J
Just-Ice-Hockey
Itse en ole tippaakaan huolissani siitä, että Taponen olisi lähdössä muualle.
Ensinnäkin IFK:sta on varsin lyhyen ajan (10 vuotta) sisällä ponnistanut maailmalle rahakkaampiin sarjoihin viisi maalivahtia, joista nuoria ja täällä selkeästi kehittyneitä on ollut neljä. IFK:ssa on siis nuorille maalivahdeille toimiva putki, ja näytöt puhuvat puolestaan. Viimeisimpänä näyttönä Halosen kova vire ja kutsu EHT:lle.
Toisekseen HIFK on ainoa liigajoukkue, joka pelaa Stadissa. Pääkaupunkiseudulle kotiutuneelle nuorellemiehelle tuokin on varmasti itseisarvo sinänsä, voi asettua tavoittelemaan omaa unelmaa lähelle perheen ja ystävien tarjoamaa tukiverkkoa. Taponen on kuitenkin jo käynyt sen puolikautta susirajalla pelaamassa, joten itsenäistyminenkin on jo koettu.
Kolmanneksi IFK:n ei tarvitse hirttäytyä Taposeen. Jos Roope haluaisi muualle siirtyä, niin sitten Roope siirtyy muualle ja IFK etsii Haloselle uuden tandemin ja mahdollisesti kaudelle 2023-2024 uuden ykkösen. Eemil Vinniä itse pidän sellaisena lahjakkuutena, jota ei vaan voida ryssiä toiseen seuraan Suomessa, tämä siis lähinnä kontekstiksi. Roope Taponen on huippulupaava maalivahti, mutta ei millään muotoa IFK:n maalivahtiputken kruununjalokivi.
Minun täydellisessä maailmassa Niilo Halonen vetää IFK:n ykkösenä ensi kaudella, minkä jälkeen hän lähtee maailmalle tienaamaan. Taponen toimii tuon kauden kakkosmaalivahtina pelaten noin kolmasosan runkosarjaotteluista. Tämän jälkeen vuorossa on kaksi vuotta Roope Taposen aikakautta Emil Vinnin toimiessa kakkosena. Toisella kaudella toki pelit menisivät noin abouttiarallaa puoliksi, minkä jälkeen Taponen lähtisi kerämään rahaa eli lovvoo ulkomailta. Vinni ehtisi pelata vuoden, parhaassa tapauksessa ehkä jopa kaksi IFK:n ykkösenä, ennen kuin lähtisi NHL:ään vuolemaan kultaa ja keräämään sormuksia.
Toki reaalimaailmassa noin tuskin tulee tapahtumaan, eikä ole edes niin väliksi. Toki toivon, että IFK:n maalilla seisoo oman junnuputken läpikäynyt kaveri. Sitäkin tärkeämpää kuitenkin on, että tolppienvälissä seisoo maalivahti, jonka kanssa on realismia puhua mestaruudesta.
Ensinnäkin IFK:sta on varsin lyhyen ajan (10 vuotta) sisällä ponnistanut maailmalle rahakkaampiin sarjoihin viisi maalivahtia, joista nuoria ja täällä selkeästi kehittyneitä on ollut neljä. IFK:ssa on siis nuorille maalivahdeille toimiva putki, ja näytöt puhuvat puolestaan. Viimeisimpänä näyttönä Halosen kova vire ja kutsu EHT:lle.
Toisekseen HIFK on ainoa liigajoukkue, joka pelaa Stadissa. Pääkaupunkiseudulle kotiutuneelle nuorellemiehelle tuokin on varmasti itseisarvo sinänsä, voi asettua tavoittelemaan omaa unelmaa lähelle perheen ja ystävien tarjoamaa tukiverkkoa. Taponen on kuitenkin jo käynyt sen puolikautta susirajalla pelaamassa, joten itsenäistyminenkin on jo koettu.
Kolmanneksi IFK:n ei tarvitse hirttäytyä Taposeen. Jos Roope haluaisi muualle siirtyä, niin sitten Roope siirtyy muualle ja IFK etsii Haloselle uuden tandemin ja mahdollisesti kaudelle 2023-2024 uuden ykkösen. Eemil Vinniä itse pidän sellaisena lahjakkuutena, jota ei vaan voida ryssiä toiseen seuraan Suomessa, tämä siis lähinnä kontekstiksi. Roope Taponen on huippulupaava maalivahti, mutta ei millään muotoa IFK:n maalivahtiputken kruununjalokivi.
Minun täydellisessä maailmassa Niilo Halonen vetää IFK:n ykkösenä ensi kaudella, minkä jälkeen hän lähtee maailmalle tienaamaan. Taponen toimii tuon kauden kakkosmaalivahtina pelaten noin kolmasosan runkosarjaotteluista. Tämän jälkeen vuorossa on kaksi vuotta Roope Taposen aikakautta Emil Vinnin toimiessa kakkosena. Toisella kaudella toki pelit menisivät noin abouttiarallaa puoliksi, minkä jälkeen Taponen lähtisi kerämään rahaa eli lovvoo ulkomailta. Vinni ehtisi pelata vuoden, parhaassa tapauksessa ehkä jopa kaksi IFK:n ykkösenä, ennen kuin lähtisi NHL:ään vuolemaan kultaa ja keräämään sormuksia.
Toki reaalimaailmassa noin tuskin tulee tapahtumaan, eikä ole edes niin väliksi. Toki toivon, että IFK:n maalilla seisoo oman junnuputken läpikäynyt kaveri. Sitäkin tärkeämpää kuitenkin on, että tolppienvälissä seisoo maalivahti, jonka kanssa on realismia puhua mestaruudesta.