Miesasiat

[Wäinö#16]

Oisko kenelläkään kertomusta siitä et meni ylitse pääsemiseen vähemmän kuin puoli vuotta?

Tällä hetkellä vaan tieto siitä että seuraava puoli vuotta on tällasta...tai kenties vuosi. En jaksa.

No mulla meni noin 3 viikkoa, vaikka alussa oli kova ikävä, itketti jne ja oltiin seurusteltu kuitenkin lähemmäs 5v. Mutta sitten sen tajusi kirkkaasti, että näinhän tämä oli tarkoitettu. Kaikki on kuitenkin hyvin henk.koht. eikä mitään sääntöjä voi laatia.

Jos kerrot vähän enemmän taustoja jutusta, niin ehkä asian kommentointikin on helpompaa.

 

[tant gredulin]

Erosta johtuva surutyö on melko lailla samantyyppinen prosessi kuin läheisen kuolema. Elizabeth Kübler-Rossin viisi askelta:

Denial - The "This can't be real" stage.: "This is not happening to me. There must be a mistake."
Anger - The "Why me?" stage.: "How dare you do this to me?!" (either referring to God, the deceased, or oneself)
Bargaining - The "If I do this, you'll do that" stage.: "Just let me live to see my son graduate."
Depression - The "Defeated" stage.: "I can't bear to face going through this, putting my family through this."
Acceptance - The "This is going to happen" stage.: "I'm ready, I don't want to struggle anymore."

Kaiken ei tarvitse mennä juuri tuossa järjestyksessä, mutta yleensä kaikki vaiheet käydään läpi ennenkuin tapahtunut on mahdollista hyväksyä.

Voimia kaikille eron, pettymyksen ja menetyksen kanssa kamppaileville.

 

[Sera]

Oikeesti, osaaks kukaan olla millään tapaa kannustava? "Odotas kun näät kultas toisen kanssa...". Joo, thanks, olo parempi.

Yritetään. Rakkaudessa pettyminen ja suhteen loppuminen ovat rankkoja asioita ihmisen elämässä. Kuuluu asiaan, että olet surullinen, vihainen, rikkinäinen. Väkisin ei kannata lähteä pitämään hauskaa, eikä varsinkaan napata uutta miestä lennossa, vaikka "niitä tuleekin uusia kuin kolmosen spåria". Toipuminen kestää toisilla pidempään, toiset selviävät nopeammin. Puoli vuotta on varmasti melko lyhyt aika, kun puhutaan pitkistä suhteista, mutta en halua masentaa. Tulee vielä sekin aika, kun ei satu niin paljon kuin nyt ja lopulta huomaat selvinneesi.

Eron syitä on hyvä ruotia mielessään ja käydä tapaus itsensä kanssa kunnolla läpi. Vasta sen jälkeen pystyt jättämään menneet taaksesi. Tärkeää olisi käydä tapahtunut myös sen toisen osapuolen kanssa läpi, ettei jää mikään enää mieltä kaihertamaan. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, jolloin omien ajatusten selvittäminen on vielä tärkeämpää. Mikäli erossa on ollut mukana kolmansia osapuolia yms. huijausmeininkiä, niin yleensä toipumisaika lyhenee huomattavasti, kun sisäistät, että nyt olet matkalla parempaa päin. Nyt ei kannata alkaa miettiä liian pitkälle tulevaisuuteen, vaan elellä rauhassa tätä hetkeä. Aivan varmasti tuska helpottaa ennen pitkää. Siitä selviää hengissä voittajana, tiedän sen. Anna prosessille aikaa.

 

[Osmo Rapeli]

Eron syitä on hyvä ruotia mielessään ja käydä tapaus itsensä kanssa kunnolla läpi. Vasta sen jälkeen pystyt jättämään menneet taaksesi. Tärkeää olisi käydä tapahtunut myös sen toisen osapuolen kanssa läpi, ettei jää mikään enää mieltä kaihertamaan.

Täytyy pyrkiä kuitenkin samalla siihen, että jos kyse ei ole selkeästä omasta urpoilusta, kärjistettynä pettämisestä tai autolla ajamisesta kännissä uima-altaaseen, ei pidä syyttää liikaa itseään, vaikka lähtijä olisikin se toinen. Itsetutkiskelu ja ajatteleminen on hyvästä, itsensä loputtomalla syyttämisellä taas ei etene vaan murenee lisää.

Tuo viimeinen lauseesi on mielenkiintoinen. Missä vaiheessa sitten on tervettä "marssia ulos ja eteenpäin tuulettumaan", koska on kuitenkin helpompaa sulkea osa ongelmista "väkisin"? Teot kun eivät kuitenkaan puhumalla muutu. Enkä tarkoita nyt sitä että pitäisi kokonaan sulkea korvansa jne..

 

[Sera]

Täytyy pyrkiä kuitenkin samalla siihen, että jos kyse ei ole selkeästä omasta urpoilusta, kärjistettynä pettämisestä tai autolla ajamisesta kännissä uima-altaaseen, ei pidä syyttää liikaa itseään, vaikka lähtijä olisikin se toinen. Itsetutkiskelu ja ajatteleminen on hyvästä, itsensä loputtomalla syyttämisellä taas ei etene vaan murenee lisää.

Tuo viimeinen lauseesi on mielenkiintoinen. Missä vaiheessa sitten on tervettä "marssia ulos ja eteenpäin tuulettumaan", koska on kuitenkin helpompaa sulkea osa ongelmista "väkisin"? Teot kun eivät kuitenkaan puhumalla muutu. Enkä tarkoita nyt sitä että pitäisi kokonaan sulkea korvansa jne..

Meinasin lähinnä sitä, jotta jos se toinen on hölmöillyt, niin ei kannata sellasen henkilön perään kauheasti itkeskellä. Itsesyytöksistä puhumattakaan. Asia on kuitenkin hyvä ns. työstää mielessään, ettei jää sielun sopukoihin mitään ikäviä mustia mykkyröitä. Eikä tietysti missään tapauksessa ei pidä sulkeutua neljän seinän sisään mietiskelemään, vaan tavata ystäviä ja keksiä kaikkea mukavaa tekemistä. Tervettä on marssia ulos tuulettumaan heti kun siltä tuntuu, muttei väkisin kannata lähteä ilkamoimaan, jos ei siltä tunnu.

Ja niistä laastarisuhteista.. Enpä tiedä sanoa auttavatko, mutta ainakaan sille "laastarille" ei kannata turhia lupailla. Ekat viikot eron jälkeen ovat sellaista myräkkää, että vasta niiden jälkeen alkaa se todellinen selviytyminen ja elämänsä uudelleen järjesteleminen.

 

[jessie]

Jos täällä on joku, joka ymmärtää miehiä sekä heidän "logiikkaansa", niin olisitko hyvä, ja selventäisit muutamia asioita hieman minullekin?

Erosin muutamia viikkoja sitten pitkästä suhteesta ja raskas kokemushan se oli. Hiljalleen alan kuitenkin päästä jaloilleni, mikä sinänsä on positiivista. Positiivista on myös se, että pystymme olemaan kavereita entiseni kanssa, tosin yhteydenpito toimii lähinnä puhelimen ja messengerin välityksellä, emme niinkään tapaile. Ongelmana ovat enää exäni antamat ristiriitaiset "viestit". Yhtenä päivänä hän puhuu yhteenpalaamisesta ja muistelee hyviä aikojamme. Seuraavana päivänä onkin sitten jo toinen ääni kellossa; Äijä katselee muita naisia ja käyttäytyy muutenkin niin, ettei jää yhtään epäselväksi se, ettei hän voisi enää edes ajatella seurustelun uudelleenaloittamista. Mistä helvetistä on kyse? Olen yleensä hyvä ihmistuntija, mutta nyt olen melkolailla ymmälläni. Olen aika väsynyt pohdiskelemaan tätä asiaa, tuntuu, että jonkunlaista ratkaisua pitäisi saada aikaiseksi. Mutta kun ei.

Ajattelin vähän päivittää tilannetta ja samalla purkaa ajatuksia. Sekava mieli on edelleen, vointi onneksi kuitenkin on vähän parempi. :)

Olemme tässä exäni kanssa pitäneet tiiviisti yhteyttä, välillä nähneetkin. Mukavaa on ollut eikä kummallakaan tietääkseni ole mitään "syrjähyppyjä" ollut, vaikka toisaaltahan olemme vapaita ihmisiä tekemään mitä haluamme. Olen ajatellut asian niin, että olemme tavallaan kavereita ja tämä yhteydenpito on vaan jotenkin hitaampi ja hellävaraisempi tapa päättää suhde lopullisesti. Itselläni toki jotain tunteita on, mutta olen ne pyrkinyt niinsanotusti tukahduttamaan.

Nyt on sitten jotain tapahtunut ja ajatukset taas levällään kuin ne kuuluisat jokisen eväät. Exäni nimittäin ilmoitti minulle tänään rakastavansa minua edelleen. Valitettavasti kaiken tapahtuneen valossa en voi tätä ilmoitusta ottaa kritiikittömästi vastaan. Onkohan kyse siitä, että hän on oikeasti ymmärtänyt tehneensä virheen..?Vai onko hän huomannut, ettei yksinolo olekaan kovin mukavaa ja sanoi noin vain siksi, että saa minut pidettyä mukana elämässään, jotta ei jäisi täysin yksin?Tuskin tähän kukaan osaa mitään yksiselitteistä vastausta antaa, mutta mielipiteitä otan kuitenkin vastaan...

Kovin hankalia juttuja ovat nämä.

 

[jake styles]

Nyt on sitten jotain tapahtunut ja ajatukset taas levällään kuin ne kuuluisat jokisen eväät. Exäni nimittäin ilmoitti minulle tänään rakastavansa minua edelleen. Valitettavasti kaiken tapahtuneen valossa en voi tätä ilmoitusta ottaa kritiikittömästi vastaan. Onkohan kyse siitä, että hän on oikeasti ymmärtänyt tehneensä virheen..?Vai onko hän huomannut, ettei yksinolo olekaan kovin mukavaa ja sanoi noin vain siksi, että saa minut pidettyä mukana elämässään, jotta ei jäisi täysin yksin?Tuskin tähän kukaan osaa mitään yksiselitteistä vastausta antaa, mutta mielipiteitä otan kuitenkin vastaan...

Täysin ulkopuolisena sanoisin, että jätä omaan arvoonsa nuo puheet. Vaikka hän sanoo rakastavansa edelleen, ei se tarkoita sitä että hän katuisi eroa. Ja vaikka hän jotenkin antaisi ymmärtää tai jopa suoraan möläyttäisi haluavansa palata yhteen, en siltikään alkaisi hösläämään sen suhteen. En lukenut edellisiä viestejäsi (paitsi tuon lainauspätkän) enkä tarkistanut kuinka kauan erostanne tällä hetkellä on, mutta pahin mitä voisit tehdä on alkaa nyt haikailemaan ja pohtimaan "josko sittenkin". Älä lähde siihen junaan vaan jatka omaa elämääsi. Ei ehkä tunnu helpolta, mutta uskoisin sen olevan ainoa järkevä tie. On ihan ok jos edelleen pidätte yhteyttä ja se molempien mielestä tuntuu luontevalta, mutta veikkaisin ettei se välttämättä kauaa kestä. Siitä on omakohtaistakin kokemusta, että eron hetkellä luvattiin "pysyä ystävinä" ja oltiinkin vielä yhteyksissä. Mutta muutaman kuukauden sisällä se loppui kokonaan. Ja se tuntui ihan luonnolliselta eikä enää satuttanut. Toki joillain se onnistuu oikeasti.

Siinä mun 0,02€ mutta kuten itsekin sanoit, tuntematta miestäsi voi puhua vain omien kokemusten valossa.

 

[mtmela]

Nyt on sitten jotain tapahtunut ja ajatukset taas levällään kuin ne kuuluisat jokisen eväät. Exäni nimittäin ilmoitti minulle tänään rakastavansa minua edelleen. Valitettavasti kaiken tapahtuneen valossa en voi tätä ilmoitusta ottaa kritiikittömästi vastaan. Onkohan kyse siitä, että hän on oikeasti ymmärtänyt tehneensä virheen..?Vai onko hän huomannut, ettei yksinolo olekaan kovin mukavaa ja sanoi noin vain siksi, että saa minut pidettyä mukana elämässään, jotta ei jäisi täysin yksin?Tuskin tähän kukaan osaa mitään yksiselitteistä vastausta antaa, mutta mielipiteitä otan kuitenkin vastaan...

Oikeasti vastaus on sisälläsi, koska sinä tunnet ihmisen parhaiten. Eli joko hän on tajunnut rakastavasi sinua tai sitten sen että on ennemmin sinun kanssa kuin yksin. Virheet opettavat, tai yksinäisyys kouluttaa. Kysy itseltäsi osaako hän oikeasti ottaa opikseen? Vai haluaako sinut takaisin kunnes löytää parempaa?

 

[mice]

Eikös sitä sanota, että erosta toipuminen kestää puolet siitä ajasta, mitä yhdessä oltiin. Joten puolessa vuodessa olet kuivilla, girlzilla!

Itsehän en tässä erosta osaa sen kummemmin omalta kokemuspohjalta lohduttaa, kun ainoa pidempi suhde jatkuu edelleen, 7 ja puolen vuoden jälkeen.

 

[moby]

Oikeasti vastaus on sisälläsi, koska sinä tunnet ihmisen parhaiten. Eli joko hän on tajunnut rakastavasi sinua tai sitten sen että on ennemmin sinun kanssa kuin yksin. Virheet opettavat, tai yksinäisyys kouluttaa. Kysy itseltäsi osaako hän oikeasti ottaa opikseen? Vai haluaako sinut takaisin kunnes löytää parempaa?

Minä haluaisin myös jatkaa edellistä suhdetta, mutta täysin itsekkäistä syistä. Haluaisin vain seksiä, joka oli todella hyvää, mutta en tunne enää naista kohtaan mitään hyvää. Eron jälkeen monille tulee itsekkäitä tunteita, mutta kuitenkin kannattaa erota eikä jatkaa kidutusta... Tsemppiä.

 

[mtmela]

Minä haluaisin myös jatkaa edellistä suhdetta, mutta täysin itsekkäistä syistä. Haluaisin vain seksiä, joka oli todella hyvää, mutta en tunne enää naista kohtaan mitään hyvää. Eron jälkeen monille tulee itsekkäitä tunteita, mutta kuitenkin kannattaa erota eikä jatkaa kidutusta... Tsemppiä.

Tottakai, itekki oon ollu siinä tilassa kun pillua haluaa vaikka suhde on paska. Onko se järkevää...no ei :)

 

[Tobias]

Erosta johtuva surutyö on melko lailla samantyyppinen prosessi kuin läheisen kuolema. Elizabeth Kübler-Rossin viisi askelta:

Denial - The "This can't be real" stage.: "This is not happening to me. There must be a mistake."
Anger - The "Why me?" stage.: "How dare you do this to me?!" (either referring to God, the deceased, or oneself)
Bargaining - The "If I do this, you'll do that" stage.: "Just let me live to see my son graduate."
Depression - The "Defeated" stage.: "I can't bear to face going through this, putting my family through this."
Acceptance - The "This is going to happen" stage.: "I'm ready, I don't want to struggle anymore."

Kaiken ei tarvitse mennä juuri tuossa järjestyksessä, mutta yleensä kaikki vaiheet käydään läpi ennenkuin tapahtunut on mahdollista hyväksyä.

Voimia kaikille eron, pettymyksen ja menetyksen kanssa kamppaileville.

Hah, enpä ole noin kornia tekstiä lukenut koskaan, kuin mitä Frau Kübler-Ross kirjoittaa. Ei jumalauta jos ihmiset käyttävät tuossa mittakaavassa aikaa ja analyysia jonkun suhteen päättymiseen niin ei hyvin mene.

Tässäkin ketjussa kirjoitellaan siitä, että pääsee jonkun jutun "yli". Mitä se tarkoittaa? Onko kyse siis vitutuksen laantumisesta vai mistä? Itse ajattelen niin, että mitään tapahtuneita asioita ei kannata murehtia, vaan pitää tehdä jotain järkevää. Elämä on sen verran lyhyt keikka, että eipä kannata murehtia turhia. Tapahtuneet on tapahtuneita mutta tuleva vasta on miettimisen arvoista.

Ja kannattaa aina muistaa, että vittumaiset asiat kasvattavat ja tekevät ihmisestä kestävämmän. Vittumaisuus kuuluu elämään ja sen kanssa pitää osata elää ja jopa suorastaan nauttia siitä. Itse asiassa jokaisen ihmisen kannattaa toivoa, että heille tapahtuu todella paskoja asioita elämänsä aikana, siinä testataan selvitytymiskykyä. Jeesustelut ja ulvomiset kannattaa jättää sikseen, pitää mennä ylpeästi pää pystyssä vitutuksen halki ja nauttia joka hetkestä siksi, että tietää asioiden menevän ehkä parempaan suuntaan jossain vaiheessa.

Eräässä Suomessakin toimivassa suuressa konsultointifirmassa käytännössä vaaditaan, että rekrytoitavat konsultit ovat kokeneet vähintään pari kovaa ns. kriisiä elämässään.

 

[Ender00]

Onkohan kyse siitä, että hän on oikeasti ymmärtänyt tehneensä virheen..?Vai onko hän huomannut, ettei yksinolo olekaan kovin mukavaa ja sanoi noin vain siksi, että saa minut pidettyä mukana elämässään, jotta ei jäisi täysin yksin?

Pysyn edelleen kannassani, jonka tähän asiaan jo aiemmin ilmaisin. Ja näin ollen myös veikkaisin vaihtoehto kakkosta huomattavasti todennäköisemmäksi.

 

[JypFabu]

Tobias:

Kirjoituksessasi kysyit, mitä tarkoittaa "päästä jonkun yli", ja tuo tekstisi kyllä varmentaa, ettet todella ole sitä vielä kokenut.

Valtaosa ihmisistä laittaa itsensä ja tunteensa täysillä peliin rakastuessaan ja asioiden pieleen mennessä elämää ei todellakaan jatketa vinosti hymyillen, että paistaa se päivä vielä... jne. vaan se pysäyttää yhtä varmasti kun pesäpallomailan isku päähän. Siitäkään tuskin kävelet eteenpäin vinosti hymyillen ja miettien, että aina roiskuu kun rapataan.

Itse asiassa, jos ei sitä tiliä itselleen asiassa tee, voi täydellä varmuudella kahlata kaulaansa myöten koko elämänsä siinä paskassa ja odottaa, että vielä se siitä paranee. Olipa parisuhteessa se "jättäjä"tai "jätetty" se on aina oma ihmissuhde, joka on karilla ja siihen on syynsä. Jos tätä matkaa itseensä ei tee, melkoisella varmuudella toistaa samaa virhettä samoin tuloksin elämässään. Voisi kai sitä verrata eksymiseen, kiertää ympyrää, jos tiedä missä mennään.

Siinäkin tapauksessa, ettei koe olevansa omalta osaltaan vastuullinen suhteen kariutumiseen (mikä ei koskaan tietenkään ole totta), on ihmiselle tärkeää työstää sisäiset haavansa, koska itsensä kovettamalla menettää jotain elämässä todella merkityksellistä, kyvyn tuntea. Tämä asia ei suinkaan ole niin yksinkertainen asia, että siitä selviäisi olankohautuksella ja pakotetulla hymyllä, jossakin runossa asia kiteytettiin osuvasti: meidän on karaistava itsemme, silti menettämättä hellyyttämme.

Raskasta elämässä ei ole pelkästään penkkipunnerrus, vaan henkiset väännöt ja sisäinen kehittyminen on joskus raskaampia kuin triahlon ylimääräisten punttien kanssa. Ei siinä jouda hymyilemään ja nauttimaan raskaasta koettelemuksesta, siinä yritetään selvitä hengissä.

Siis jos tunteet on oikeasti mukana olleet, kesäkissan hylänneet voi sitten rypeä eksistenssiongelmissaan ylpeänä ja pää pystyssä, miettien mistä löytyy se seuraava höynäytettävä itsensä lisäksi.

 

[girlzilla]

Voi jumalauta!! Olen ollu hemmetin hyvällä tuulella tässä pari vikaa päivää ja voinu ihan älyttömän hyvin. (Ei taida mennä puolta vuotta)

Nyt sitten tämä herra jättäjä lähettelee viestiä viestin perään kuinka kamala ikävä on ja blaa blaa blaa... Takas en ota se on ainaki varma.

 

[Osmo Rapeli]

Voi jumalauta!! Olen ollu hemmetin hyvällä tuulella tässä pari vikaa päivää ja voinu ihan älyttömän hyvin. (Ei taida mennä puolta vuotta)

Nyt sitten tämä herra jättäjä lähettelee viestiä viestin perään kuinka kamala ikävä on ja blaa blaa blaa... Takas en ota se on ainaki varma.

Mah~tawaa...ei muuta kuin pistä vittuilua perään. Olet juuri päässyt heiluttamaan ns. tahtipuikkoa. Lempi on upea asia mutta kunnon julmuudesta saa parhaat kicksit...

Nim. "Koko DK ja aika lailla myös Jatkoaika seisoo takanasi"

 

[Alamummo]

Mah~tawaa...ei muuta kuin pistä vittuilua perään. Olet juuri päässyt heiluttamaan ns. tahtipuikkoa. Lempi on upea asia mutta kunnon julmuudesta saa parhaat kicksit...

Nim. "Koko DK ja aika lailla myös Jatkoaika seisoo takanasi"

Kirjoitan nyt vain omasta, en JA:n puolesta ja totean, että vielä vittuilua parempi on ignoreerata koko viestitys ja pitää täysi radiohiljaisuus. Välinpitämättömyyttä pahempaa ei olekaan.

 

[Osmo Rapeli]

Kirjoitan nyt vain omasta, en JA:n puolesta ja totean, että vielä vittuilua parempi on ignoreerata koko viestitys ja pitää täysi radiohiljaisuus. Välinpitämättömyyttä pahempaa ei olekaan.

Totta kai. Eikä ole aina mitenkään tarkoitushakuista, vaan luontaista kylmymistä tai kylmyyttä.

 

[SamSpade]

Kirjoitan nyt vain omasta, en JA:n puolesta ja totean, että vielä vittuilua parempi on ignoreerata koko viestitys ja pitää täysi radiohiljaisuus. Välinpitämättömyyttä pahempaa ei olekaan.

Jep. Rakkauden vastakohta ei suinkaan ole viha vaan välinpitämättömyys. Se kertoo että ei tunne enää mitään kys henkilöä kohtaan.

 

[girlzilla]

Jep. Rakkauden vastakohta ei suinkaan ole viha vaan välinpitämättömyys. Se kertoo että ei tunne enää mitään kys henkilöä kohtaan.

Joka ei tietenkään mun kohdalla pidä paikkaansa koska tottakai tunteita on edelleen ihan yhtä paljon ku aikasemmin. Tai itse asiassa, kyllä niitä nyt vähemmän on ku viime perjantaina. Tuntuu vaan niin paskalta ku oli saanu ittensä jo suht hyvään kuntoon ja sit tollanen romahduttaa jotenkin...Toinen selittää viesteissä kuinka haluais kelata aikaa taaksepäin ja muistutti niistä ihanista hetkistä jne jne jne... Ja tottakai niitä rupes sit ite miettii kans.

 

[Snakster]

Toinen selittää viesteissä kuinka haluais kelata aikaa taaksepäin ja muistutti niistä ihanista hetkistä jne jne jne... Ja tottakai niitä rupes sit ite miettii kans.

Näin miehenä voin luottamuksellisesti kertoa, että kyseessä on todennäköisesti ns. suolaisen himo. Been there, done that. Suosittelen Alamummon lääkettä, eli totaalista radiohiljaisuutta.

 

[jessie]

Joka ei tietenkään mun kohdalla pidä paikkaansa koska tottakai tunteita on edelleen ihan yhtä paljon ku aikasemmin. Tai itse asiassa, kyllä niitä nyt vähemmän on ku viime perjantaina. Tuntuu vaan niin paskalta ku oli saanu ittensä jo suht hyvään kuntoon ja sit tollanen romahduttaa jotenkin...Toinen selittää viesteissä kuinka haluais kelata aikaa taaksepäin ja muistutti niistä ihanista hetkistä jne jne jne... Ja tottakai niitä rupes sit ite miettii kans.

Tervetuloa kerhoon vaan, samassa veneessä ollaan. Tosin minun tapauksessani aikaa on kulunut enemmän kuin vaan muutama päivä.Se on niin helvetin pirullista, että juuri kun ajattelet, että selviät erosta ja jatkat eteenpäin yksin, niin toinen kääntääkin kaiken päälaelleen.

En varmaan ole paras neuvomaan tässä asiassa, mutta oma mielipiteeni on, että älä ryntää päätäpahkaa takaisin. Älä silti kuitenkaan sulje sitäkään vaihtoehtoa pois. En tiedä eronne syistä, mutta jos siihen ei liity ns. kolmansia osapuolia, niin asiat ovat usein selvitettävissä. Itsehän parhaiten tiedät mitä tunnet ja tunnet myös tämän "exäsi". Tsemppiä vaan, älä hätiköi, vaan anna itsellesi aikaa. :) Tosin sen varmaan tajuat itsekin...

 

[girlzilla]

Tää on toinen kerta ku se on saanu sitoutumiskammokohtauksen ja jättäny. Oliisn luuseri jos ottaisin sen uudestaan takas. Joten kyllä kaikki ovet on suljettu.

 

[jessie]

Tää on toinen kerta ku se on saanu sitoutumiskammokohtauksen ja jättäny. Oliisn luuseri jos ottaisin sen uudestaan takas. Joten kyllä kaikki ovet on suljettu.

Njoo, varmaankin näin. Ei kenellekään kannata antaa loputtomasti mahdollisuuksia. Onnittelut jämerän selkärangan johdosta!:)

 

[Alamummo]

Tää on toinen kerta ku se on saanu sitoutumiskammokohtauksen ja jättäny. Oliisn luuseri jos ottaisin sen uudestaan takas. Joten kyllä kaikki ovet on suljettu.

Itse olen aina ajatellut niin, että jos joku minut jättää, niin se tapahtuu vain kerran. Takaisin ei ole enää tulemista. Ei siksi, että pitäisin itseäni luuserina vaan siksi etten voisi luottaa enää siihen ihmiseen. Suhteen lopettaminen on aina sen verran vakava paikka, että oletan toisen osapuolen funtsineen asian loppuun asti ennen kuin sellaista lähtee tekemään.