Minulle riittää suosikkijoukkueeni kotipelin passaukseen ihan yksinkertaisesti päätös, että "eipä nyt erityisemmin huvita Hippokselle lähteä". Vaikka JYPin matsiessa on tullut isän ja isoveljen "pakottamana" käytyä sen kuuluisan vaahtosammuttimen kokoisesta asti, minkä takia JYP (HT) ja jääkiekko ovat olleet aina elämäni tärkeyslistan kärkipäässä, millään kaudella en läheskään kaikkissa Hippoksen SM-liigailloissa ole mukana ollut. Kausikorttiakaan ei ole tullut ikinä edes harkittua, vaikka taloudelliset edellytykset siihen olisivatkin varmaankin olemassa olleet.
Tämä ei toki tarkoita, ettenkö olisi kiinnostunut jokaisesta suosikkijoukkueeni ottelusta, ja ainakin radion ääressä tulee kaikki JYPin peli-illat - mahdollisuuksien mukaan toki - suhteellisen tiiviisti vietettyä. Ainakin omalla kohdallani se on vain niin, että kun on siis pikku nassikasta asti kiekkomatseissa tullut käytyä, ei läheskään jokaiseen taistoon jaksa paikan päälle raahautua. Varsinkaan kun oman suosikkijoukkueen otteet ovat nykyään turhan monta kertaa turhan heikkoja (voi tuota ihanaa 90-luvun taitetta, kun täälläkin oli vielä menestyvä SM-liigajoukkue...).
Glory Huntteriksi - vai mikäsenytonkaan - minua voi toki halutessaan syyttää, mutta minusta tosifaniuden merkki ei ole pelkästään se, että käy jokaisessa suosikkijoukkueensa kotimatsissa.