Synnytykset eroavat paljonkin toisistaan jopa samalla henkilöllä, joten isän roolikin synnytyksessä voi vaihdella. Toiset voivat tehdä paljonkin auttaakseen äitiä, toisilla ei käytännössä ole oikein mitään tekemistä.
Meillä isää tarvittiin eniten oikeastaan ennen ponnistusvaihetta. Siis silloin, kun synnytys on käynnissä, mutta oikeastaan vain odotellaan sen etenemistä itse h-hetkeen. Tosin molemmissa synnytyksissäni isukki on saanut olla suht rauhassa vaatimuksiltani, vaikka synnytykset olivatkin muuten ihan erilaisia.
Tärkeintä minulle oli ainakin se, että ukko ei lepertele ja ole liian tunteellinen. Vaikka tilanne muuten kovin tunteikas onkin, naisella ei juurikaan hempeilyyn ole aikaa, kun sattuu niin saatanasti ja tenava on saatava uloskin. Itse siis ainakin arvostan tiettyä jämäkkyyttä ja sitä, että mies on se, joka on rauhallinen ja muka tietää, miten kuuluu edetä. Ei sillä väliä, vaikka oikeasti ei hajua olisikaan, kunhan nyt on vakuuttava. Itse huomasin, että mua ärsytti aivan hirveästi se miehen ja kätilön "hyvin menee, juuri noin"-tsemppaus. Ja sillä aikaa, kun keskityin huutamaan heille, että "niinhän teidän saatana pitääkin mulle sanoa, vaikka hommat menisi ihan päin persettä" olin saanut ponnistettua niin hyvin, etten edes tajunnut sitä kipua. Loppu olikin tällä toisella kerralla viimeistä vetoa vaille valmis.
Mutta kannattaa huomioida vaimon temperamentti. Ja ottaa huomioon, että aina niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen kumppani, saattaa muuttua sadattelevaksi sekopääksi, jota samaksi henkilöksi tunnista muuta kuin nimestä. Jos on tulinen nainen, pieni provosointi oikeassa paikassa saattaa oikeasti olla etenemisen kannalta hyväkin veto. Meillä se toimi, vaikka oikeastihan kysymys ei mistään provosta edes ollut, vaan silkasta hyväntahtoisesta kannustamisesta. Mutta omassa päässäni sillä hetkellä, se tuntui erittäin v-mäiseltä. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.
Etukäteen ei kannata kauhean valmiiksi kuitenkaan mitään miettiä, koska todellisuus voi olla täysin erilainen kuin on odotettu. Ja se voi hyvinkin vaikuttaa jopa suhteeseen vaimoa ja lastakin kohtaan. Synnytykseen liittyvät asiat kun ovat oikeasti aika rankkoja ja moninaisia. Tsemppiä kaikille, hyvin se menee!
Meillä isää tarvittiin eniten oikeastaan ennen ponnistusvaihetta. Siis silloin, kun synnytys on käynnissä, mutta oikeastaan vain odotellaan sen etenemistä itse h-hetkeen. Tosin molemmissa synnytyksissäni isukki on saanut olla suht rauhassa vaatimuksiltani, vaikka synnytykset olivatkin muuten ihan erilaisia.
Tärkeintä minulle oli ainakin se, että ukko ei lepertele ja ole liian tunteellinen. Vaikka tilanne muuten kovin tunteikas onkin, naisella ei juurikaan hempeilyyn ole aikaa, kun sattuu niin saatanasti ja tenava on saatava uloskin. Itse siis ainakin arvostan tiettyä jämäkkyyttä ja sitä, että mies on se, joka on rauhallinen ja muka tietää, miten kuuluu edetä. Ei sillä väliä, vaikka oikeasti ei hajua olisikaan, kunhan nyt on vakuuttava. Itse huomasin, että mua ärsytti aivan hirveästi se miehen ja kätilön "hyvin menee, juuri noin"-tsemppaus. Ja sillä aikaa, kun keskityin huutamaan heille, että "niinhän teidän saatana pitääkin mulle sanoa, vaikka hommat menisi ihan päin persettä" olin saanut ponnistettua niin hyvin, etten edes tajunnut sitä kipua. Loppu olikin tällä toisella kerralla viimeistä vetoa vaille valmis.
Mutta kannattaa huomioida vaimon temperamentti. Ja ottaa huomioon, että aina niin rauhallinen ja hyväkäytöksinen kumppani, saattaa muuttua sadattelevaksi sekopääksi, jota samaksi henkilöksi tunnista muuta kuin nimestä. Jos on tulinen nainen, pieni provosointi oikeassa paikassa saattaa oikeasti olla etenemisen kannalta hyväkin veto. Meillä se toimi, vaikka oikeastihan kysymys ei mistään provosta edes ollut, vaan silkasta hyväntahtoisesta kannustamisesta. Mutta omassa päässäni sillä hetkellä, se tuntui erittäin v-mäiseltä. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.
Etukäteen ei kannata kauhean valmiiksi kuitenkaan mitään miettiä, koska todellisuus voi olla täysin erilainen kuin on odotettu. Ja se voi hyvinkin vaikuttaa jopa suhteeseen vaimoa ja lastakin kohtaan. Synnytykseen liittyvät asiat kun ovat oikeasti aika rankkoja ja moninaisia. Tsemppiä kaikille, hyvin se menee!