Olen tehnyt psykiatrilla noita testejä aiemminkin kyllä, mutta tein taas:
19 pistettä: riskit suuria
SADD-arvo 16: kohtalainen riippuvuus
Eli melko huonoja tuloksia, joskin itse en koe, että tilanne olisi kummassakaan noin paha... tai ehkä jälkimmäinen osuu hiukan enemmän kohdalleen - mahdollisesti. Toisaalta eikös alkoholiongelmaiset usein itse vähättele sitä, miten paljon käyttää ja minkätasoinen "ongelma" se on ylipäätänsä? No, yritin ainakin vastata mahdollisimman todenmukaisesti.
Sanomattakin selvää, että vähemmän tulisi juoda ja olen nyt kyllä mielestäni pystynyt vähentämään ja esim. välttelemään peräkkäisiä ryypiskelypäiviä, joista ei etenkään henkiselle puolelle seuraa yhtikäs mitään hyvää. Mm. viime joulukuussa useamman päivän törpöttelyn jälkeen alkoi viskomaan aika ikävästi. Saatan saada aika vainoharhaisia kuvitelmia, että minua esimerkiksi järjestelmällisesti dissataan ja vainotaan. Myös tiettyä aggressiota, joka ei nyt mitenkään korostu, että käyttäytyisin väkivaltaisesti. Vaaditaan aika paljon, että ryhtyisin ketään pahoinpitelemään tai edes tappelemaan, mutta sellaista vihamielisyyttä voi puskea pintaan ja alentunutta sietokykyä ylipäätään.
Noin ei siis käy todellakaan aina jos olen juonut ja toivun krapulasta, mutta mitä enemmän on tullut juotua ja peräkkäisinä päivinä, niin todennäköisyys tuollaiselle henkiselle myllerrykselle kasvaa ja se tosiaan voi jatkua, vaikka darraa ei enää olisi, joten en näe sen liittyvän yksinomaan siihen.
***
Mitä tulee tuohon godspeedin kirjoitukseen, niin siitä olen jokseenkin samoilla linjoilla, että alkoholismi voi olla tosiaan enemmänkin seuraus siitä, että ihmisellä on muita vakavia ongelmia siellä pohjalla. Riippuvuus syntyy, kun kokee elämänsä sisällön ontoksi ja tyhjäksi, on patoutumia ja syvälle kaivautuneita ongelmia joita ei syystä tai toisesta ole kyennyt käsittelemään. En usko, että alkoholiriippuvuutta voi juuri syntyä ihmisille, joilla on asiat tasapainossa ja joka on ns. perusonnellinen ja saa fiiliksiä monista eri asioista. Jonkinlaista tyhjyyden tunteen täyttämistä päihderiippuvuus on.
Toki asiaan voi vaikuttaa perimäkin, en sitä kiistä, mutta toisaalta perimässä siirtyy myös taipumuksia sairauksiin henkisellä puolellakin ja kyllä ainakin omaa sukuani peilaten näkisin, että ne alkoholin kanssa ongelmaiset ovat olleet elämäänsä tyytymättömiä.
En siis suinkaan vähättele alkoholismia millään muotoa, vakava asia, mutta ehkä voisi summattuna ajatella, että alkoholismi ei siis varsinaisesti ole se sairaus, vaan seuraus muusta/muista sairauksista? Saa toki ihan vapaasti todistaa, että olen väärässä tämän päätelmäni kanssa.