Mieli Ry:n Miki Liukkosen muistokeräys mielenterveystyön hyväksi

[-FNM-]

Sellaista vaan muistuttelisin, että jos joku on vielä ajatellut lahjoituksen tehdä, on keräys vielä seitsemän päivää käynnissä. Yli 73000 euroa on jo kasassa.

 

[-FNM-]

Tänään ehtii vielä lahjoituksen tekemään, jos hieman ylimääräistä ja halua lahjoittaa löytyy.

 

[-FNM-]

Keräyksen määräaika on tullut täyteen, mutta ilmeisesti vieläkin voi lahjoittaa.

Kiitokset nimimerkille @Moderaattorit jo tässä vaiheessa yhteistyöstä.

Isoin kiitos tietenkin palstalaisille lahjoituksista. Yli 74000 euroa kasassa. Olette hienoa porukkaa.

 

[Päätykiekko]

Keräyksen määräaika on tullut täyteen, mutta ilmeisesti vieläkin voi lahjoittaa.

Kiitokset nimimerkille @Moderaattorit jo tässä vaiheessa yhteistyöstä.

Isoin kiitos tietenkin palstalaisille lahjoituksista. Yli 74000 euroa kasassa. Olette hienoa porukkaa.

On hienoa että tuollainen summa on saatu kasaan.

 

[-FNM-]

Liian karua on

Menetetty elämä | MOT

Mielenterveyspalvelut ovat kriisissä. Kirjailija Miki Liukkonen ja näyttelijä Jasmin Voutilainen eivät saaneet tarvitsemaansa apua. MOT selvitti, mitä tapahtuu, kun kellään ei ole kokonaisvastuuta psyykkisesti sairastuneesta.

areena.yle.fi

 

[D.Santon]

Oli liiankin karua katsottavaa. Surullisten esimerkkien lisäksi on ties kuinka monta, jotka olisivat oikean avun turvin yhä keskuudessamme, liian moni kärsii tälläkin hetkellä, pahimmillaan täysin yksin.

 

[godspeed]

Katselin eilen illalla tämän ohjelman, ja nyt se sitten palasi vielä pyörimään päähän. Kylmää ihan mieltä. Onhan minullakin kokemus, että päivystyksestä oltaisiin laitettu pihalle mielenterveyssyystä huolimatta, mutta sattumalta minulla oli paha kihtikohtaus samaan aikaan, jonka takia sitten otettiin osastolle. Mietin vaan, että kumpi oli vaarattomampi vaiva, tuollainen fyysinen, mutta tietysti kivulias ja liikkumista hankaloittava homma, jossa henkeni ei ollut uhattuna, vai selvässä itsemurhatarkoituksessa otettu lääkeöveri, jonka takia päivystykseen minut alunperin vietiin. Tuossa sitten osastolla pedissä pari päivää maatessani punnitsin asiaa, ja minulle oli todellakin hyödyksi päästä hieman lepäilemään, vaikkakin "väärästä" syystä. Se syy oli kuitenkin lääkärien mielestä vakavampi. Fyysinen vai henkinen, siinäpä pulma.

En halua verrata ihmisten vaivoja toisiinsa, joten tyydyn sanomaan, että kaikkia meitä pitäisi joskus kuunnella riippumatta kenen vaiva on pahempi ja kenen ei. Ehkä niitä ei aina voi verratakaan. Omaisille jää kuitenkin liiaksi kuormaa, vaikka he eivät ole ammattilaisia, jotka sitten ratkaisisivat näitä vaikeita mentaalisia ongelmia. Se on lääkärien ja hoitajien tehtävä, ja sitä tehtävää he eivät kaikkialla suorita. Kyse ei ole aina heidän puoleltaan hoitohaluttomuudesta, mutta kyllä nykyisellä vuokralääkärimeiningillä potilaita jää myös hoitamatta, koska ei ole aikaa kuunnella, eikä vakituisten lääkärien vakansseja saada millään täyteen. Heillä olisi paremmin motivaatiotakin, jos vakituinen virka olisi kaikin puolin kannattavampi. Nyt se ei sitä ole.

Tiedän tapauksen, kun ihmiseltä meni kaksi vuotta elämästä niin sanotusti pilalle, kun ensin hän odotti vuoden "kiireettömästi" lääkäriä (tehtiin valituskin hoitotakuun ylimenosta) ja sitten kun pääsi lääkäriin, niin tämä vuokralääkäri laittoi puolessa tunnissa pihalle vastaanotolta diagnoosin kanssa, jota hän ei millään voinut sulattaa. Häntä ei kuunneltu lainkaan. Haluttiin vaan eroon. Siitä syntyi kierre, jossa meni toinen vuosi pilalle, koska hänen mielensä on omalla tavallaan hauras, eikä kestä luonnollisestikaan raakaa kaltoinkohtelua. Apua ei missään mielessä tarjottu. Tietysti jos on puhtaasti eläkeläinen, eikä missään työssä tai koulussa, niin sellainen ihminen laitetaan yleensäkin terveyskeskusten vastuulle, koska hänellä ei välttämättä ole enää mitään asemaa yhteiskunnassa. En puhuisi hylkiöstä, mutta kyllä joku voi ajatella olevansa tarpeeton elämässä. Kaikki meistä haluaa kuulua kuitenkin johonkin.

Minä menin 15 vuoden mankelista läpi ennen kuin pääsin niin sanotusti pysyvästi lääkäreistä eroon. Heistä ei olisi minulle nykytilanteessa kuin haittaa. En vihaa lääkäreitä, enkä pidä heitä pahoina, mutta pakko se on sanoa suoraan, että pelkoa lääkärin vastaanotolle meno enemmän herättää kuin mitään muuta. Miten me voimme elää ja hoitaa sairauksiamme maassa, jossa lääkäri voi tehdä sinulle enemmän haittaa kuin hyötyä? Toki näin ei automaattisesti käy, mutta en minä enää kyllä kauheasti luota kaikkiin niihin ammatteihin, joihin ihmiset ovat eniten luottaneet aikojen alusta asti.