Gambiasta kotiuduttu (jo jokin aika sitten mutta tässä on ollut kaikkea hässäkkää niin ei ehtinyt kirjoitella).
Kuuma, köyhä ja kuiva maa. Sadekaudesta oli jo sen aikaa kulunut että kasvusto alkoi olla kellertävän vihreää. Hotelleilla tosin kastelu pelasi ja ruoho vihersi.
Banjulin kansainvälinen lentokenttä oli kyllä näkemisen arvoinen. Kokkolan lento-asemaa pienempi halli joka oli jaettu sermeillä eri osioihin. Paluumatkalla huomattiin että täysin toimintakyvytön verrattuna melkeinpä mihin tahansa muuhun kenttään jolla ollaan oltu.
Talot ovat ränsistyneitä ja työn jälki on heikkolaatuista. Huomaa kuinka koulutus on käytännössä olematonta ja oppiminen tapahtuu työssä.
Ihmiset ovat aidosti ystävällisiä, mutta sitä aitoutta piti lähteä hotelli-alueen ulkopuolelle etsimään. Kuten aina, hotelleiden ja ravintoloiden liepeillä parveili paikallisia nuoria miehiä kauppaamassa sitä sun tätä, useimmiten itseään oppaaksi. Lähtivät kysymättä kävelemään mukaan ja jos pysähdyit hetkeksikään alkoi armoton papatus ja itsensä myyminen. Kättelivät joka välissä, mikä oli vähän inhottavaa kun ote oli kuin märkä lapanen ja hygienia ei näyttänyt olevan aivan parhainta mahdollista. Ystävällisiä nämä nuoret miehet olivat ainakin näennäisesti, mutta heimokielellä tuli mutinaa perään jos ei suostunut kuuntelemaan heidän minuuttien mittaisia myyntipuheita. Loppua kohden alkoi jo kyllästyttää ne samat rumbat "Hello man! What's your name? Where are you from? When did you arrive? Do you like it here? Blaa blaa blaa." Kun kolmatta kymmenettä kertaa aamun aikana käyt samaa litaniaa läpi vain että pääset sanomaan että "No thank you, we don't need a guide to the monkey park" alkaa se käymään raskaaksi. Mutta ihan kohtuudella pärjättiin.
Aurinko oli kuuma, jopa pilviverhon läpi tunsi sen kuumuuden. Ranta oli mahtava, yksi parhaista millä olen koskaan ollut ja laskuveden aikaan biitsille muodostui parikymmentä metriä leveä tasainen "hiekkatie". Sitä käytiin sitten aamusta juoksemassa useampaan otteeseen. Ensimmäisenä aamuna kun oltiin lenkillä, lähti rannalta paikallinen mehumyyjä kojultaan mukaan juoksemaan. Kysyi josko saisi meidän kanssa lenkkeillä. Sanottiin että kyllä se käy, mutta ensimmäisen sadan metrin aikana huomattiin että ukko vain haluaa myydä meille jotain viikon mittaista mehukuponkia. Kieltäydyttiin, mutta ei kaveri millään luovuttanut. Onneksi ei ollut krapula niin laitettiin vaimokkeen kanssa vauhtia niin paljon kuin itse pystyttiin niin loppui puhe ja parin sadan metrin päästä kääntyi takaisin.
Yhtenä päivän lähdettiin hotellilta pidemmälle lenkille. Napattiin vesipullot käteen ja vähän paikallista valuuttaa juoksuvyöhön ja menoksi. Juostiin rannan päähän ja sieltä noustiin paikallisen kylän raitille. Juostiin lähetystöjen ohi ja armeija tukikohdan ohi. Se oli ns. "parempaa aluetta". Jatkettiin ja lopulta tultiin paikallisten työläisten asuttamaan kortteliin. Kivistä rakennettuja taloja ja aitoja joissa asuttiin todella vaatimattomasti. Mahtui matkalle myöskin kalastajien satama ja päästiin haistelemaan "tuoreita" meren tuoksuja sen läpi mennessä.
Yhtenä päivänä käytiin paikallisen Bakaryn kotona kyläilemässä. Bakary on 19-vuotias mies joka oli meidän hotellilla yövartijana. Hän oli aiemmin ollut rakentamassa hotellia (joka siis oli "valmistunut" juuri ennen kun saavuttiin perille, meidän huoneessa ei ollut edes lattia valmis) ja saanut siitä suoraan työpaikan hotellin yövartijana. Bakary 10 sisaruksen, raskaan olevan äitinsä ja isänsä kanssa heidän rakentamassa kivi-/savitalossa. Kooltaan n.30 neliömetriä. Ulko-ovena toimii lakana ja ikkunoiden virkaa hoitaa muoviset roskiksen kannet. Talo on jaettu kiviseinillä kolmeen huoneeseen, mutta seinät eivät ole kattoon saakka. Eli ne ovat enemmänkin t-muodossa oleva kolmen sermiä. Olohuoneessa, joka on n. puolet talosta, on yksi puinen laveri. Talossa oli myös kaksi makuuhuonetta joiden sisään emme nähneet. Keittiönä toimi ulkona nuotio sekä muutama kattila ja pannu. Bakaryn perhe oli todella ystävällistä porukkaa. Pienemmät lapset ihasteli vaimoketta ja halusi käydä hänet kättelemässä n. kymmenen kertaa. Bakaryn äiti oli tehnyt meille lounasta, jota tuli syömään myös muutama Bakaryn kaveri naapurustosta. Söimme Bakaryn ja hänen kaveriensa kanssa sisällä talossa ja muut ulkona. Äiti kantoi sisälle yhden ison metallisen lautasen johon oli laitettu iso kasa riisiä sekä päälle jonkinlaista paikallisista lehdistä keitettyä tummanvihreää muhennosta. Ei se mitään gurmeeta ollut, mutta niin vähästä perhe antoi että osasi kyllä arvostaa elettä. Kierreltiin kylää hetken aikaa ja sitten lähdettiin Bakaryn kaverin omistamalla autolla takaisin hotellille. Se vierailu kyllä laittoi asioita mittasuhteisiin. Joskus itse tuntuu että maailma kaatuu päälle jos vaikka autossa tulee isompi huolto tai yhtiövastiketta nostetaan. Loppujen lopuksi ihminen voi olla onnellinen melko vähälläkin.
Imgur: The most awesome images on the Internet
Imgur: The most awesome images on the Internet
Autenttiset ravintolat oli kiven alla. Käytännössä kaikki ravintolat oli siinä hotellialueella ja ne muistutti yllättävän paljon Kanarialla olevia turistirysiä. Paikalliset ei paljon ravintoloissa käy, niin ne oli selvästi räätälöity turisteja varten. Tapojemme vastaisesti syötiin jopa neljä kertaa samassa ravintolassa. Espanjasta muuttanut n. 60 vuotias kokki joka piti pientä tapas ravintolaa. Ylivoimaisesti "aidoimman" makuista ruokaa mitä koko matkalla saatiin, joskaan ei Gambialaista.
Muuten lomalla vietettiin vain parisuhteelle ominaista laatuaikaa. Lenkkeiltiin, syötiin, otettiin aurinkoa, juotiin olutta ja naida napsauteltiin. Vallalla ollut paine presidentinvaalien vaihdosta tuntui ilmassa ja muutamia sotilaita nähtiin, mutta ei mitään hälyttävää.
Imgur: The most awesome images on the Internet