Kotiuduttiin eilen parin viikon Singapore-Bali -reissulta, ja tulenpa tänne hölisemään matkasta juttuja, siitäs saatte saatana.
Ekat päivät oltiin Singaporessa, ekaksi pari päivää Clarke Quayn alueella joka viime reissulla jäi jostain syystä paitsioon. Mukavaa aluetta, ruoka- ja juomapaikkoja on miljoona ja joenvarsi oli mukavan näkönen mesta illalla. Jotta saatiin matka käyntiin, käytiin ampumassa heti alkajaisiksi ittemme ritsalla taivaalle, öklön tuntusta touhua. Southern Ridges -kävelyreitti oli kanssa käymisen arvoinen, kaupungin kaakkoiskulmasta löytyvä alue jossa risteilee viidakon läpi kaikennäköstä siltaa ja pitkospuumeininkiä. Sentosa-saarella käytiin vaan kääntymässä köysiradalla, sielläkin voisi kyllä joskus käydä spedeilemässä pidemmänkin aikaa. Muksujen kanssa varmaan aika jeppis paikka.
Ennen ku lähdettiin Balille mentiin vielä vikaksi yöksi Marina Bay Sandsiin, koska oli pakko päästä uimaan mestan kattouima-altaaseen. Viime reissulla yritettiin sinne päästä mutta eihän sinne oteta kuin vain hotellin asiakkaita. Huoneen hinta oli aika suolainen, siksi mentiin vaan yhdeksi yöksi. Olihan siellä aika messevää polskia, altaan reuna loppuu ilmaan ja näyttää että uis vaan jossain helvetin epäluonnollisessa vesipläntissä keskellä Singaporen pilvenpiirtäjiä. Iltapäivällä toivat vaimolle huoneeseen synttärikakun ilmaiseksi, which was nice. Marina Bayn hotelli-ostoskeskus-kompleksin takana olevassa Gardens by the Bay -hässäkässä käytiin kanssa illalla kattelemassa valo-showta, sinne on jostain syystä pykätty semmosia helvetin isoja metallisia avaruuspuita jotka päivänvalossa näyttää aika karuilla mutta jotka sitten pimeässä illassa välkehtii ja loistaa musiikin tahtiin. Ihan hauska.
Balille lennettiin sitten AirAsialla, lennot toimi molempiin suuntiin oikein mainiosti eikä paljoa maksaneet. Oli ihan mukavat modernit koneet jotka lähti ja laskeutui ajallaan niinku halppisyhtiöillä yleensä on tapana. Mitään ei koneessa ilman rahaa saanut mutta eipä sitä tommosella parin tunnin lennon aikana paljoa tarvitsekaan. Jätettiin suosiolla saaren etelän turistihelvetit sikseen ja vietettiin Balilla aikaa Ubudissa, Mundukissa, Amedissa ja Nusa Lembonganin pikkusaarella. Hirveestihän siellä olisi tekemistä ja nähtävää, nähtävyyksistä parhaiten jäi mieleen Jatiluwihin massiiviset ja pittoreskit riisiterassit, Mundukista löytynyt vesiputous viidakon keskellä, Pura Lempuyang -niminen vuoritemppeli jonka huipulle päästäkseen piti kivuta 1700 porrasta, Tirta Ganggan muikea vesipalatsi, ja Nusa Lembonganin Devils Tears -niminen rantakalliomuodostelma johon aallot jysähteli helvetin messevän näköisesti. Snorkkelointipaikoista Amedin rantsun japanilainen hylky ja Nusa Penidan saarelta löytynyt Crystal Bay oli parhaat, ohuesti jäi harmittamaan että ei löydetty Manta Pointilta yhtään rauskua, mutta toisaalta taas vaikka niitä olisi löytynytkin, sekin olisi harmittanut koska vesikamera meni kesken matkaa paskaksi eikä niistä olisi saanut kuvia.
Mikään ei Balilla maksanut juurikaan mitään, joten pystyi hyvällä omallatunnolla tekemään melkein mitä tahansa huvittikaan, luottokortti ja pankkitli ei menneet siltikään ihan ruvelle. Paikoista eniten tykkäsin Amedin kalastajakylästä, mestaan on vasta muutama vuosi sitten perustettu turisteille hotelleita sun muita, meidän Baliku Dive Resort sijaitsi vielä sen verran syrjässä että sieltä oli hauska katsella viereisen alkeellisen kalastajakylän tekemisiä ja varsinkin joka-aamuista kalastajien kotiinpaluuta, jolloin sadat omin käsin koverretut ja kyhätyt puiset jukung-veneet tuli mereltä värikkäine purjeineen rantaan aamuyön kalastusreissuiltaan. Nusa Lembonganista oli alkujaan kuva että se on vielä turistien ulottumattomissa oleva rauhallinen pikkusaari, mutta eniten siellä oli meidän mielestämme turistihömppää. Varmaan Balin pääsaaren eteläkärjen mestoihin verrattuna sitten oli sekin paikka vielä pittoreskia pienkylää.
Siirtymisiin pitkin saarta piti aina varata yllättävän paljon aikaa, vaikka saari on aika pieni. Tiet on paikoitellen ihan pommikunnossa, ja ne risteilee vähän miten sattuu, Mundukista Amediin piti esimerkiksi kiertää helvetinmoinen lenkki pohjoisrantsua pitkin. Toisaalta taas tiet meni sen verran huikeissa maisemissa että jo ajomatka kävi elämyksestä. Balin saarella ei ite menty skoottereilla, vaikka aika paljon länkkärituristeja niitä käyttikin. Nusa Lembonganin saarella otettiin yhdeksi illaksi kyllä skootteri ja huristeltiin sillä pitkin poikin kuoppaisia kapeita teitä väärän puolen liikenteen seassa, kypäriä ei siellä ollut kellään koska ei ole poliisejakaan. Oli vähän turhan jännää touhua. Amedin alueellakaan ei kypäriä harrastettu, mutta sitten taas isommissa kaupungeissa ne oli kaikilla koska poliisit vartioi kypärien ja turvavöiden käyttöä aika intensiivisesti ja varsinkin turisteille annetaan aika hulppeita pikavoittoja jos ei ole liikenneturvallisuus kunnossa.
Semmosta. Oli hauska reissu, kyllä tästä taas jaksaa muutaman tunnin ollan töissä tämmösten jälkeen. Itse pääsin nyt käymään ensimmäistä kertaa päiväntasaajan eteläpuolella. Vaikka jonkun verran on matkustelua päässyt harrastamaan niin aiemmin ollaan aina oltu pohjoisella pallonpuoliskolla.