoa ajatellen, joten sitoutuminen on myös sen mukaista. Ollaan valmiita menemään treeneissäkin sinne kurjuuden rajamaille, kun sitä muussakin elämässä on nähty/koettu. Meillä nämä harvat kestävyysjuoksun tai urheilun edes hetkelliset menestyjät ovat ihan poikkeustapauksia niin luonteeltaan, lahjoiltaan kuin valmennukseltaan. Jonkun Jani Sievisen uintikilsat olivat aikanaan epäinhimillisiä, mutta ne vaadittiin jo tuolloin maailman kärkeen. On hyvin vaikea jostain älytelkkareiden, tablettien ja Gantin vaatekerrosten välistä motivoitua tavoitteelliseen kestävyysurheiluun varsinkin kun tuo vaatii järjettömiä uhrauksia työelämän, parisuhteen, kavereiden ja muun elämän suhteen.
Janne Holmen sanoi pirun hyvin Urheilulehdessä, että Afrikan elintason pitää jotenkin radikaalisti muuttua niin paremmaksi, että kestävyysjuoksua ei koeta enää houkuttelevana urana ja tienestinä jatkoelämää ajatellen. Noin muuten, peli on jo menetetty. Afrikka painelee kaukana edellä.
400 metriä ja 800 metriä olisivat edelleen ne, joissa esim. EU-tasolla meillä olisi osaavalla valmentautumisella menestys-saumaa ja jos urheilijan polku olisi noissa saumaton 14 ikävuodesta aikuisuuteen. Katsokaapa vaikka Puolaa.
Mikäli osasin käyttää hakutoimintoa oikein, ei ole tässä ketjussa mainittu vielä Aki Hintsan kirjaa. Siinä käydään mielestäni hyvin läpi realistisia syitä, miksi Suomi ei esimerkiksi yleisurheilussa ole lähelläkään kärkeä.
Gebrselassie sanoi myös hauskasti Kuortaneella käydessään: "Jos Etiopiassa olisi näin hyvät olosuhteet, ei meiltä tulisi yhtään huippu-urheilijaa." Ts. Suomessa kun pystyy elämään mukavaa elämää tekemättä juuri mitään, ei sellaista draivia löydy kuin köyhemmissä maissa.
Länsimaissa voisin hyvin tämän mukavuudenhaluisuuden olevankin yksi keskeinen syy tähän menestymättömyyteen. Näillä nandi- ja kalenjiheimolaisilla on pelissä vähän muuta kuin joku instagram-tilin täyttäminen jostain voitetuista piirikunnallisista kisoista.
Jos näin Aki Hintsa on kirjoittanut kirjassaan, täytyy sanoa, että ihan täyttä paskaa.
Otetaan muutama fakta. Suomi on suhteutettuna asukaslukuun parempi olympiaurheilumaa kuin Ehtiopia.
Ethiopiassa on n. 100 miljoonaa asukasta ja Ethiopia saavutti edellisessä olympiaadissa 8 mitalia.
Suomessa on n. 5 miljoonaa asukasta ja se saavutti edellisessä olympiaadissa 7 mitalia.
Norjassa on n. 5 miljoonaa asukasta ja se saavutti edellisessä olympiaadissa 42 mitalia.
Suomen olympiamitalisteja olivat mm. Iivo Niskanen 50km hiihto ja Krista Pärmäkoski 30km, 15km ja 10km:n hiihdoissa.
Ehkä paras esimerkki on kuitenkin Norja. Norja on varmaan maailman rikkain maa, mutta on erittäin vahva kestävyyslajeissa.
Filip Ingebritsen 1500m mm-pronssia mm. Hiihdosta nyt ei varmaan kannata mainitakkaan, mutta Norja on vahva nimenomaan kestävyyslajeissa oli laji mikä tahansa.
Joten en kyllä usko tähän teoriaan, että köyhyys on syynä menestykseen. Itse asiassa jos Aki Hintsa on ottanut mallia ja itseasiassa jos koko Suomen yleisurheilukenttä on ottanut oppia kehitysmaista niin syy Suomen menestymättömyyteen ei ole vaikea hakea. Jos jostain ottaa mallia niin kannattaisi ottaa mallia ja oppia mielummin niistä kehittyneistä maista kuten Norja. Onko Aki Hintsa kirjoittanut kirjassaan mitään Norjasta?
Itse asiassa kun tämä asia tuli esille niin jostain syystä suomalaisélla yleisurheilulla on yllättävän paljon vaikutteita ja kontakeja Afrikkaan mm. leireilevät siellä, manageroivat ja valmentavat afrikkalaisia urheilijoita aika paljon ja Afrikkalaiset leireilevät ja luennoivat täällä. Leireilisivät enemmin vaikka Norjassa.
Nyt on tulossa Suomen kaikkien aikojen pohjanoteeraus. Ensimmäistä kertaa historiassa Suomi on jäämässä ilman mitalia yleisurheilun EM-kisoissa. huom EM-kisoissa. MM-kisoissa taso sitten tulee olemaan paaria luokkaa kovempi.
Joitakin syitä Suomnen huonoon menestykseen yleisurheilussa.
1. Laji ei ole suosittu Suomessa. Urheilijat eivät saa rahaa, apurahoja, sponsoreita yleisurheilulla eivätkä pysty elättämään itseään yleisurheilulla.
2. Olosuhteet eivät ole yleisurheilulle suotuisat. Ruotsissa valtaosa väestöstä eli yli 9 miljoonaa asukasta asuu Leveysasteilla, jotka ovat Helsinkiä etelämpänä. Täällä Suomessa on pitkä talvikausi, jolloin on hankala harrastaa kesäulkoilmalajeja kuten yleisurheilua. Sama koskee mm. jalkapalloa. Etelämpänä yleisurheilua voidaan harrastaa 12kk vuodessa, kun Suomessa vastaavat olosuhteet ovat päällä ehkä vain 6kk vuodessa.
3. Suomalaiset harjoittelevat väärin. Ottavat vaikutteita vääristä suunnista. Suomalaiset syövät väärin. Nukkuvat väärin. jne. Silloin kun resursseista on pulaa, ne pitää käyttää älykkäästi hyödyksi ja olla älykkäämpi kuin muut. Suomi ei näin ole tehnyt.
Toivottavasti ostourheilijat älysivät pyytää liksansa jossain muussa valuutassa kuin Turkin liirassa...Aivan samaa mieltä tästä. 100 ja 200 metrillä ei ole mitään jakoja napsia mitaleita, mikäli ei sitten lähdetä Turkin oksettavalle linjalle ostaa urheilijat.
”Minä pärjään Tšekissä hyvin ja tulen toimeen. Outoa, ettei Suomessa pärjää, vaikka siellä on paljon parempi elintaso kuin Tšekissä”, Mäki sanoi.
Yleisemminkin taitaa olla että jos vertaa Suomea moneen muuhun länsimaahan niin täällä urheiluun jaetaan vähemmän rahaa (ja oma oletus on että myös tehottomammin eli tietty väliporras syö täällä ison osan niistä vähistä rahoista, tästä on esimerkkejä). Keski-Euroopassa yleisesti pärjää esim lätkän pelaamisella (tai siis elää) puoliammattilaisena toisin kuin Suomessa vaikka jääkiekko on täällä monella mittarilla ykköslaji. Muista palloilulajeista vaikka jalkapallo..Ruotsissa taitaa saada jotain korvausta yleisesti kolmannella ja liekö vielä neljännellä sarjaportaalla..miten Suomessa?Olisi mielenkiintoista lukea kattava juttu, jossa avattaisiin esimerkiksi saksalaisheittäjien käytännön elämää. Pahionpa pelkään, että vaikka esimerkiksi keihäs on Saksassa pieni laji, niin siellä ei pienenkään lajin urheilijan tarvitse huolehtia toimeentulostaan. Vaikka rahaa ei pursuaisikaan ovista ja ikkunoista, niin eiköhän Saksa turvaa lajiensa kärkinimille mahdollisuuden täysipäiväiseen harjoitteluun, jossa toteutuu jatkuvuus ja henkinen turva.
Jos suomalainen yleisurheilija on lajissaan maailman 40., niin hän elää köyhyysrajalla ja joutuu joka vuosi ihmettelemään, miten selviäisi taloudellisesti eteenpäin. Sitten taas joku Teemu Pukki, joka pelaa puolihöntsäsarjassa eikä ole lähelläkään Euroopan kärkeä, tienannee satoja tuhansia vuodessa.
Ei tarvitse ihmetellä, jos yleisurheilun veto hiipuu.
Sotilaitahan nuo ovat, eli nauttivat ihan säännöllisiä tuloja. Ei tarvitse miettiä, että mistäs saadaan rahat tämän viikon makaronilaatikkoon.Olisi mielenkiintoista lukea kattava juttu, jossa avattaisiin esimerkiksi saksalaisheittäjien käytännön elämää.
Tuoreimmassa Elmo-lehdessä Jari Kupila toteaa, ettei suomalaisen arkipäiväisen tekemisen taso ole riittävän pedanttia.
Joku tässä Suomen systeemissä kyllä mättää ainakin yleisurheilun osalta. Alla lainaus Helsingin Sanomista tänään: Tsekkiä edustava Kristiina Mäki.
Suomessa monet urheilijat kertovat elävänsä köyhyysrajalla. Mäki ihmettelee, miten se on mahdollista.
Tämä ja ainoastaan tämä on Suomen ongelma. Maa on kallis ja tulot palkkatöistäkin pienet.
Joku voi tähän ratsastaa näyttämään jotain OECD:n rahakäppyröitä. Reaalitalous on kuitenkin sellaista, että rahaa ei ole, vaikka kuulema hyvin voidaan.
Ostovoimaa ei ole. Asun Tšekin naapurimaassa ja vaikka en ole millään mittarilla euromääräisesti rikas, niin paikallisesti on rahaa niin paljon, että pankinjohtajakin jo ihmettelee.
Tai sitten se on vähän eri juttu se, miten siellä Puolan suunnalla köyhä landella elää eikä siitä ole sinulla mitään hajua.