Huikea yksi viikko takana ilman yhtään alkoholia. Joka ikinen ilta sen huomaa, että mieli tekisi ottaa se yksi, kaksi tai vaikka kolme bisseä samalla, kun katselee telkkaria. Mutta, nyt tuo on vaihtunut vissyyn, ilman lisukkeita, ja yritetään nyt sillä päästä eteenpäin. Se mihin tuota bisseä on juonut, on se vitutus kaikkea kohtaan mitä tässä on viimeisen vuoden aikana ollut. Se sama olotila on nyt melkein koko ajan läsnä, mutta silti olen löytänyt itsestäni sen verran selkärankaa, että en tuohon alkoholiin ole sortunut.
Oikeastaan se mikä herätti viikko sitten oli se, kun olimme perjantaina kavereiden kanssa ulkona ja joimme samaan tahtiin koko illan. Jokainen tarjosi aina vuorollaan kierroksen. Joskus kahden aikaan huomasin, että molemmat kaverit kenen kanssa oli, olivat melkoisessa humalassa ja itsellä ei ollut kuin pieni nousu päällä. Tuo oikeastaan pani miettimään sitä, että ei tämä todellakaan ole mikään upea asia, että tuota kestää. Harjoittelu on näemmä tuottanut tulosta.
Maanantaina illalla lähdin lenkille. Ensimmäistä kertaa VUOSIIN. Pahalta se tuntui, mutta olihan se fiilis tuon jälkeen aika upea. Sitten taas tiistaina lenkille, keskiviikko meni myöhään töissä, torstaina lenkille, eilen salibandytreenit, tänään päivä ja ilta tyttären kanssa ja huomenna sitten taas salibandytreenit. Ruokailua olen muuttanut melko radikaalisti ja minun on oikeasti pakko tehdä tämä kaikki, koska tuntuu, että muutoksen on oltava iso, että pääsen yli tuosta vitutuksesta ja alkoholista. Kuukauden kuntokuurin ajattelin vetää ja sitten käyn vaa'alla katsomassa mihin se on johtanut. Olkoon vaikka kilo lähtenyt, mutta elämän on muututtava. Pakko.