Mestiksen ihmeellisimmät pelaajat.

[Castillo]

Jokaisessa joukkueessa on ainakin yksi pelaaja joka ei ole niinkuin muut. Tämä ketju on pyhitetty heille. Viime vuosina räiskyvät hahmot ovat lähteneet tästä sarjasta, mutta silti niitä löytyy kyllä. Kuitenkin täytyy myöntää että Bassoa ja Väkkäriä on jo ikävä.

Sport.

Kristian Hjerpe

Henkilönä lievästi sanottuna omalaatuinen. Suurin ulkoinen erikoisuus on mm. hänen mailan lapansa, jossa ainoastaan lavan alareuna on peitetty erkalla.

Malle Kattila

No pitääkö perustella. Mies on varmasti yksi mestiksen räiskyvimmistä hahmoista. Oman joukkueen pelaajat ja kannattajat ovat tyytyväisiä, että "mamba" pelaa heidän puolellaan eikä vastustajan. Vastustaja puolestaan ei pidä niin paljon. Rauhoittunut paljon tälle kaudelle, mutta koettakaapa olla hänelle ilkeä..

Patrik Westerback

Kiistelty taituri. Parhaimmillaan mies on kiekon kanssa B-pisteellä pyörittämässä ylivoimaa. Loistavat kiekon ylöstuonnit ja varsinkin alivoimapelaaminen ovat tämän Sportin kannattajien "jumalan" vahvuuksia. Heikkous on sitten tämä perivaasalainen tauti, että hermot eivät kestä sitten yhtään. Mutta kuitenkin, hän on meidän oma pate.

Tässä on sitten sellaisia muita pelaajia, jotka ovat mieleen jääneet vuosien varrella.

Marko From

Mitä sanoisi. Ei oikein kehuakkaan osaa, mutta mies on kuitenkin eittämättä yksi spesiaalitapaus.

Jussi Eloranta

Jäi mieleen Hermeksen vuosilta. Kyllä jokaisessa mestisjoukkueessa pitäisi olla ainakin yksi "liisa"

Aapo Aro

Taklaa kovaa ja joskus rumasti. Kuitenkin todella hyvää peliä tältä puolustajalta aina kun olen hänen nähnyt pelaavan. Tulevaisuus liigassa luultavasti.

Jani Uski

Ei taida olla kaikkien vaasalaisten ykkös-suosikki. Noh. Kuitenkin mies on yksi mestiksen parhaista pelaajista.

Pasi Häkkinen

Pakkonimi listalla. Häkkisen showta on kyllä huvittavaa katsella. loistava veskari joka on kuitenkin tunnetumpi lähinnä erittäin agressiivisesta pelitavasta. Miehellä on ainakin intesiteetti korkealla.

Ville Kiiskinen

Mestiksen kenties parhaassa seurassa. Mies kyllä herättää tunteita katsomossa agressiivisella pelitavallaan.

Mikko Vesterinen

Vaikka ei onneksi enää KJT:ssä pelaakkaan Huusi vaasassa jäältä poistuessaan, että "Onneksi mä pääsen pois täältä (sensuroitu) landelta" ja sai kommentillaan ikuiset vihat niskaansa. Pelaa rajusti, mutta ei kovikaan puhtaasti.

Timo Nurmberg

Vaasalaisilla on selvä rakkaus-suhde tähän mestiksen parhaimmistoon kuuluvaan pelaajaan. Erittäin räiskyvä hahmo kentällä. Voisin jopa sanoa, että hän on sarjan kärkitasoa.

Pasi Reunanen

Saavuttanut sikailullaan kulttimaineen sarjassamme. Erottuu ainakin joukostaan.


They are always on my mind:

Pasi "Basso" Sinikunnas
Marko Väkiparta
Vikki Tammelin
Santeri Kilkki


Pistäkää omaa listaanne kehiin.

 

[Kotkafani]

Pasi "Basso" Sinikunnas
Marko Väkiparta

Eivätköhän he ole 90-luvun puolivälin jälkeisistä pelaajista kaikkein "veikeimmät" sankarit Mestis-jäillä. Ikävä tulee tuollaisia persoonoita nykypeleissä.

 

[viikinkikissa]

Jukureista voisi heittää nimet:

Ville Kiiskinen, näkyy kentällä (ei ihan pieni mies)ja jäähyaitiossa (ottanut tällä kaudella yli 20% koko joukkueen jäähyistä nimiinsä)

Pasi Bablo Järvinen, pieni jykevä patukka. Show mies vailla vertaa ja ne tuuletukset!

Muutenhan tuo Jaska jo kuvailikin näitä nimiä, joita tulee aina seurattua, Tinke, Pate, Mattila...

 

[Lada]

Lisäisin tähän listaan Ahmojen pakin Kim Sjöblomin...

 

[kakes]

Hermeksen A-P Pajula,hidas diesel,mutta kun vauhtiin pääsee ei pysäytä mikään.Isokokoinen,kankea mutta hyvät kädet ja PELIMIES.
Petri halme,pieni mutta pippurinen pörriäinen.Taklaa kaikkea mikä liikkuu.Joka joukkueen suosikkipelaaja.
Patrik Westerback,mystinen liike,liukuu kuin siivillä,sportin sydän.
miinuksena kuuma luonne,taitopelaaja.
Kalle Mattila,nykyään nalle-kalle,pehmennyt,kovuus jossain piilossa.Ennen joko sytytti tai sammutti joukkueen pelin.Nykyään ei tee jäällä juuri kumpaakaan.

 

[Kolmas Johannes]

Mikko Vesterinen
Pelaa nykyään Klaukkalan Gepardeissa. KJT:n aikoina tuli tunnetuksi kentällä tuomareille osoitetuista lausunnoista. Näistä ehkäpä tunnetuimpana "vittu-sä-oot-sekaisin" -kaneetti, jonka seurauksena Mikko vietti loppupelin suihkun alla. Pelimies hän kyllä oli, mutta suupalttiutensa takia välillä hieman kumma.

Timo Nurmberg
Aivan käsittämätön liehuletti! Tekee pisteitä paljon, mutta on kovin huvittava. Tv-pelissä Ahmoja vastaan jäi istumaan jonkun hyvinkääläispelaajan päälle tmv. tämän taklattua häntä. Tällaisia persoonia Mestis kaipaisi lisää!

Marko From
Luistelu ehkä hieman heikkoa, mies on myös hyvä kuumenemaan sille päälle sattuessaan.

Tommi Elomo
Lähes jokaisesta maalipaikasta kiekko lähtee päin vahtia, ohi tai yli. Tullut selvästi veljiinsä.

Matti Luoma
Koripalloilijan näköinen honkkeli, joka ei tunnu saavan kentällä oikein mitään aikaiseksi. (Paitsi tv-pelissä tehot 1+1. Vahinko, sillä nyt hän saanee lisää vastuuta.)


Tällaiset nimet tulivat nyt mieleen.

EDIT: Laitoin yhden unohtuneen konsonantin yhteen väärin kirjoitettuun sanaan.

 

[Rok]

Viestin lähetti Kolmas Johannes

Matti Luoma
Koripalloilijan näköinen honkkeli, joka ei tunnu saavan kentällä oikein mitään aikaiseksi. (Paitsi tv-pelissä tehot 1+1. Vahinko, sillä nyt hän saanee lisää vastuuta.)

Tässä suora sitaatti päivän Keski-Uusimaasta: "Luoma tekee vielä paljon pahoja. Kaksi loukkaantumista ovat pitäneet miehen suitsissa, mutta nyt..., Repo makustelee."

Luoma on lisäksi näköjään heitetty FPS-otteluun samaan kenttään Suutarisen ja Taanosen kanssa. Sääliksi käy Iippoa ja Jania - itse en nimittäin ainakaan toistaiseksi ole Revon kanssa yhtä vakuuttunut Luoman kyvyistä.

Repo näyttää luottavan mieheen kuin vuoreen ja antaa hänelle lisää peliaikaa samalla kun minä ihmettelen sitä, kuinka mr. Luoman tasoinen pelaaja voi päästä kiekkoilemaan Mestis-tasolle.

 

[Castillo]

Lisätään tuohon listaan vielä

Kiekko-Vantaan Jonni Kiiski.

Aivan pääsi tämä legenda jo unohtumaan.

 

[Luu2]

Mestiksen taitavin pelaaja Marko Ahosilta on kieltämättä ihmeellinen pelaaja. Hyvänä päivänään täysin pitelemätön taituri muuttuu huonona päivänä näkymättömäksi surffaajaksi, josta ei ole joukkueelleen mitään hyötyä. Itse inhoan jääkiekossa yli kaiken ailahtelevia pelaajia (kahvaamisen ohella), mutta eihän äijän taitoja ja rannelaukausta voi olla ihastelematta. Olen kai jonkin sortin fani...

 

[Boogeyman]

Omalla tavallaan ihmeellinen pelaaja on FPS:n 25-vuotias #18 Rami Mattila. Kaikilla muilla pelipaikoilla, paitsi maalivahtina (tai en tiedä onko junnuna sitäkin kokeillut) pelannut Forssan oma poika pelasi noin 160 sarjapeliä, ennen kuin teki ensimmäisen maalinsa viime kevään pleijareissa Kookoota vastaan. Tällä kaudella tehtaillut pisteitä pääosin nelossentterin (joskus kakkosenkin) paikalta jo huikeat kymmenen. Kauden kohokohtana joulukuulta 2+1 ottelusta jossa FPS haki pisteet Kokkolasta 5-6.

 

[mendieta]

Patrik Westerback

Äärimmäisen taitava. Tekee semmoisia kikkoja, joita muut eivät osaa edes ajatella. Ilmiömäinen pelisilmä. Mielialapelaaja. Sarjan paras pelaaja?

Jani Uski

Todella hyvä pelisilmä. Laiha mies, mutta silti vääntää tilanteet usein voitokseen. Erittäin nopea, vaikka ei aina siltä näytä.

Timo Nurmberg

Näyttää lihavalta, mutta silti kroppa liikkuu todella liukkaasti. Hyvä pelisilmä.

Mikko Kinnunen

Todella tasapainoinen pelaaja. Kaikki osa-alueet todella hyvässä kunnossa. Sarjan paras pelaaja?

Olipa hyökkäysvoittoinen lista. Loistavia puolustajia: Ismo Siren (Ilves), Mikko Pukka, Jukka Hakkarainen, Miika Jämsä, Jarno Kosonen, Pasi Järvinen ja Samuli Suhonen.

 

[Everton]

4 Mestistä rikastuttavaa tapausta

"Perustutopakki"

Pituus: 170-175cm
Paino: 85-95kg
Erityistuntomerkit: Verkkainen liike, koskee kiekkoon vain lyöntilaukausta suorittaessaan. Vanhan mallinen kypärä korostaa entisestään vartaloon verrattuna suhteettoman suurelta vaikuttavaa päätä.
Esiintymisalue: Alunperin Kupittaan jäähalli. Hakee lauman mukana ravintoa säännöllisesti myös pidemmiltä matkoilta. Pesii poikkeustapauksissa myös muualla. Vaeltavien perustutopakkien kanta esim. Manner-Euroopassa on lisääntynyt viime vuosina alun sopeutumisvaikeuksista huolimatta.
Pesä: Lähellä omaa maalivahtia.
Harrastukset: Oman kulttuurin vienti ja tunnetuksi tekeminen. Muutama kausi takaperin KooKoossakin käväissyt perustutopakki (jonka nimeä en muista) esimerkiksi jätti nipun hollantilaisia hyräilemään Dave Lindholmia: Joo mä tiedän, tiedän, tiedän, puhelinlasku on mun...
Esiintymistiheys: Uhanalainen alkuperäisessä elinymäristössään. Ei ilmeisestikään sopeudu ukrainalaiseen ilmastoon.


"Motti"

Mottia ei pidä missään nimessä sekoittaa perustutopakkiin, vaikka tiettyjä ruumiinrakenteellisia yhtäläisyyksiä havaittavissa onkin. Mikko, Motti, Outinen on nimittäin uniikkitapaus. Pieni mies, mutta suuren suuri sydän. Ja suhteellisen hyvä musiikkimaku. Motti muistetaan parhaiten jokavuotisesta törppöilystään KooKoon puolustuksessa, vaikka erittäin hyvin onnistuneet kaksi viimeistä kautta ovatkin himmentäneet miehen sädekehää kulttisankarina. Nuorempi ja kymmenisen kiloa enemmän massaa kerännyt Motti aiheutti katsojille vuosien ajan kaatuilullaan enemmän ylimääräisiä sydämentykytyksiä kuin kylkiluiden väliin tökätty taser, mutta viime kausina yleisö on saanut haukkoa henkeään lähinnä ikitaistelijan heittäytyessä kiekkojen eteen.

Eräs tämän kauden tilanne kuvastaa hyvin mottiuden katoamista: Outinen hyppää läpiajoon rangaistusaitiosta ja pääsee maalille asti. Motti olisi metrin päässä maalista vetäissyt hutikudin kiekosta, lentänyt persauksilleen, ja kiekko olisi valunut sisään hölmistyneen molarin längistä. Mikko sen sijaan harhautti veskarin ja laukoi ranteella tolpan kautta ohi. Pienellä skarppaamisella Motin seurakaverilla Simo Mälkiällä olisi ainesta uudeksi Motiksi, mutta nuorimies lienee moiseen aivan liian varmaotteinen. Ja sitäpaitsi; tuskin nykymestiksestä löytyy yhtään sellaista pelaajaa, joka edustaisi samaa seuraa vielä 15 vuoden päästäkin.




"Häjy"

Häjy tulee länsirannikolta vähintään kerran kaudessa palauttamaan kurin ja järjestyksen Kouvolan jäähalliin. Kotijoukkueen siirryttyä maalin tai kahden johtoon, saa Häjy päätuomarilta komennuksen suihkuun ja Häjyn joukkue joutuu pelaamaan viimeiset puolitoista erää viidellä puolustajalla. Suihkussa Häjy ei kuitenkaan käy, sillä eihän, vittu, ämmän käskyjä totella. Ikimuistettavimmasta häjyilystä vastasi Matti Perkiö vuosia takaperin – tapaus joka oli hyvin lähellä aiheuttaa kolmannen asteen harmageddonin muutoin niin hartaan rauhaisassa Kouvolan kiekkopyhätössä.

Kotipeleissään Häjyillä on toisinaan myös hengenheimolaisia, Kusipäät Kaakosta/Kainuusta. KK-laisten toimintaa ei voi kuitenkaan suoraan verrata häjyihin, sillä siinä kun Häjyt tekevät konnuutensa kaiken kansan nähden, pyrkivät näiden äpäräserkut tekemään käsille hakkaamisensa ja silmiin tökkimisensä tuomarin selän takana aitoon kusipäiseen tyyliin.



"Suuri Taiteilija"

Hulluuden ja nerouden välillä kulkee viiva. Ollakseen Suuri Taiteilija on elämän oltava koko ajan tasapainoilua tuolla viivalla, joka on niin kapea, että kun vasen jalka on nerouden puolella, kuopii oikea puolisko jo hyvän matkaa sillä riemukkaammalla puolella. Se on kuitenkin välttämätöntä. Prozacia popsinut van Gogh olisi varmasti tyytynyt mainoskylttimaalarin duuniin, tai jos Hitler olisi nuorempana ollut jalkapallomaalivahti sen sijaan, että olisi harrastanut kuvataiteita, olisi hänestäkin kenties tullut vain yksi tavallinen diktaattori, eikä suosituinta tulkintaa ilmestyskirjan pedolle. Urheilustakin löytyy Suuria Taiteilijoita; henkilöitä, joille voitto ei välttämättä ole maailman tärkein asia, vaan peli itsessään. Suurten Taiteilijoiden esitysten myötä katsoja voi samaistua urheilijaan, joka toteuttaa itseään kentällä samalla tavalla kuin katsoja itse penskana kavereiden kanssa niityllä palloa potkiessaan, vailla nykyurheilun vakavuutta, mutta silti tunteita unohtamatta – samalla kuin ero muihin kentälläolijoihin on samaa luokkaa, kuin silloin kun takapihojen beckenbauereiden peliin liittyi viisi vuotta vanhempi naapurin kolli.

Kaikki varmastikin osaavat tähän joukkoon tshekkikiekkoilijat sekä brassifutarit, mutta pelaa Suuria Taiteilijoita Mestiksessäkin. Sanottakoon tähän väliin, että mikäli en olisi ateisti, olisi Timo Nurmberg jääkiekkojumalani, jotta tietäisitte ketä tarkoitan. Suuri Taiteilija on helppo tunnistaa kaukalosta, sillä muuten niin apaattinen Mestis-yleisö herää moisen nähdessään lähestulkoon aina huutomyrskyyn – jonka luonne riippuu täsyin siitä, pelataanko koti- vai vierashallissa. Kuulopuheiden perusteella Nurmbergin seuraksi lienee laskettava myös Sportin Patrick Westerback. Kuulopuheiden siksi, että itse en ole valitettavasti saanut koskaan todistaa Westerbackin maagisuutta, mutta luotan vaasalaisiin vielä tämän verran. Kaipa se Beethovenkin joskus sävelsi jonkun vähän surekamman tsipaleen? Jani Uskilla ja Tero Forselilla on pienet mahdollisuudet liittyä joukkoon pieneen, mutta aivan Suurten Taiteilijoiden joukkoon ei miehiä voi ainakaan vielä laskea. Vai ulvotaanko jossain Forselille?

Suuri Taiteilija maksaa aina kalliin hinnan valinnastaan. Ihmiset suostuvat näkemään vain negatiiviset asiat, koska kaikki normaalista kaavasta poikkeava koetaan jotenkin uhkaavana. Tämän johdosta Suuri Taiteilija saa ansaitsemansa tunnustuksen vasta feidaannuttuaan turvallisen välimatkan päähän (täsät kohtaa voi Aatun jättää pois laskuista). Suuri Taiteilu vaatii myös henkilökohtaisia uhrauksia, van Gogh korvan (ja lopulta henkensä), Nurmbergilta ja Westerbackilta liigauran ja terveyden. Suuri Taiteilija on vastustajille kuin hikari ala-asteen välitunnilla: kun muuten ei pärjätä, niin motataan. Ja sitä tapahtuu usein: kysykää vaikka Nurmbegin polvelta, mutta se kuuluu peliin ja Suuren Taiteilijan osaan. Liigaan Suurilla Taiteilijoilla ei ole asiaa: suuressa ja kylmässä bisnesmaailmassa ei ole tilaa uusille sankareille, eikä oman tien kulkijoita katsota hyvällä. Nöyrällä asenteella varustettu Suuri Taiteilija voisi sopeutua, mutta tällöin hän ei olisi Suuri Taiteilija, eikä saisi urheilusta sitä, mitä on siltä onnistuneesti saanut poikavuosiltaan saakka. Suuressa Euroopassa asenteet poikkeavat Suomesta tässäkin, ja moni Suuri Taiteilija on löytänytkin Keski-Euroopasta kodin taidoilleen. Viimeisen Suuren Taiteilijan kadotessa Mestiksestä on menetetty jotain, mitä ei voida korvata. Se jokin on noin puolet.

 

[Kotkafani]

Lisätään nyt oma ukkomme sarjaan. Jäähdyttelee nykyään EjL:ssä. Kantoi paidassaan numeroa 20. Kaikkien vierasjoukkueitten pakkien "suosikki". Vieraspaikkuntien kotikatsomoitten "lemmikki".

Hänet muistetaan yleensä, voisiko sanoa, rajusta pelityylistä. Taklaukset tehtiin aina voimalla, välillä vastustajan pakki menetti kiekon oman maalinsa takana hänelle yllätyksellisen ja rajun karvauksen tuloksena. Muisti aina kopauttaa vastustajan pelaajaa mailalla sääriin vaihtoon mennessä ja hänellä oli aika useassa vastustajan joukkueessa joku jonka kanssa ottaa "pienet keskustelut" kentällä. Mainittakkoon heistä SaPKon Kurdin, Ahmojen Harju-Jeanty, liigassa nykyisin pelaava Marko Mäkinen ja TuTon Kilkki. Mitä isompi vastustaja, sitä ärhäkäämmin kimppuun. Ja aina riitti kommentoitavaa vastustajille Kärppien valmentajaa Tammista unohtamatta.

Hänta ei aina haluta muistaa hyvästä pelinluvusta, oivallisista syötöista, ahnaista maalitekopaikkoihin ajosta. Hän oli hyvä pelinpyörittäjä ylivoimalla, uhrautuva omassa alivoimapelissä. Armoton tsemppaaja joukkueessaan.

Jäähyjä tuli paljon, mutta loppuaikoina myös pelkän numeron perusteella selässä. Ja jäähyjä tulee, jos tekee kentällä töitä hartiavoimin.

Kotikatsomon suosikki, joka antoi aina jotain hauskaa katsottavaa yleisölle.

Eräs esimerkki. UJK pelasi ylivoimaa. Nro 20 piti kiekkoa vastustajan maalin takana. Kun syöttöpaikkaa ei löytynyt - muut eivät liikkuneet - hän kopautti mailallaan maalin kattoon ja näytti lavalla maalinedustaa. Silloin Julkunen tajusi mennä maalin eteen ja sai heti maaliin johtaneen syötön häneltä.

Moni varmasti arvaa kuka on kyseessä. Jaa-a mistähän löytyisi yhtä mainio show- ja pelimies taas Ukiin.