Jääkiekko on maalinteko- ja maalinestopeli. En henkilökohtaisesti uskonut, että Jokinen pystyisi tekemään tänään nähdyt kompromissit näin nopeasti ja yhtäkkisesti.
Ensimmäistä kertaa tällä kaudella Jukurit ei pakottanut prässäämistään eikä prässännyt kolmella niin, että "kolmonen" jää toistuvasti pelin yläpuolelle. Kolmas mies sijoittui varmistaen sijoittumisensa pelin alle kiekonmenetyshetkellä.
Jukurit pelasi ylivoimaisen ennätysmäärän 0-5-trapia ja prässäsi ylivoimaisesti vähiten koko kauden otannalla. Vaikutus pelin virtaukseen, kun vastustaja ei enää pääsekään kiekottelemaan pakotetusti prässäävän viisikon läpi, on dramaattinen. Tiivis viisikko puolustaessa helpottaa myös kiekonriiston jälkeistä hyökkäämistä.
Kiekonmenetyksiä kriittisillä alueilla ei nähty, riskitaso oli nyt hyväksyttävällä tasolla. TPS:n ylivoimahyökkäykset laskettiin yhden käden sormilla, tämä on aivan ylivoimaisesti vähiten kaikista kauden peleistä.
Jääkiekossa ei ole mitenkään erityisesti kyse "aktiivisuudesta" eikä "aktiivisuus", esimerkiksi paineistamisen osalta, ole mikään sellainen arvo, mitä pitäisi tavoitella minkään muun kustannuksella. Tänään nähtiin jäällä tämän kauden passiivisin Jukurit, mikä on loistava asia, koska se mahdollistaa tiiviyden ja yhteistyön puolustamisessa - ja sitä kautta aukeaa mahdollisuus olla aktiivinen ja aloitteellinen seuraavassa hyökkäystilanteessa.
Sille ei voi enää mitään, että näin ei ole pelattu kauden alusta asti. Nyt pitää jatkaa tästä ja saada tiiviyttä myös hyökkäämiseen. Toivottavasti voittavaa kokoonpanoa ei vaihdeta.