Onhan tuo tietenkin pelottavaa, mutta kai jonkinlaisia tukiryhmiä löytyy. Vilpitön rakkaus eheyttää varmasti näissäkin tapauksissa.Ainoa huolenaihe onkin ollut, että muksusta tulee turkulainen. Huoh.
Heinäkuun lopussa se olisi menoa täälläkin!
Meillekin puskee poikaa kesäkuussa.
Melkein kolme vuotta sitä odotettiin, toivottiin ja työstettiin. Nyt se on vihdoin tapahtumassa. 16 viikkoa täynnä, vatsa kasvaa ja kaikki näyttää hyvältä. Ei hitto, sitä ei meinaa uskoa millään, että se ihan oikeasti tapahtuu muutaman kuukauden päästä.
Onnea kaikille tulleille ja tuleville vanhemmille ja isosti tsemppiä kaikille vauvaa toivoville!
En tiedä mikä olisi ihmisille tätä suurempi onnen tunne. Toissakevään mestaruuden jälkeen sitä Ässä-fani luuli melkein olevansa valmis kuolemaan, mutta niin sitä vain ollaan niiden elämän perimmäisten asioiden äärellä, jotka asettuvat täysin omalle aaltopituudelleen siinä mittakaavassa, mikä elämässä on oikeasti tärkeää
Sydämellisesti onnea kaikille tämän vuoden tuleville isille, joita täällä näyttääkin olevan useampia. Muistakaa että meilläkin on oma tärkeä osamme, mutta äiti aina siinä pääroolissa onkin :)
Niin se vain iso mies itkee täälläkin, esikoinen tulossa, nyt sen voi jo ääneenkin sanoa. Me myös työskentelimme tämän asian parissa 1½-2 vuotta, riippuu nyt vähän miten sellaisen "aktiivisen" yrittämisen aikaa lasketaan. Olimme juuri menossa isompiin lapsettomuus hoitoihin, kun se sitten vain loksahti kohdilleen ilman mitään selitystä :) koskaan emme ole saaneet mitään lopullista ja varmaa vastausta miksi vaimo ei vain millään raskautunut, mutta nyt näissä oloissa se onkin toki enää sivuseikka.
Sydämellisesti onnea kaikille tämän vuoden tuleville isille, joita täällä näyttääkin olevan useampia. Muistakaa että meilläkin on oma tärkeä osamme, mutta äiti aina siinä pääroolissa onkin :)
Sydämellisesti onnea kaikille tämän vuoden tuleville isille, joita täällä näyttääkin olevan useampia. Muistakaa että meilläkin on oma tärkeä osamme, mutta äiti aina siinä pääroolissa onkin :)
Tämähän nyt ei aina näin mene, itse olen ollut kohta 2 vuotiaan lapsen kanssa kotona alusta asti, lapsen äiti ei hirveästi äitiyslomia pitänyt mutta tämä vaihtoehto sopi molemmille hyvin. Tietysti itse synnytys on väkisinkin äidin projekti jossa isä voi kykynsä mukaan tukea tai ainakin yrittää pysyä poissa tieltä ;)Sydämellisesti onnea kaikille tämän vuoden tuleville isille, joita täällä näyttääkin olevan useampia. Muistakaa että meilläkin on oma tärkeä osamme, mutta äiti aina siinä pääroolissa onkin :)
Sydämelliset onnittelut, aiotteko ottaa selvää, että onko tyttö vai poika ja kuinka nopeasti tuon pystyy erottamaan sikiöstä, siis kuinka monen viikon jälkeen?
Tähän on helppo yhtyä! Kyllä isälläkin on oma tärkeä tehtävä, muun muassa hienovaraisesti ohjata jälkikasvun mieltymyksiä fanitusten suhteen. :)
Ja vielä kun otetaan huomioidaan että lapsi syntyy espoolaiseksi, niin kuka tietää millaisia vaikutteita tuo sitten joskus kavereilta saa, ellei isi ala opettamaan oikeita kannattamisen metodeja ajoissa :D no joo, pakko syöttää en ajatellut yhtään mitään, eikä nyt ylipäätään mennä asioissa ihan laukalle vielä tässä vaiheessa..