Nyt kun kausi on käytännössä ohi, on pikaisen analyysin paikka. Ennenkuin analysoin mikä meni pieleen, niin ohessa lyhyt yhteenveto siitä, mikä onnistui:
1) Valmentaja
Ilman Sheddeniä oltaisiin luultavasti taisteltu viimeisestä pleijaripaikasta. Ei tarvitse kuin tehdä virtuaalimatka SM-liigaan 2005-2006. jossa esim. Alpo Suhonen on IFK:n peräsimessä. Eli kaiken kaikkiaan-tuolla materiaalilla loistrosuoritus Sheddeniltä.
2) Kotimaiset hankinnat
Hauhtonen, Salmelainen, Laakkonen-mielestäni kaikki täyttivät ennakko-odotukset.
3) Lundell
Jan Lundell osoitti vihdoinkin olevansa huippumaalivahti. eli ns. "voittava maalivahti".
Ja sitten aiheeseen: Mikä meni pieleen:
1) Ulkomaalaishankinnat
Mielestäni tämä oli esim. HPK-sarjan kulminaatoipiste. Siinä missä HPK lykkäsi jäälle neljä tasavahvaa kenttää, annoimme tasoitusta erityisesti Whiten ja Parsonsin muodossa. Sanoin jo aiemmin: Olisi suoranainen vääryys, jos joukkue voittaisi SM-kultaa esim. Whiten kaltaisella pelaajalla pelaavassa kokoonpanossa- Whiten lisäksi Parsons oli Penalta totutun paska ulkkarivalinta. Pleijareissa kaikki on pienestä kiinni, ja yhtään vapaamatkustajaa ei voi olla joukkueessa. Meillä niitä oli ainakin 2, kolmas eli Zion varauksella.
2) Sheddenin pelikirjan ohuus
Lainatakseni kuuluisaa filosofia, Petteri Sihvosta, pleijarit näyttivät, että Shedden ei ehkä sittenkään ole Jumala- kaikki pleijaripelit pelattiin samalla ohuella pelikirjalla, kuin runkosarjan pelit. Pleijareissa erona oli se, että kaikki muutkin joukkueet ryhtyivät korostamaan taktiikassaan tahtoa ja fyysisyyttä- Shedden ei kyennyt muuttamaan pelitaktiikkaansa kertaakaan pleijareissa- tämä näkyi jo mielestäni SaiPa-ottelusarjassa. Tosiaalta tähän syynä voi olla IFK:n melko ohut materiaali.
3) Itsensä ylittäjät pleijareissa
Vaikka runkosarjassa moni pelaaja ylitti itsensä- esimerkkeinä Hirso, Hauhtonen, Petrell, Salonen, Fagerstedt, Häppölä, ei pleijareissa vastaavia itsensä ylittäjiä löytynyt.
Vitutus on tällä hetkellä suunnaton, tänä vuonna olisi ollut ehkä helpoin tilaisuus moneen vuoteen voittaa mestaruus. IFK oli lähellä finaalipaikkaa, mutta jotain jäi puuttumaan. Kauhuskenaariossa vastaavaa tilaisuutta ei ainakaan lähimpään viiteen vuoteen IFK:lle tule. Silti- en gång IFK-alltid IFK.
1) Valmentaja
Ilman Sheddeniä oltaisiin luultavasti taisteltu viimeisestä pleijaripaikasta. Ei tarvitse kuin tehdä virtuaalimatka SM-liigaan 2005-2006. jossa esim. Alpo Suhonen on IFK:n peräsimessä. Eli kaiken kaikkiaan-tuolla materiaalilla loistrosuoritus Sheddeniltä.
2) Kotimaiset hankinnat
Hauhtonen, Salmelainen, Laakkonen-mielestäni kaikki täyttivät ennakko-odotukset.
3) Lundell
Jan Lundell osoitti vihdoinkin olevansa huippumaalivahti. eli ns. "voittava maalivahti".
Ja sitten aiheeseen: Mikä meni pieleen:
1) Ulkomaalaishankinnat
Mielestäni tämä oli esim. HPK-sarjan kulminaatoipiste. Siinä missä HPK lykkäsi jäälle neljä tasavahvaa kenttää, annoimme tasoitusta erityisesti Whiten ja Parsonsin muodossa. Sanoin jo aiemmin: Olisi suoranainen vääryys, jos joukkue voittaisi SM-kultaa esim. Whiten kaltaisella pelaajalla pelaavassa kokoonpanossa- Whiten lisäksi Parsons oli Penalta totutun paska ulkkarivalinta. Pleijareissa kaikki on pienestä kiinni, ja yhtään vapaamatkustajaa ei voi olla joukkueessa. Meillä niitä oli ainakin 2, kolmas eli Zion varauksella.
2) Sheddenin pelikirjan ohuus
Lainatakseni kuuluisaa filosofia, Petteri Sihvosta, pleijarit näyttivät, että Shedden ei ehkä sittenkään ole Jumala- kaikki pleijaripelit pelattiin samalla ohuella pelikirjalla, kuin runkosarjan pelit. Pleijareissa erona oli se, että kaikki muutkin joukkueet ryhtyivät korostamaan taktiikassaan tahtoa ja fyysisyyttä- Shedden ei kyennyt muuttamaan pelitaktiikkaansa kertaakaan pleijareissa- tämä näkyi jo mielestäni SaiPa-ottelusarjassa. Tosiaalta tähän syynä voi olla IFK:n melko ohut materiaali.
3) Itsensä ylittäjät pleijareissa
Vaikka runkosarjassa moni pelaaja ylitti itsensä- esimerkkeinä Hirso, Hauhtonen, Petrell, Salonen, Fagerstedt, Häppölä, ei pleijareissa vastaavia itsensä ylittäjiä löytynyt.
Vitutus on tällä hetkellä suunnaton, tänä vuonna olisi ollut ehkä helpoin tilaisuus moneen vuoteen voittaa mestaruus. IFK oli lähellä finaalipaikkaa, mutta jotain jäi puuttumaan. Kauhuskenaariossa vastaavaa tilaisuutta ei ainakaan lähimpään viiteen vuoteen IFK:lle tule. Silti- en gång IFK-alltid IFK.