Moni asiahan tuohon valintaan vaikuttaa, pelaajan taso toki isona asiana, eli omasta ikäluokasta pitää olla maailman kahden-kolmen parhaan joukossa, että ylipäätään olet spekulaatioissa mukana (ellei ykkönen ole sitten luokkaa Crosby tai McDavid). Varaavan joukkueen tarpeet myös isossa osassa (pelipaikka, pelaajatyyppi jota haetaan jne).
Loppujen lopuksi ne suomalaiset, jotka siinä noin top 3 -kaavailuissa ovat olleet mukana, ovat aika vähissä:
1995 Aki Berg #3 (Varausvuoden tilastot Liigassa 5o 0+0=0)
Edellä varattiin Bryan Berard ja Wade Redden. Ei tietoa ennakkoasetelmista, mutta ainakin jälkikäteen tarkasteltuna Bergin ura kalpenee molemmille edellä varatuille ja toki huomioitava, että Berg oli puolustajista kolmanneksi korkeimmalla varattu.
1997 Olli Jokinen #3 (50o 14+27=41)
Edellä varattiin Jumbo-Joe ja Patrick Marleau. Ei tämänkään ennakkoasetelmista tietoa, mutta voitanee todeta, että ei Päällikköä edellämainittujen edelle näin jälkikäteen katsottuna voi ainakaan nostaa.
2002 Kari Lehtonen #2 (23o 1,79 .941)
Kärppähän se ykkönen olisi voinut olla ja muistan ajatukset ennen draftia, että kuka hiton Rick Nash muka on lupaavampi pelaaja. Noh, eihän sekään nyt loppujen lopuksi ihan surkea valinta ollut. Pitkäsen Joni meni numerolla neljä, mutta välissä oli vielä Jay Bouwmeester eli ei Pitkänen ollut edes draftin ykköspakki.
2013 Alexander Barkov #2 (53o 21+27=48)
Sashan valinta toisena oli yllätys, muistaakseni ykköspick oli aikalailla Mackinnonin ja Jonesin välistä painia. Jälkikäteen ajateltuna kärkikaksikko olisi voinut mennä miten päin tahansa, toki Mackinnon on kanukki ja Crosbyn kotikyliltä ja mitä näitä nyt oli.
2016 Patrik Laine #2 (46o 17+16=33)
Lähellä oli Laine, mutta sattumalta samaan varausvuoteen osui nippanappa edellisvuoden draftiin liian myöhään syntynyt Auston Matthews, joka oli kovan luokan talentti ja se franchise-sentteri, jota sattumoisin ykkösenä varannut Toronto kovasti oli kaivannut. Puljujärvi meni lisäksi neljäntenä ja Juolevi viidentenä, mutta näille tarjolla oli korkeintaan kolmossija tässä kisassa.
2017 Miro Heiskanen #3 (37o 5+5=10)
Edellä meni Hischier ja Patrick, jotka todennäköisesti tällä hetkellä tehtävässä redraftissa jäisivät Miron taakse, mutta toisaalta Makar painaisi Mirosta myös ohi. Kahden kauppana tästäkin draftista taidettiin puhua sen jälkeen, kun Patrickille alkoi vammoja tulemaan draftivuotena, mutta Miro oli se kohtuu selkeä kolmonen muistaakseni.
2018 Jesperi Kotkaniemi #3 (57o 10+19=29)
Kotkaniemi oli rankingeissä alempana, Dahlin oli selkeä ykköspick. Tällä kertaa suomalainen hyötyi pelipaikasta, koska sentteritarjonta oli kyseisessä draftissa heikko.
2019 Kaapo Kakko #2 (45o 22+16=38)
Kakko nousi hyvällä loppukaudella haastamaan Hughesiä ykkösvarauksesta, mutta loppujen lopuksi Hughes veti pidemmän korren. Jälleen asetelma oli suomalainen laituri vs. sentteri Pohjois-Amerikasta.
Eli koostettuna, todennäköisesti Lehtonen, Laine ja Kakko ovat ne jotka tosissaan ovat kisanneet tuosta ykkösvalinnasta. Lehtosen tapauksessa ykköspick oli kohtuu tuoreella seuralla eli Columbuksella ja Nash varmasti markkinointimielessä oli parempi valinta (toki erittäin kova pelaaja myös). Vuosituhannen alussa jokunen ykköspick käytettiin veskareihin, mutta silti isokokoisella kanukkilaiturilla luulisi olevan edun verrattuna suomalaiseen veskariin. Laineen ja Kakon osalta molemmilla vastassa oli pitkään hypetetty jenkkisentteri.
En siis väitä, että nämä taustatekijät käänsivät pickit muiden eduksi, mutta lähtökohtaisesti takamatkalla tuntui jokainen suomalainen olevan ja Pohjois-Amerikkalaisen mentaliteetin tuntien ei riitä, että on paikallisen veljen kanssa yhtä hyvä, täytyy olla parempi.
Toinen havaittava asia on, että suomalaiset kärkipickit ovat takoneet kohtalaisen kovia tehoja Liigassa varausvuonaan (hei Aki Berg), mutta sen kerran ku Liigaan se ykköspick osuu, riittää siihen tehot 5+5. Tehopisteet ei toki ole kaikki kaikessa, ja Slafkovsky pelasi maajoukkueessa kovilla tehoilla, mutta silti kertonee myös siitä, että vuodet eivät ole veljiä keskenään.
Mahdoton ajatus ei suomalainen ykköspick missään nimessä ole, mutta vaatii oikeaa yhdistelmää (laadukas pelaaja, pelipaikka ja pelityyli kohtaa ykkösenä varaavan joukkueen tarpeita, samalle vuodelle ei osu uutta McDavidia jne). Kiviharju vaikuttaa erittäin potentiaaliselta parin vuoden päästä, koska varmasti tulevan kauden pääsee jo totuttelemaan Liigavauhtiin ja varausvuonna pitäisi olla jo tuttu leikkikenttä, jossa tehdä tulosta. Kokoa ei liikaa tällä hetkellä ole, mutta sattumoisin hyvin luistelevat kiekolliset puolustajat ovat pelillisesti aallonharjalla nyky NHL:ssä ja todennäköisesti pelipaikan perusteella heti sentterin jälkeen seuraavaksi halutuin.
Liikaa ei kuitenkaan kannata hirttäytyä siihen ykköspickiin, hyvin ollaan pärjätty ilmankin.