Marjamäelle kenkää!

  • 218 708
  • 1 122

Esteri

Jäsen
Suosikkijoukkue
♠️
Millainen valmentaja pitää olla, että ensin penkittää kaksi ottelua sieraimeen kieltä tunkevaa nuorukaista, siirtää sen jälkeen tämän nenäimurin ykkösketjuun, peluuttaa joka toista vaihtoa ja päästää vielä ampumaan rankkareita?

Marjukalla nuora kateissa?
 

TiE

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Barca
Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin Jääkiekkoliitolta iso virhe ylipäätään laittaa Marjamäki aloittamaan päävamentajaurakkansa lähes tekemättömästä paikasta World Cupista. Siitä on alkanut sellainen negatiivisuuden kierre ja paineiden kasautuminen joukkueen niskaan ettei Late esikuntineen ole saanut sitä mitenkään enää poikki.

Mistä tämmönen päätelmä? Mitkä perusteet? Onko suomella sattunut olemaan velhoja kaikissa parhaat vs. parhaat turnauksissa lähiaikoina kun on mitaleita tippunut aika hyvään tahtiin, tai on ainakin tehty enemmän kun yksi maali. Toihan on ihan unelma paikka alottaa, suomella hyvä menestys aikasemmista kisoista jokatasolla, paljon (suomen olosuhteisiin) nuoria ja innokkaita pelaajia NHL-statuksella. Miten tuo voi olla tekemätön paikka. Kuka vaan valmentaja olisi innoissaan tuommosesta mahdollisuudesta.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Ja jos nyt vielä lisätään tähän, pitäisikö potkuista puhua tai pitäisikö ne antaa jos päästään puolivälieriin, mutta ei pidemmälle. Jäätiinhän niihin ekalla kerralla Kari Jalosenkin kanssa, mutta sai jatkaa. Erona tässä on, että Jalosella ei ollut silloin allaan pyllylleen mennyttä World Cupia, joten Marjamäellä tämä olisi jo toinen pieleen mennyt turnaus. Joten kyllä mielestäni valitettavasti on niin, ettei puolivälieräpaikkakaan saa Marjamäkeä tässä pelastaa. Tulee sitten vaikka kokeilemaan vähän vanhempana ja kokeneempana maajoukkueeseen myöhemmin uudestaan jos asiat sattuisivat menemään suotuisasti uralla edelleen.

Kriteereitä potkuihin ovat a) pelilliset syyt tai b) tulokseen liittyvät tai molemmat. Pelillisten syiden arviointi on erittäin vaikeaa. Jopa huippukoutsitkin puhuvat mielellään tunteesta tai sen puuttumisesta pelin takana. Johtuuko jokin heikohko peli siis valmentajan luomasta pelitavasta, pelaajien asenteesta tai näiden yhteisvaikutuksesta? Tämän tietävät tai ovat tietävinään asiantuntijat. Maallikkokin silti ymmärtää, että väittipä YLEn teksti-tv mitä tahansa, mikään rutiinivoitto eilinen voitto nimenomaan ei ollut. Suomi joutui pelaamaan tosissaan koko matsin eikä se tässä tapauksessa ollut kovin suuri meriitti. Jos asenneongelmat olisivat olleet nihkeyden takana, pitäisikö tuloksesta olla huolissaan vai kuitata se olankohautuksella? Eilen oli asenne kunnossa, joten syynä nihkeyteen olivat sitten pelilliset syyt?

Tulokseen liittyvät syyt ovat tavallaan helpompia arvioida. Mutta ne toisaalta eivät vielä tue Marjamäen potkuja. Harva muistaa, että mestarivalmentaja Jukka Jalosen kaksi ensimmäistä MM-turnausta (2009,10) päättyi puolivälieriin. Pekka Rinnettä lukuunottamatta NHL:stä ei ollut huippuja, mutta materiaali oli hyvin kokenutta. Vuonna 2011 tuli mestaruus, sitten kaksi neljättä sijaa. Materiaali ei vieläkään ollut NHL-painotteista. Erkan johdolla v. 2014 tuli hopeaa, sitten Kari Jalonen vei puolivälieriin ja viime vuonna hopealle. Viime vuonna Suomella oli poikkeuksellisen laaja ja hyvätasoinen NHL-edustus. Viimevuotista suoritusta ei voi siis verrata tähän vuoteen.

Yhtä mieltä lienemme siitä, että puolivälierät ovat minimitavoite. Vaikka Marjamäki olisi millainen nero tahansa, jokin tulosvelvoite täytyy joukkueella olla. Sitä paitsi huono tulos välttämättä vaikuttaa myös seuraavaan projektiin, olympialaisiin. Paineet kasvavat sietämättömäksi. Jos Suomi jää puolivälieriin, kaiketi täytyy vielä yrittää kurkistaa tuloksen taakse. Mitkä ovat syyt keskinkertaiseen tulokseen (v. 2000-16 jääty kuusi kertaa puolivälieriin)? Jos syynä ovat pääosin pelilliset syyt, potkut ovat lähellä. Materiaali ei ole kovin erikoista ja ennen kaikkea liidereitä puuttuu. Yhtä hyvin Jukka Jalonen olisi voinut flopata tällä materiaalilla. Mitenkään itsestäänselvää menestyminen ei tällä materiaalilla kuitenkaan ole, kuten ei ollut WC:ssäkään. Toisaalta, keskinkertainen materiaalikin voi tuottaa menestyksen, kuten mestaruus v. 2011. Mutta olihan silloin mukana Mikko Koivu...

Pitäisikö kriteeriksi sitten asettaa nämä pelin kehittymiseen liittyvät tekijät? Mutta kuka ne arvioi? Ne hyvin harvat, joilla on aidosti kompetenssia arviointiin (huippuvalmentajat) päätyvät kollegiaalisista syistä ehkä eri johtopäätöksiin kuin objektiiviset syyt osoittaisivatkaan. Tai sitten ei, jos he ajattelevatkin valmennusta kokonaisuuden näkökulmasta, joka taas sivuuttaa monet maallikoiden näkökulmat. Ja, kuten olemme nähneet, huippuvalmentajilla on erilaisia tarinoita kerrottavanaan, joten kehen huippuun meidän pitäisi Marjamäen erottamisessa tukeutua? Ismo Lehkoseenko? Ja millä perusteella? (En väitä että ko. valmentaja kannattaisi potkuja).

Päätöksentekijä on potkuasiassa melko lailla suossa: JAn asiantuntijoilla on paljon helpompaa. Todettakoon, että minulla ei ole vielä selvää kantaa potkuihin. Katsotaan nyt, pystyykö Suomi peliään parantaen pääsemään puolivälieriin.
 
Viimeksi muokattu:

Wilderness

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Minnesota Wild
Mistä tämmönen päätelmä? Mitkä perusteet? Onko suomella sattunut olemaan velhoja kaikissa parhaat vs. parhaat turnauksissa lähiaikoina kun on mitaleita tippunut aika hyvään tahtiin, tai on ainakin tehty enemmän kun yksi maali. Toihan on ihan unelma paikka alottaa, suomella hyvä menestys aikasemmista kisoista jokatasolla, paljon (suomen olosuhteisiin) nuoria ja innokkaita pelaajia NHL-statuksella. Miten tuo voi olla tekemätön paikka. Kuka vaan valmentaja olisi innoissaan tuommosesta mahdollisuudesta.

Meinaat, että uuden valmentajan on mukava aloittaa valmentaminen uudessa joukkueessa niin, että saat vetää 3 kertaa jäätreenit ennen ensimmäistä matsia, joka käytännöss meinaa tiputtaa joukkueen jatkosta. Varsinkin ottaen huomioon, että porukka pelannut aivan erilaisella pelikirjalla viime turnauksissa. En usko, että tuo on kovinkaan monen valmentajan unelma mahdollisuus.
 
Meinaat, että uuden valmentajan on mukava aloittaa valmentaminen uudessa joukkueessa niin, että saat vetää 3 kertaa jäätreenit ennen ensimmäistä matsia, joka käytännöss meinaa tiputtaa joukkueen jatkosta. Varsinkin ottaen huomioon, että porukka pelannut aivan erilaisella pelikirjalla viime turnauksissa. En usko, että tuo on kovinkaan monen valmentajan unelma mahdollisuus.
Kaikilla muillakin joukkueille oli uusi valmentaja, joka sai joukkueen hallintaansa vain päiviä ennen turnauksen aloittamista. Hopeamitalijoukkueen valmentajaksi vedettiin Southampton F.C.n toimitusjohtaja. Kyllä Latella kuitenkin oli kaikista pisin valmistautumisaika kaikista valmentajista tähän turnaukseen.

Pelikirjasta vielä sen verran, että Late kyllä ennen turnausta jo tajusi, että Suomi pelikirjalla ei pienessä kaukalossa voi pelata.
 

Hokifani25

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Leijonat
Wilderness jo hyvin avasi tätä asiaa, Latella ei vaan ollut ylipäätään maajoukkuevalmentamisesta käytännössä mitään kokemusta ennen World Cupin alkua, joten ei tuo nyt ainakaan helpoin mahdollinen paikka ole aloittaa keltanokkavalmentajalle.

Asetelman raakuutta lisää vielä se, että tosiaan häviämällä turnauksen ekan pelin olet käytännössä jo pakkovoittojen edessä sen jälkeen...
 

Wire

Jäsen
Pelikirjasta vielä sen verran, että Late kyllä ennen turnausta jo tajusi, että Suomi pelikirjalla ei pienessä kaukalossa voi pelata.

Melkoinen pässi pitää olla jos tällaisilla taustajoukoilla valitsee väärän pelikirjan... Jere Lehtinen, Jarmo Kekäläinen, Saku Koivu, Teppo Numminen, Kimmo Timonen ja Teemu Selänne.

Tai sitten nämä esitetyt on turisteja.
 
Melkoinen pässi pitää olla jos tällaisilla taustajoukoilla valitsee väärän pelikirjan... Jere Lehtinen, Jarmo Kekäläinen, Saku Koivu, Teppo Numminen, Kimmo Timonen ja Teemu Selänne.

Tai sitten nämä esitetyt on turisteja.

Hienoja pelaajia kaikki, mutta kyllähän se nyt alkuunsakin oli tiedossa, että suurin osa noista oli täysiä turisteja tuolla.

Leijonat insidessä oli aika paljon juttua tuosta Suomen pelikirjasta. Siinä aika suoraan todettiin, että pienen kaukalon ja suuren kaukalon pelikirjat ovat täysin erilaisia ja kuinka paljon Marja&Co. olivat työstäneet tuota pienen kaukalon pelikirjaa.

Ongelma ei tainnut olla väärän pelikirjan valinta, vaan se että kellään noista tyypeistä ei ollut kokonaiskuvaa siitä millaisen pelikirjan Suomen materiaali & pieni kaukalo vaativat. Keklukaan ei ole mikään pelin kokonaisuuden mestarianalyytikko vaan miehen paras ominaisuus on prospectin tunnistaminen.
 

Ostoskassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
Nyt vasta tajusin, että käynnissä olevissa MM-kisoissa Suomi on jäänyt pisteittä ainoastaan yhdessä ottelussa. Siihen nähden on aika herkällä täällä porukalla liipaisinsormi.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Suomi hävisi Ranskalle. Siis Ranskalle. Suomi taisteli melko tasaväkisesti Slovenian kanssa. Siis Slovenian.
 

Ostoskassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
Suomi hävisi Ranskalle. Siis Ranskalle.

Niin näissä skaboissa aina joku suurmaa kompuroi näiden etukäteen heikompien maiden kanssa. Eipä tuosta ole muutamaa vuotta enempää, kun Ranska on voittanut MM-kisoissa Venäjän sekä toisena vuonna Kanadan.

Suomi taisteli melko tasaväkisesti Slovenian kanssa. Siis Slovenian.

Millä mittarilla tasaisesti? Ainakaan maalipaikkojen suhteen peli ei todellakaan ollut tasainen.Siis pelihän eteni aivan kuten saattoi olettaa. Esimerkiksi Pennanen ennakoi täydellisesti pelin kulun.
 

BlackWolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
In memory of Hiihtofani. abianos, oranssi, jellona
Kriteereitä potkuihin ovat a) pelilliset syyt tai b) tulokseen liittyvät tai molemmat. Pelillisten syiden arviointi on erittäin vaikeaa. Jopa huippukoutsitkin puhuvat mielellään tunteesta tai sen puuttumisesta pelin takana. Johtuuko jokin heikohko peli siis valmentajan luomasta pelitavasta, pelaajien asenteesta tai näiden yhteisvaikutuksesta? Tämän tietävät tai ovat tietävinään asiantuntijat. Maallikkokin silti ymmärtää, että väittipä YLEn teksti-tv mitä tahansa, mikään rutiinivoitto eilinen voitto nimenomaan ei ollut. Suomi joutui pelaamaan tosissaan koko matsin eikä se tässä tapauksessa ollut kovin suuri meriitti. Jos asenneongelmat olisivat olleet nihkeyden takana, pitäisikö tuloksesta olla huolissaan vai kuitata se olankohautuksella? Eilen oli asenne kunnossa, joten syynä nihkeyteen olivat sitten pelilliset syyt?
Voisko nyt kuitenkin olla että siellä on se toinenkin joukkue pelissä, eikä vain Suomi? Se toinen joukkue lähti pelaamaan vastaisku trappia, sitä vastaan alkaa näyttämään pelikirja kuin pelikirja huonolta. Ihan viksi, että ainoa toimiva pelitapa tuollaista vastaan on nimen omaan hyökätä yhdessä rintamana, hakea sitä syöttöä linjojen väliin tai dumpata päätyyn. Ei siellä aina ajoitukset natsanneet, mutta on aivan naurettavaa väittää että Suomi pelasi jotenkin liian hitaasti tai väärin, päin vastoin Suomi pelasi juurikin kuten tuota pelitapaa vastaan tulee pelata.

Suomi on itse tehnyt tuon saman tempun näissä vastaavissa kisoissa ja olympialaisissakin aika monesti koville maille. Vetäytynyt suosiolla trappiin ja iskenyt itse kovaa vastaan. Nyt muka tulee kaikille yllätyksenä, että Suomi todellakin osaa pelata ja omaa aseet pelata tuota pelitapaa vastaan. Lisäksi Suomi loi aivan riittävän määrän maalipaikkoja. Se, että vastustaja tekee pakkien valuessa veskan syliin, ja maalivahdin vähän heikoilla otteilla maalin ensiksi, ei muuta sitä tosiseikkaa, että Suomi vei maalipaikat sata-muna. Omaa peliä jauhamalla Suomi myös voitti ottelun, luulisi riittävän. Ainakaan allekirjoittanut ei keksi että mikä helvetin mittari vielä löytyy millä voidaan mitata tuota tekemistä ja missä Suomi oli huono. Mitkään viihdyttävyydet yms. ei meinaa tässä lajissa yhtään mitään, ne ovat täysin katsojan pääkopassa olevia subjektiivisia mittareita ja niitä ei voida paperille kirjoittaa järkevään muotoon, kaikki objektiiviset mittarit sanoi Suomen olleen ylivoimaisesti parempi, luulisi riittävän.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Niin näissä skaboissa aina joku suurmaa kompuroi näiden etukäteen heikompien maiden kanssa. Eipä tuosta ole muutamaa vuotta enempää, kun Ranska on voittanut MM-kisoissa Venäjän sekä toisena vuonna Kanadan.



Millä mittarilla tasaisesti? Ainakaan maalipaikkojen suhteen peli ei todellakaan ollut tasainen.Siis pelihän eteni aivan kuten saattoi olettaa. Esimerkiksi Pennanen ennakoi täydellisesti pelin kulun.
Mitä luulet oltiinko Venäjällä tyytyväisiä Ranska-tappion jälkeen? Entä Kanadassa? No Kanadassa nyt ei varmaan ketään kiinnostanut, koska ömmöm. Peli oli tasaväkinen Ihan maaleilla mitattuna kunnes peli repesi kolmannessa erässä onneksi.

Itse en siis potkisi Marjamäkeä pois. Ymmärrän kyllä jos joku muu potkisi. Heikko on ollut Suomi.
 

Ostoskassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
Mitä luulet oltiinko Venäjällä tyytyväisiä Ranska-tappion jälkeen? Entä Kanadassa? No Kanadassa nyt ei varmaan ketään kiinnostanut, koska ömmöm. Peli oli tasaväkinen Ihan maaleilla mitattuna kunnes peli repesi kolmannessa erässä onneksi.

Itse en siis potkisi Marjamäkeä pois. Ymmärrän kyllä jos joku muu potkisi. Heikko on ollut Suomi.

No tuskin kovin moni ylipäätään on tyytyväinen tappioon, tuli se ketä vastaan tahansa. En minäkään erityisen tyytyväinen ollut Suomen esitykseen Ranskaa vastaan. Mutta kyllähän täällä on tuttuun keväiseen jatkoaika-tyyliin lähtenyt mopo pahasti välillä käsistä.

Edes Venäjällä ei vaihdettu valmentajaa Ranska-tappion jälkeen.
 
Nappasin tämän tuolta vanhasta ketjusta...

Haluatko vielä harkita, tai kenties perua? Voidaan sopia, ettei kukaan meistä ole ikinä nähnyt viestiäsi... :)

Väitän edelleenkin. Once in a lifetime -juttuja.

Ja tuon viestinihän kirjoitin sunnuntaina Suomi-Ranska -ottelun jälkeen. Mikä sai sinut nostamaan sen juuri nyt?
 
Viimeksi muokattu:

Esteri

Jäsen
Suosikkijoukkue
♠️
Ai miksi? No, katselen parhaillaan tuota CAN-FRA ottelua ja muistin viestisi. On pakko todeta, että Ranska on mainettaan huomattavasti parempi.
Tunnetta löytyy aivan eri tasolla, kuin näillä sinivalkoisilla lampailla ja lammasfarmari-Marjukkalla.
 

Ostoskassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
Ai miksi? No, katselen parhaillaan tuota CAN-FRA ottelua ja muistin viestisi. On pakko todeta, että Ranska on mainettaan huomattavasti parempi.
Tunnetta löytyy aivan eri tasolla, kuin näillä sinivalkoisilla lampailla ja lammasfarmari-Marjukkalla.

Jos tosiaan olet Mängimiehen kanssa erimielinen, niin käytännössä uskot siis Ranskan mitaliin? Koska sitähän tuo näin käytännössä tarkoittaa.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Voisko nyt kuitenkin olla että siellä on se toinenkin joukkue pelissä, eikä vain Suomi? Se toinen joukkue lähti pelaamaan vastaisku trappia, sitä vastaan alkaa näyttämään pelikirja kuin pelikirja huonolta. Ihan viksi, että ainoa toimiva pelitapa tuollaista vastaan on nimen omaan hyökätä yhdessä rintamana, hakea sitä syöttöä linjojen väliin tai dumpata päätyyn. Ei siellä aina ajoitukset natsanneet, mutta on aivan naurettavaa väittää että Suomi pelasi jotenkin liian hitaasti tai väärin, päin vastoin Suomi pelasi juurikin kuten tuota pelitapaa vastaan tulee pelata.

Toinen joukkue tosiaan oli ja sellainen kiekkoilun suurvalta kuin Slovenia. Kolme KHL-pelaajaa ja loput jostain alasarjoista. Ja sitten on Suomi, jonka pelaajat on varsin kovatasoisista sarjoista, joissa pelaavat isoissa rooleissa suurin osa. Minä näkisin tässä huomattavan materiaaliedun. Voidaan myös sanoa, että Suomen pelitavan toteutus ei ollut parasta laatua ja mikä pahinta, Suomi pelasi tosissaan koko matsin. Ei siis voida sanoa, että Suomi rutiinilla puolihuolimattomasti hoiteli Slovenian. Slovenian pelitavan ei olisi pitänyt olla yllätys valmentajille, mutta toteutus näytti välillä siltä kuin Tami ja kaverit olisivat itse olleet kentällä. Ei kai nyt viivelähtöjen harrastaminen tarkoita, että pelaaminen pysäytetään minuuteiksi ja peruutellaan oman maalivahdin syliin.

Suomi on itse tehnyt tuon saman tempun näissä vastaavissa kisoissa ja olympialaisissakin aika monesti koville maille. Vetäytynyt suosiolla trappiin ja iskenyt itse kovaa vastaan. Nyt muka tulee kaikille yllätyksenä, että Suomi todellakin osaa pelata ja omaa aseet pelata tuota pelitapaa vastaan. Lisäksi Suomi loi aivan riittävän määrän maalipaikkoja. Se, että vastustaja tekee pakkien valuessa veskan syliin, ja maalivahdin vähän heikoilla otteilla maalin ensiksi, ei muuta sitä tosiseikkaa, että Suomi vei maalipaikat sata-muna. Omaa peliä jauhamalla Suomi myös voitti ottelun, luulisi riittävän. Ainakaan allekirjoittanut ei keksi että mikä helvetin mittari vielä löytyy millä voidaan mitata tuota tekemistä ja missä Suomi oli huono. Mitkään viihdyttävyydet yms. ei meinaa tässä lajissa yhtään mitään, ne ovat täysin katsojan pääkopassa olevia subjektiivisia mittareita ja niitä ei voida paperille kirjoittaa järkevään muotoon, kaikki objektiiviset mittarit sanoi Suomen olleen ylivoimaisesti parempi, luulisi riittävän.

Slovenia toisin sanoen teki vähistä maalipaikoista pari maalia ja Suomi taas loi maalipaikkoja, mutta ei kyennyt tekemään maaleja. Olivatko nämä maalipaikat kuitenkaan niin hyviä, sillä niilläkin oli huono maalivahti? Toisaalta, jos ne maalipaikat olivat hyviä, silloin joudut ainakin myöntämään, että laukaukset olivat heikkolaatuisia. (Laadullinen kriteeri, tiedän). Mitä tulee niihin muihin suoritusmittareihin, eiköhän ULn tilastoijat niitä esittele. Pelillisiä seikkoja on vaikea arvioida objektiivisesti, kuten totesinkin. Suomen peli ei missään vaiheessa näyttänyt siltä kuin kentällä olisi kaksi täysin eri tason joukkuetta, Suomi ei kyennyt Slovenian trappia juurikaan murtamaan, mutta kummasti Slovenian harrastelijat kävelivät Suomen viisikon sisään ja aiheuttivat vaaratilanteita. Tulos ei vastannut joukkueiden välisiä materiaalieroja, mutta kertoi varmaan aika paljon pelistä.

Odotusarvona oli, että sloveniamatsi olisi ollut kevyt välipala ja samalla vapauttava kokemus muutamalle potentiaaliselle vastuunkantajalle. Näin ei nyt käynyt, vaan sama suorittamisen tuska jatkuu ja varmaan paheneekin, kun ovat vuorossa ne pelit, jotka Suomen on pakko voittaa, trapilla tai ilman.
 

chauron

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIMARS
Suomi hävisi Ranskalle. Siis Ranskalle. Suomi taisteli melko tasaväkisesti Slovenian kanssa. Siis Slovenian.
Sä et nyt näe muun kuin lipun. Just ranska kiusas tosissaan kanadaa mikä vei sen matsin vain 3-2. Joka kisoissa on aina yllättäjä, pari vuotta sitten valkovenäjä pronssilla yms.

Ja suomi on ennenkin pelannut tiukkoja pelejä näitä pieniä maita vastaan, melkeen vakio tehdä niiden mokedta sankari joka torjuu 59/60
 

Aleksandros

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Sä et nyt näe muun kuin lipun. Just ranska kiusas tosissaan kanadaa mikä vei sen matsin vain 3-2. Joka kisoissa on aina yllättäjä, pari vuotta sitten valkovenäjä pronssilla yms.

Ja suomi on ennenkin pelannut tiukkoja pelejä näitä pieniä maita vastaan, melkeen vakio tehdä niiden mokedta sankari joka torjuu 59/60

Sinänsä olen viestisi kanssa samaa mieltä, mutta haluan korjata asiavirheen. Eli ei Valko-Venäjä ole mitaleja saavuttanut viime vuosina. Viimeisimmät yllätykseksi laskettavat ovat olleet Sveitsin (2013) ja Slovakian (2012) MM-hopeat. Muutoin mitalit on jaettu top-6-maiden kesken käytännössä aina (Slovakialla oli 2000-luvun alussa lyhyt menestysaika ja Saksa on jonkun mitalin saanut ammoisina aikoina). Toki sitten varmasti Tsekin (2010) ja Suomen (2011) maailmanmestaruudet olivat lähtökohtiin nähden yllätyksiä (tai Suomen hopea 2014), mutta en laske niitä nyt tähän.

Valko-Venäjä oli toki Salt Lake Cityn olympialaisissa 2002 neljäs ja omissa kotikisoissaan 2014 pelasi pirteästi pudoten silti puolivälierässä. Myös 2015 putosivat puolivälierässä Kanadalle lukemin 9-0.

Useimmiten lilliputtimaan pirteät otteet päättyvät saappaat jalassa puolivälierään. Pariin satunnaiseen kertaan on selvitty sitten neljänneksi (ainakin Sveitsi 1998 ja Saksa 2010).
 

Salama44

Jäsen
Nyt vasta tajusin, että käynnissä olevissa MM-kisoissa Suomi on jäänyt pisteittä ainoastaan yhdessä ottelussa. Siihen nähden on aika herkällä täällä porukalla liipaisinsormi.

Tai voittanut vain lohkon kaksi heikointa joukkuetta. Toisen maalilla menettäen kahden maalin johdon ja ratkaistuaan maalin voiton vasta 10 minuutia ennen loppua.

Sama toisessa pelissä. Kaksi ja puoli erää laiskaa mitään sanomatonta ponnetonta yritystä ja ratkaisu tuli vasta 3 erän puolivälissä osin onnekkaasti Slovenian omalla maalilla. Ei kovin vakuuttavaa.

Tähän voidaan lisätä vielä täydellinen romahdus 3 erän lopussa tähän asti ainoaa kohdattua jääkiekon suurmaata vastaan. Ei mitenkään vakuuttavaa.

Joku varmaan luulee että Norja ja Sveitsi hoidetaan tuosta vaan, mutta ne tulevat olemaan tosi vaikeita pelejä. Tuutuma on se että Suomi saa niistä peleistä vain puolet jaossa olevista pisteistä ja se ei valitettavasti riitä jatkoon.

Itse lasken aina enemmän menetettyjä pisteitä kuin saavutettuja ja Suomi on menettänyt Ranskalle 3 odottamatonta pistettä eikä eikä edes niitä saatu kuitattua Tsekiltä takaisin. Lähtökohtaisesti ei lähdetä myöskään hakemaan tappiota Tsekki pelistä koska puolustavana finaalijoukkueena haetaan alkulohkosta aina mahdollisimman hyvää sijoitusta joka auttaa paremmin siitä eteen päin.

Miksi nyt joidenkin mielestä Suomen pelissä ei ole mitään vikaa jos ei pelata alkulohkon kärkisijoista ja miksi Marjamäelle riittää jos hän saa joukkueen vain juuri ja juuri pudotuspeleihin. Onko Suomen tavoitetaso näissäkin kisoissa laskenut.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Yhtään rutiinivoittoa ennakolta heikompaa maata vastaan ei ole otettu. Slovenia ja Valko-Venäjä pystyi tasoittamaan kohtuullisen myöhäisessä vaiheessa ottelua, joten lasken ne luokkaan "nihkeät voitot". Ranskaa vastaan tuli tunnetusti shokkitappio.

Nämä selittelyt, että joka turnauksessa tulee yllätyksiä, ja huonoja pelejä sattuu kaikille. Niinhän se on, mutta niiden vastapainoksi hyvät joukkueet ruukaa ottaa myös niitä rutiinivoittoja ja jopa murskavoittoja kääpiövaltioista.

Sanoisin että Suomen osalta shokkitappioiden ja nihkeiden voittojen kiintiö on kulutettu tämän turnauksen osalta ennakkoon heikompia maita vastaan. Jos Norja tai Sveitsi vielä nappaa meiltä pisteitä, niin kyllä Suomen alkusarja on silloin fiasko.
 

Ippenator

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi, Ilves, Carolina, Colorado ja Florida
Yhtään rutiinivoittoa ennakolta heikompaa maata vastaan ei ole otettu. Slovenia ja Valko-Venäjä pystyi tasoittamaan kohtuullisen myöhäisessä vaiheessa ottelua, joten lasken ne luokkaan "nihkeät voitot". Ranskaa vastaan tuli tunnetusti shokkitappio.

Nämä selittelyt, että joka turnauksessa tulee yllätyksiä, ja huonoja pelejä sattuu kaikille. Niinhän se on, mutta niiden vastapainoksi hyvät joukkueet ruukaa ottaa myös niitä rutiinivoittoja ja jopa murskavoittoja kääpiövaltioista.

Sanoisin että Suomen osalta shokkitappioiden ja nihkeiden voittojen kiintiö on kulutettu tämän turnauksen osalta ennakkoon heikompia maita vastaan. Jos Norja tai Sveitsi vielä nappaa meiltä pisteitä, niin kyllä Suomen alkusarja on silloin fiasko.

Näin se vaan on. Sanatarkalleen näin. Joku ihme vimma täällä on kyllä joillakin puolustella Marjamäkeä. Itse olen kauhulla katsellut Marjamäen joukkueiden peliä edelliskaudesta alkaen, kun katselin lähes kaikki Kärppien pelit Ahon, Puljun ja Nutivaaran takia. Jo silloin minulla pisti silmään kuinka ankea pelitapa Kärpillä oli. Olen käytännössä varma siitä, että aktiivisemmalla pelitavalla ja paremmalla valmennuksella Kärpät olisi liekeissä olleesta Pate Laineesta huolimatta juhlinut tuolloin mestaruutta.

Nimesin pelitavan mielessäni käsijarrukiekoksi, kun siinä näyttää aina käyvän niin, että kovimmatkin luistelijat hyytyvät tuossa Marjamäen liian orjallisessa pelitavassa pelkiksi nuhapumpuiksi. Hyökkäyspelissä puuttuu Marjamäen joukkueissa luovuus, aktiivisuus ja iloisuus. Ja turha on vaan selitellä sillä, ettei näiden kisojen joukkueen materiaali riitä siihen, että voitaisiin muulla tavalla pelata. Vaikka Suomen materiaali toki World Cupissa jäi kovimmista maista, niin ei se Suomenkaan materiaali ihan oikeasti niin huono ollut että sielläkään olisi tarvinnut pelata pelitavalla, joka sai joka ukon näyttämään puujaloin, puukäsin ja puusilmillä pelaavalta puulaakipelaajalta. Turha vedota myöskään siihen että Suomen pakkikalusto oli niin huono World Cupissa, jos kolmeen peliin tehdään itse vain yksi maali, eikä edes ykköspakkiparin (jotka kuitenkin NHL tasolla hyviä puolustajia erityisesti hyökkäyssuuntaan) kanssa pelannut ykköskenttä saanut mitään aikaiseksi.

Fakta on, että Suomi on jokaisessa pelissään Marjamäen aikana antanut vastustajilleen aivan liian helposti mahdollisuuden ottaa peli hallintaansa. Jopa Slovenia sai aika ajoin valtavia pyörityksiä aikaan Suomea vastaan, koska Suomi pelasi sitäkin vastaan yllättävän passiivisesti ja varovaisesti.

Kyllä todella kaipaan Erkan aikaa ja J. Jalosenkin loppuaikoja, kun pelattiin toki myös hyvää puolustuspeliä, mutta peli perustui myös jatkuvaan paineen antamiseen vastustajalle aktiivisuudella, pelin nopeaan kääntämiseen keskialueen riistoista sekä enemmänkin puolustamiseen sen kautta, että kiekkoa pidettiin itsellä paljon, eikä sitä luovutettu vastustajille jatkuvasti kiekkoa päätyyn heittämällä, kuten Marjamäen joukkueet tekevät luvattoman paljon. Kamalan kahlitsevaa, tylsää ja myöskin tehotonta systeemilätkää (siis liikaa systeemin varaan rakennettu, kohtuus kaikessa) tuo on. Ei armoa, vaan kenkää heti turnauksen jälkeen. Toivottavasti Suomi ei kuitenkaan ota sittenkin jollain ilveellä säkämitalia, jolloin ollaankin sitten kusessa Marjamäen kanssa useampikin vuosi...
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös