Jokeri kirjoittajaa apinoiden, avaan minäkin ketjun mestaruuksien välisestä ajasta, joka tosin on muutaman vuoden pitempi, mitä jokereiden vastaava oli. Tässä siis kirjoitus tapparan pisimmästä kullattomasta jaksosta, niin kuin minä sen muistan.
Kausi 88-89
Tämä kausi jäi minulle siksi mieleen, että tänä kautena minä rupesin käymään halilla lähes työkseni. Edellis kautena en käynyt katsomassa muuta kuin muutaman runkosarjapelin ja ne ah, niin ihanat playoffit. Pelaajista jäi mieleen Borsato ja Susi. Tapparan maalivahtitilanne koki kovan kolhun, kun edelliskauden huipputorjuja Tom Draper vaihtoi maisemaa ja maalin tuli, uh, Jari "hilppa" Halme. Pronssiottelu jäi mieleen konttaamisesta ilvestä vastaan.
Kausi 89-90
Tästä kaudesta tulee päälimmäisenä mieleen Mike O'neill ja hänen haamupelastus 3-0 hyökkäyksessä välierissä ilvestä vastaa. Tuo pelastus ei tapparaa kuitenkaan pelastanut, sillä ilves marssi finaaleihin turkulaisia vastaan suoraan 3-0. Tappara otti pronssin kaatamalla kalpan, mutta se oli laihalohtu finaalipaikan mentyä naapurille. Tosin tuolloin oltiin runkosarjassa vasta viidensiä, ettei se niin huonosti loppujenlopuksi ole, mutta mieleen jäi katkeruus putoamisesta pronssipeliin.
Kausi 90-91
Tänä kautena kirvesrinnat esittelee huippulöydön ja yhden kestosuosikeistani, nimittäin Jiri Kuceran. Mileen jäi kaksi rankkaria Hifkiä vastaan, jotka kummatkin ampui tämä edellämainittu herra. Ensimmäinen upposi hienosti hanska käden yläkulmaan ja toinen meni todellisella munkilla, kiekko karkasi ja lipui Lindförsin längistä maaliin. Playoffeihin päästiin tasapaksun ja oikeastaan mitäänsanomattoman kauden jälkeen. Erkki Lehtonen lopettaa uransa.
Kausi 91-92
Tällä kaudella ostin ensimmäisen kerran kausikortin. Tämä kausi oli hirveä. Tapparan piti olla yksi mestarisuosikeista, mutta homma kääntyi ihan päälaelleen. Tappara oli runkosarjan 10 ja edessä oli uusintaottelu Lahden Reipasta vastaan, joka hävittiin. Tie vei liigakarsintoihin kärppiä vastaan, joka voitettiin muistaakseni otteluvoitoin 3-1. Mieleen jäi kamala peli Oulussa, jossa kukalie vahvistus maalasi 3-5 av-maalin. Jari Halme oli "uskomaton" koko kauden. Timo Susi lopetti uransa. Mieleen jäi myös Reippaan voitontanssi Jaromir Sindelin ympärillä. Loppujenlopuksi liigakarsinnoista jäi suhteellisen positiivinen kuva, kausi ei ainakaan loppunut runkosarjaan. Korpi sai kenkää pitkän uran jälkeen. Hep, yksi kohokohta vielä:Tero Toivola tekee Tap-Jok pelin loppuhetkillä numeroiksi 2-1 hienolla ohjauksella ja tappara voittaa ottelun.
Kausi 92-93
Mieleen tulee aamulehden juttu, jossa Timo Jutila, Pauli Järvinen ja Jaromir Sindel on tapparan paita päällä. Odotukset ennen kauden alkua on korkealla, olihan kirvesrinnoista puuttunut huippuvahti edellis kaudella ja Sindel oli se suurin syy miksi tappara tippui karsintoihin. Sindel ei onnistunut nostamaan tapparaa ja parannusta ei paljoa tapahdu. Tämä kausi oli yksi tamperelaisen kiekkoilun vaisuimpia, kun ipa oli runkosarjassa 8 ja tappara 9. Kauden erikoisuus oli tapparan pelipaidat. Kirvesrinnat vaihtoi aina uuden paidan joka erään, ensimmäisessä erässä oli Reissumiehen mainos ja toisessa fazer domino, kolmatta erää en edes muista. Tapparassa pelasi myös loistavan kauden Vesa Viitakoski.
Kausi 93-94
Mieleen jää mielestäni toiseksi paras playoff sarja ässiä vastaan. Tappara oli runkosarjan 7 ja pelasi playoffien ensimmäisen kierroksen toiseksi tullutta Ässiä vastaan. Viides peli pelattiin porissa, jonka tappara voitti ja ensimmäisen kerran minä olen ottanut fanipaidan pois päältä turpaan saannin pelossa. Mitalli oli lähellä ensimäisen kerran vuosiin, mutta eväät oli syöty välierissä turkulaisia vastaan ja niin pronssimitallit pujotettiin raumalaisten kaulaan, olin itsekkin tuolloin pronssipeliä katsomassa. Kucera jättää tapparan ja yllättäen puolustaja Jutila voittaa sisäisen pistepörssin.
Kausi 94-95
Mieleenpainuvin hetki on Theo Fleuryn voitontanssi jatkoajalla ilvestä vastaan tehdystä maalista, tämä on yksi sm-liigan helmiä. Kausi meni heti alusta asti perseellee ja jostain syystä minulla on todella hatarat muistikuvat kaudesta, vaikka tapparan sivuilla puhutaan jostain tuomarin kypärästä pompaanneesta kiekosta ja siitä seuranneesta Pasi Petriläisen avausmaalista, en siltikään saa kunnon muistikuvaa kaudesta. Tänä kautena tapparaan tuli kuitenkin sen kaikkien aikojen paras ulkomaalaisvahvistus, nimittäin Aleksander "sasha" Barkov.
Kausi 95-96
Rautakorven ensimmäinen kausi tapparassa. Edellytyksiä oli jopa mitalleille, tappara pelasi pitkästä aikaa hyvän runkosarjan sioittuen neljänneksi, mutta tippui kuitenkin hpk:lle playoffeissa. Ensimmäisenä tulee mieleen suuri pettymys playoffeissa ja aivan loistava puolustaja Derek Mayer, joka viihtyi tampereella tosi hyvin. Tapparalla oli suomen parhaat aloittajat Ojanen, Krykov ja Barkov. Ilpo Kauhanen pelasi kelpo kauden.
Kausi 96-97
Mieleen tulee ensimmäisenä Ville Nieminen, joka iski itsensä lähtemättömästi fanien sydämmiin. Ville on todellinen tappara, kuulemman mukaan hifk tarjosi hänelle paljon enemmän kuin tappara, mutta mies ei vaihtanut seuraa. Tappare taisteli tiensä playoffeihin, jättäen hifkin sijalle 9. Muistan tuon viimeisen runkosarja kierroksen, kun tampereella pelattiin ottelu tap-hifk. Ottelu meni jatkoajalle, jossa hifk:n oli pakko tehdä maali voittaakseen ottelun, tapparalle riitti piste. Jatkoajan lopussa oli hifk maali tyhjänä, johon tappara ei huonoista yrityksistä huolimatta kiekkoa saanut. Mieleen jäi myös jokereiden luistin maalit playoffeissa. Tapparassa pelasi myö huippukauden Lydman ja nuori Vallin.
Kausi 97-98
Krykov, Barkov, Varvio, Lydman, Vallin, Noronen, Pirjeta, Jutila, Petriläinen, vain mainitakseni. Todellinen ihme, ettei tällä joukkueella menty sen pitemälle. Tappara lähti viimeisellä kierroksella jyppiä vastaan takitauki ja tuloksena oli kotiedunmenetys nareille ja putoaminen jälleenkerran ensimäisellä kierroksella. Runkosarja meni ihan mukiinmenevästi Korven komenuksessa, mutta jälleen se viimeinen silaus jäi tekemättä. Hymyn saa myös huulille Aleksanders Kercsin kiemurat.
Kausi 98-99
Tämä oli surullinen kausi. Iloinen siksi, että Ojanen tuli takaisin, mutta muuten konttaus oli järkyttävää ja viimeinen naula arkkuun oli Korven fudut. Noronen ei noussut takaisin tasolleen ja Mäkelä ei yllätys, yllätys ollutkaan enään muuta kuin muisto. Koko kausi oli surkuhupaisa ja se sai arvoisensa päätöksensä, kun playoff paikka karkasi epäonnistuneen rankkarin myötä. Mailman mestari kapteeni, johtaja isolla j:llä lopetti komean uransa. Se ei päättynyt hänen arvolleen sopivasti, ikävä kyllä.
Kausi 99-00
Tästä kaudesta alkaa nousu näihin iloisiin kultajuhliin. Rautakorpi ja Makkonen aloitta projektin, jonka on määrä päättyä kevällä 2003 Suomen mestaruuteen. Harjoituspelit meni lupaavasti, mutta runkosarjan alku kangerteli, mutta kun palaset loksahti kohdalleen, ei tapparalle löytynyt pysäyttäjää, tilannetta helpotti vielä Jason Muzzatti haamuhanskallaan. 10-pelin voittoputki oli jotain niin uskomatonta, Vertala, Tarvainen, Meluzin, Löfström, Bumedien jne. jne. Väitän, että jos tämä porukka olisi pysynyt pitempään kasassa, olisi tappara nyt tuplamestari. Tapparan ase oli kova vauhti ja kova taklauspeli. Tämä oli loistava kausi, vaikka se päättyi hienon runkosarjan jälkeen katkerasti puolivälieriin. Tällä kaudella otettiin se suurin askel ja väitän myös, että tapparan faniporukassa syntyi uusi sukupolvi, siitä kertoo TFC yms.
Kausi 00-01
Tällä kaudella tappara palautetaan takaisin mitallikantaan, liian pitkän tauon jälkeen. Finaalipaikka tuli yllätyksenä ja makeimalla mahdollisella tavalla, paikallisvastustaja kaatuu otteluvoitoin 3-0 jatkoajalla Jussi Tarvaisen upealla yksilösuorituksella. Silloin huusin kurkkuni käheäksi ja se oli upein hetki, heti eilisen jälkeen. TAPPARA VOITTI HOPEAA!! Jussi Markkanen oli alkukauden pimennossa, mutta nosti tasoaan peli, peliltä ja pelasi loppujen lopuksi nollapeli ennätyksen. Tps oli ahtaalla, mutta oli himpunverran parempi ja vei kullan ansaitusti turkuun, mutta silti väitän tapparan olleen lähes kauden suurin voittaja.
Kausi 01-02
Tapparalta aivan loistava runkosarja voitto ja suvereeni playoffeissa aina finaaleihin asti, kunnes monet pikkutekijät, kuten epäselvien maalien kääntyminen vastustajalle, käänsi kullan jokereille. Kausi oli loistava lukuunottamatta finaaleja, jotka päätyivät hopeiseen tuskaan. Janne Ojanen oli liigan paras pelaaja ja voitti pistepörssin. Nämä karvaiset tappiot antoivat viimeisen raivon ja kokemuksen siihen missä nyt ollaan, eli SUOMEN MESTARUUTEEN.
Tälläisiä ovat minun muistoni menneistä vuosista. Kaikkea ei meinannut muistaa, mutta vilkaisemalla tapparan historiikkiin tuli monia hienoja muistoja mieleen. Tapparan taival on ollut yhtä vuoristorataa ja nyt ollaa huipulla. KIITOS TAPPARA! Tämä oli suuri hetki minulle. Nyt rakkaat kanssa kirjoittajat, lisätkää omat muistonne.
P.S
Huomenna juhlitaan!!!
edit. typoja niin vi..sti
Kausi 88-89
Tämä kausi jäi minulle siksi mieleen, että tänä kautena minä rupesin käymään halilla lähes työkseni. Edellis kautena en käynyt katsomassa muuta kuin muutaman runkosarjapelin ja ne ah, niin ihanat playoffit. Pelaajista jäi mieleen Borsato ja Susi. Tapparan maalivahtitilanne koki kovan kolhun, kun edelliskauden huipputorjuja Tom Draper vaihtoi maisemaa ja maalin tuli, uh, Jari "hilppa" Halme. Pronssiottelu jäi mieleen konttaamisesta ilvestä vastaan.
Kausi 89-90
Tästä kaudesta tulee päälimmäisenä mieleen Mike O'neill ja hänen haamupelastus 3-0 hyökkäyksessä välierissä ilvestä vastaa. Tuo pelastus ei tapparaa kuitenkaan pelastanut, sillä ilves marssi finaaleihin turkulaisia vastaan suoraan 3-0. Tappara otti pronssin kaatamalla kalpan, mutta se oli laihalohtu finaalipaikan mentyä naapurille. Tosin tuolloin oltiin runkosarjassa vasta viidensiä, ettei se niin huonosti loppujenlopuksi ole, mutta mieleen jäi katkeruus putoamisesta pronssipeliin.
Kausi 90-91
Tänä kautena kirvesrinnat esittelee huippulöydön ja yhden kestosuosikeistani, nimittäin Jiri Kuceran. Mileen jäi kaksi rankkaria Hifkiä vastaan, jotka kummatkin ampui tämä edellämainittu herra. Ensimmäinen upposi hienosti hanska käden yläkulmaan ja toinen meni todellisella munkilla, kiekko karkasi ja lipui Lindförsin längistä maaliin. Playoffeihin päästiin tasapaksun ja oikeastaan mitäänsanomattoman kauden jälkeen. Erkki Lehtonen lopettaa uransa.
Kausi 91-92
Tällä kaudella ostin ensimmäisen kerran kausikortin. Tämä kausi oli hirveä. Tapparan piti olla yksi mestarisuosikeista, mutta homma kääntyi ihan päälaelleen. Tappara oli runkosarjan 10 ja edessä oli uusintaottelu Lahden Reipasta vastaan, joka hävittiin. Tie vei liigakarsintoihin kärppiä vastaan, joka voitettiin muistaakseni otteluvoitoin 3-1. Mieleen jäi kamala peli Oulussa, jossa kukalie vahvistus maalasi 3-5 av-maalin. Jari Halme oli "uskomaton" koko kauden. Timo Susi lopetti uransa. Mieleen jäi myös Reippaan voitontanssi Jaromir Sindelin ympärillä. Loppujenlopuksi liigakarsinnoista jäi suhteellisen positiivinen kuva, kausi ei ainakaan loppunut runkosarjaan. Korpi sai kenkää pitkän uran jälkeen. Hep, yksi kohokohta vielä:Tero Toivola tekee Tap-Jok pelin loppuhetkillä numeroiksi 2-1 hienolla ohjauksella ja tappara voittaa ottelun.
Kausi 92-93
Mieleen tulee aamulehden juttu, jossa Timo Jutila, Pauli Järvinen ja Jaromir Sindel on tapparan paita päällä. Odotukset ennen kauden alkua on korkealla, olihan kirvesrinnoista puuttunut huippuvahti edellis kaudella ja Sindel oli se suurin syy miksi tappara tippui karsintoihin. Sindel ei onnistunut nostamaan tapparaa ja parannusta ei paljoa tapahdu. Tämä kausi oli yksi tamperelaisen kiekkoilun vaisuimpia, kun ipa oli runkosarjassa 8 ja tappara 9. Kauden erikoisuus oli tapparan pelipaidat. Kirvesrinnat vaihtoi aina uuden paidan joka erään, ensimmäisessä erässä oli Reissumiehen mainos ja toisessa fazer domino, kolmatta erää en edes muista. Tapparassa pelasi myös loistavan kauden Vesa Viitakoski.
Kausi 93-94
Mieleen jää mielestäni toiseksi paras playoff sarja ässiä vastaan. Tappara oli runkosarjan 7 ja pelasi playoffien ensimmäisen kierroksen toiseksi tullutta Ässiä vastaan. Viides peli pelattiin porissa, jonka tappara voitti ja ensimmäisen kerran minä olen ottanut fanipaidan pois päältä turpaan saannin pelossa. Mitalli oli lähellä ensimäisen kerran vuosiin, mutta eväät oli syöty välierissä turkulaisia vastaan ja niin pronssimitallit pujotettiin raumalaisten kaulaan, olin itsekkin tuolloin pronssipeliä katsomassa. Kucera jättää tapparan ja yllättäen puolustaja Jutila voittaa sisäisen pistepörssin.
Kausi 94-95
Mieleenpainuvin hetki on Theo Fleuryn voitontanssi jatkoajalla ilvestä vastaan tehdystä maalista, tämä on yksi sm-liigan helmiä. Kausi meni heti alusta asti perseellee ja jostain syystä minulla on todella hatarat muistikuvat kaudesta, vaikka tapparan sivuilla puhutaan jostain tuomarin kypärästä pompaanneesta kiekosta ja siitä seuranneesta Pasi Petriläisen avausmaalista, en siltikään saa kunnon muistikuvaa kaudesta. Tänä kautena tapparaan tuli kuitenkin sen kaikkien aikojen paras ulkomaalaisvahvistus, nimittäin Aleksander "sasha" Barkov.
Kausi 95-96
Rautakorven ensimmäinen kausi tapparassa. Edellytyksiä oli jopa mitalleille, tappara pelasi pitkästä aikaa hyvän runkosarjan sioittuen neljänneksi, mutta tippui kuitenkin hpk:lle playoffeissa. Ensimmäisenä tulee mieleen suuri pettymys playoffeissa ja aivan loistava puolustaja Derek Mayer, joka viihtyi tampereella tosi hyvin. Tapparalla oli suomen parhaat aloittajat Ojanen, Krykov ja Barkov. Ilpo Kauhanen pelasi kelpo kauden.
Kausi 96-97
Mieleen tulee ensimmäisenä Ville Nieminen, joka iski itsensä lähtemättömästi fanien sydämmiin. Ville on todellinen tappara, kuulemman mukaan hifk tarjosi hänelle paljon enemmän kuin tappara, mutta mies ei vaihtanut seuraa. Tappare taisteli tiensä playoffeihin, jättäen hifkin sijalle 9. Muistan tuon viimeisen runkosarja kierroksen, kun tampereella pelattiin ottelu tap-hifk. Ottelu meni jatkoajalle, jossa hifk:n oli pakko tehdä maali voittaakseen ottelun, tapparalle riitti piste. Jatkoajan lopussa oli hifk maali tyhjänä, johon tappara ei huonoista yrityksistä huolimatta kiekkoa saanut. Mieleen jäi myös jokereiden luistin maalit playoffeissa. Tapparassa pelasi myö huippukauden Lydman ja nuori Vallin.
Kausi 97-98
Krykov, Barkov, Varvio, Lydman, Vallin, Noronen, Pirjeta, Jutila, Petriläinen, vain mainitakseni. Todellinen ihme, ettei tällä joukkueella menty sen pitemälle. Tappara lähti viimeisellä kierroksella jyppiä vastaan takitauki ja tuloksena oli kotiedunmenetys nareille ja putoaminen jälleenkerran ensimäisellä kierroksella. Runkosarja meni ihan mukiinmenevästi Korven komenuksessa, mutta jälleen se viimeinen silaus jäi tekemättä. Hymyn saa myös huulille Aleksanders Kercsin kiemurat.
Kausi 98-99
Tämä oli surullinen kausi. Iloinen siksi, että Ojanen tuli takaisin, mutta muuten konttaus oli järkyttävää ja viimeinen naula arkkuun oli Korven fudut. Noronen ei noussut takaisin tasolleen ja Mäkelä ei yllätys, yllätys ollutkaan enään muuta kuin muisto. Koko kausi oli surkuhupaisa ja se sai arvoisensa päätöksensä, kun playoff paikka karkasi epäonnistuneen rankkarin myötä. Mailman mestari kapteeni, johtaja isolla j:llä lopetti komean uransa. Se ei päättynyt hänen arvolleen sopivasti, ikävä kyllä.
Kausi 99-00
Tästä kaudesta alkaa nousu näihin iloisiin kultajuhliin. Rautakorpi ja Makkonen aloitta projektin, jonka on määrä päättyä kevällä 2003 Suomen mestaruuteen. Harjoituspelit meni lupaavasti, mutta runkosarjan alku kangerteli, mutta kun palaset loksahti kohdalleen, ei tapparalle löytynyt pysäyttäjää, tilannetta helpotti vielä Jason Muzzatti haamuhanskallaan. 10-pelin voittoputki oli jotain niin uskomatonta, Vertala, Tarvainen, Meluzin, Löfström, Bumedien jne. jne. Väitän, että jos tämä porukka olisi pysynyt pitempään kasassa, olisi tappara nyt tuplamestari. Tapparan ase oli kova vauhti ja kova taklauspeli. Tämä oli loistava kausi, vaikka se päättyi hienon runkosarjan jälkeen katkerasti puolivälieriin. Tällä kaudella otettiin se suurin askel ja väitän myös, että tapparan faniporukassa syntyi uusi sukupolvi, siitä kertoo TFC yms.
Kausi 00-01
Tällä kaudella tappara palautetaan takaisin mitallikantaan, liian pitkän tauon jälkeen. Finaalipaikka tuli yllätyksenä ja makeimalla mahdollisella tavalla, paikallisvastustaja kaatuu otteluvoitoin 3-0 jatkoajalla Jussi Tarvaisen upealla yksilösuorituksella. Silloin huusin kurkkuni käheäksi ja se oli upein hetki, heti eilisen jälkeen. TAPPARA VOITTI HOPEAA!! Jussi Markkanen oli alkukauden pimennossa, mutta nosti tasoaan peli, peliltä ja pelasi loppujen lopuksi nollapeli ennätyksen. Tps oli ahtaalla, mutta oli himpunverran parempi ja vei kullan ansaitusti turkuun, mutta silti väitän tapparan olleen lähes kauden suurin voittaja.
Kausi 01-02
Tapparalta aivan loistava runkosarja voitto ja suvereeni playoffeissa aina finaaleihin asti, kunnes monet pikkutekijät, kuten epäselvien maalien kääntyminen vastustajalle, käänsi kullan jokereille. Kausi oli loistava lukuunottamatta finaaleja, jotka päätyivät hopeiseen tuskaan. Janne Ojanen oli liigan paras pelaaja ja voitti pistepörssin. Nämä karvaiset tappiot antoivat viimeisen raivon ja kokemuksen siihen missä nyt ollaan, eli SUOMEN MESTARUUTEEN.
Tälläisiä ovat minun muistoni menneistä vuosista. Kaikkea ei meinannut muistaa, mutta vilkaisemalla tapparan historiikkiin tuli monia hienoja muistoja mieleen. Tapparan taival on ollut yhtä vuoristorataa ja nyt ollaa huipulla. KIITOS TAPPARA! Tämä oli suuri hetki minulle. Nyt rakkaat kanssa kirjoittajat, lisätkää omat muistonne.
P.S
Huomenna juhlitaan!!!
edit. typoja niin vi..sti
Viimeksi muokattu: