Kyllä Tappara näin teki.
Jos Heljanko sattuisi loukkaantumaan, pudotus PIiroiseen olisi samaa tasoa kuin HIFK:lla Halonen/Taponen.
Mutta Janis Kalnins turvaa tämän tilanteen.
Se on totta, että kyseinen riski oli olemassa. Huippu-urheilussa on aina loukkaantumis- ja vammautumisriski, kun haetaan parasta mahdollista tulosta. Tuskin sekään olisi ollut kenenkään toive, että joukkueessa on kolme epävarmaa maalivahtia tai edes tasaisen varmaa keskitasoa olevaa, jotka häviävät vastustajien huippuvireiselle veskarille. Oikean totuuden peluuttamisille ja suunnitelmille tietää vain joukkueen valmennusjohto. Jos Halonen olisi ollut terve, niin olisiko Garteig silti pelannut kaikki pelit? Ehkei. Mutta, kun Halonen oli kehistä pois, niin tehtiin ko. valinta. Sillä saatiin ainakin yksi maalivahti hyvään pelikuntoon. Mutta ainahan voi ihan perustellustikin tehtyjä päätöksiä kritisoida. On myös helppo puhua, että loukkaantuminen johtui suuresta rasituksesta. Hyvinkin voi niin olla, en lähde sitä kieltämään, mutta pelkkä kyseinen ottelumäärä ei varmastikaan liikaa rasita, jos urheilija on huippukunnossa ja lepo, lihashuolto ja harjoittelu siinä ohessa mitoitetaan ottelumäärien mukaan. Kyseisestä tapauksesta en tiedä, mitkä "pohjat" ovat olleet. Jos on menty "punaisella", niin se on tietenkin kasvattanut riskiä eli huono juttu. Joku voisi myös halutessaan avata, miten kyseinen loukkaantumistilanne on enemmän rasitusvamma kuin tapaturmainen isku.Mielestäni nykyinen tilanne ei todellakaan osoita tuota, vaan juuri sitä uhkakuvaa, jota itse maalasin. Uskon vahvasti (ei ole siis varma tieto, mutta läheltä kuitenkin), että Garteigin vakavaan vammaan on vaikuttanut merkittävästi viime aikojen suuri rasitus. Tätä asiaa yritin jo aiemmin nostaa esiin.
Nykyinen tilanne on aiheutettu täysin omalla idiotismilla.
Garteigin viimeiset pelit osoittivat, että toimittiin juuri oikein eli saatiin Garteig huippukuntoon. Jos ja kun kova peluuttaminen oli se taikasana, jolla pitkään epävarma maalivahti saatiin kuntoon ja selväksi ykkösveskariksi, niin turha oli siinä vaiheessa vaarantaa suunnitelma vain antaakseen kolmosveskarille tuntumaa. Nyt kävi näin, että Halosesta tulikin ykköstorjuja ja niillä mennään eli luultavasti all in Halosella loppukausi.
Vertaatko tosissasi jotain Piiroista ja Halosta keskenään? Piiroisen ja Taposen vertailun ymmärrän, he ovat aikalailla samantasoisia.Kyllä Tappara näin teki.
Jos Heljanko sattuisi loukkaantumaan, pudotus PIiroiseen olisi samaa tasoa kuin HIFK:lla Halonen/Taponen.
Mutta Janis Kalnins turvaa tämän tilanteen.
Meillä tulee kyllä olemaan Taponen kakkosena. Taitaa Vinni olla sitä paitsi Kolleissakin kakkonen, mutta Koskenvuo on lähdössä Harvardiin ensi kaudeksi niin ei voi tulla istumaan penkille matseja. Todella lupaava maalivahti silti, mutta ei mitään asiaa vielä Liigaan.Niin nuori Vinni on yksi isoista talenteista mitä Suomen kiekkokartalla on.
Vantaan poikia alunperin jonka päätä ei kylmää kovassakaan paikassa. Toki ikää vasta 16 mutta...
Ymmärrät varmaan näkökulmani (sekä monen muun täällä) edellisestä kirjoituksestani sekä lukemalla tuon koko kirjoitukseni, josta lainasit vain osan.Paljonko olisivat olleet riskit loukkaantumiselle tai huonollo itseluottamukselle, jos pelejä olisi ollut muutama vähemmän tai jos niitä olisi ollut vaikkapa puolet vähemmän?
Täysin samaa mieltä vaikka Lundell todennäköisesti olisi Garteigin laittanut maaliin ainakin ensimmäisen peliin. Lundell Mv-valmentajana samanlainen HMV-tasaisen varma suorittaja kuin peliurallaan.Mun mielestä meillä ei missään nimessä ollut ennen Garteigin loukkaantumistakaan mitään selkeää ykkösmaalivahtia poffeihin. Mä olisin itse laittanut Halosen muutenkin maaliin poffeihin, jos nämä loput runkosarjapelit nyt hyvin menisivät.
Nythän kuitenkin Garteig selvisi tuosta väitetystä ylipeluuttamisesta ja loukkaantui vasta normaaliin peluutukseen palaamisen jälkeen hyvin sattumanvaraiselta vaikuttavalla tavalla. Olisiko tilanne erilainen, jos Garteig olisi loukkaantunut, mutta Taposella olisi muutama peli alla? Onko järjetön riski hakea kotietua tai mahdollista CHL-paikkaa peluuttamalla yhtä maalivahtia? Esimerkiksi Jukureissa Salminen on pelannut 53 ottelua ja Tapparassa Heljanko pelasi helmi- ja maaliskussa saman verran kuin Garteig.Mutta väännetään nyt rautalangasta: Gartsin ylipeluuttaminen kohti itseluottamusta oli järjetön riski, jota täälläkin moni aiheesta kyseenalaisti. Mielestäni jakamalla otteluruuhkassa pari peliä sieltä täältä Taposelle ei olisi tippaakaan horjuttanut Gartsin itseluottamuksen rakentamista.
Mielestäni sijoittaminen nimenomaan ei ole olleenkaan analoginen jääkiekkosarjan kanssa. Sijoittamisessa on arvoa sillä, että osa pääomasta säilytetään, kaikki pääoma säilytetään tai saadaan pieniä tai kohtuullisia tuottoja - verrattuna siihen että saadaan huipputuottoja. Tällä on jopa merkittävästi arvoa, sillä rahan rajahyöty vähenee, mitä enemmän sitä on. Jääkiekossa tilanne on päinvastainen: yhden sijan nousu on sitä merkittävämpi mitä korkeammalla ollaan.Vähän sama kuin sijoittamisessa, riskejä kannattaa yleisesti ottaen hajauttaa, eikä painaa all in epävarmaan ja heilahtelevaan kryptovaluuttaan.
Kyllä osa tuulettimeen osuneesta paskasta menee myös Tobbarin piikkiin, kun ei siirtorajalla naarannut veskaria (jota täälläkin paljon toivottiin) vaikka tilanne ja riskit olivat tiedossa.
Oman kuulemani mukaan taustalla on rasitusvammaa, joka teki nyt laukauksesta napsahtaneen paikan hyvin hauraaksi. Kaikki ei aina ole ihan niin suoraa kuin voisi ajatella. Vaikutuksia on suoria ja epäsuoria.
Se laukaus tuli nähdäkseni sellaiseen paikkaan, ettei siinä voi mitään rasitusvammaa olla? Eiköhän tuossa nyt ollut vain paskaa tuuria eikä mitään, että lihas kramppaa rasitukse seurauksesta tms.Oman kuulemani mukaan taustalla on rasitusvammaa, joka teki nyt laukauksesta napsahtaneen paikan hyvin hauraaksi. Kaikki ei aina ole ihan niin suoraa kuin voisi ajatella. Vaikutuksia on suoria ja epäsuoria.
Ymmärrän Piiroisen vertaamisen Taposeen, mutta en Haloseen. IFK:lla on ihan hyvä maalivahti, jos Halonen pääsee samanlaiseen iskuun kuin ennen taukoa, mutta tässä se kysymysmerkki tuleekin. Halosella on vähän pelejä tauon takia.Kyllä Tappara näin teki.
Jos Heljanko sattuisi loukkaantumaan, pudotus PIiroiseen olisi samaa tasoa kuin HIFK:lla Halonen/Taponen.
Mutta Janis Kalnins turvaa tämän tilanteen.
Riski taisi olla siinä ettei kukaan tiennyt tuleeko Halonen enää takaisin ja missä kunnossa ylipäätänsä on jos tulee.Kerros nyt vielä, mitkä ne tiedossa olleet riskit täsmälleen ottaen olivat? Siis sellaiset riskit, joiden perusteella meillä olisi pitänyt olla rosterissa kolme ykköstason veskaria?
Riski taisi olla siinä ettei kukaan tiennyt tuleeko Halonen enää takaisin ja missä kunnossa ylipäätänsä on jos tulee.
Yhden pelin perusteella Halosen pelitaso on ihan ok, mutta mestaruuteen tarvitaan toki huikeaa peliä.
Kiitos kysymästä. Kerron.Kerros nyt vielä, mitkä ne tiedossa olleet riskit täsmälleen ottaen olivat? Siis sellaiset riskit, joiden perusteella meillä olisi pitänyt olla rosterissa kolme ykköstason veskaria?
Selkeästi et edes tahallasi halua ymmärtää pointtiani, jota myös monet muut kirjoittajat ovat täällä toistaneet, jolloin tämä keskustelu alkaa saamaan Don Quijotemaisia piirteitä..Nythän kuitenkin Garteig selvisi tuosta väitetystä ylipeluuttamisesta ja loukkaantui vasta normaaliin peluutukseen palaamisen jälkeen hyvin sattumanvaraiselta vaikuttavalla tavalla. Olisiko tilanne erilainen, jos Garteig olisi loukkaantunut, mutta Taposella olisi muutama peli alla? Onko järjetön riski hakea kotietua tai mahdollista CHL-paikkaa peluuttamalla yhtä maalivahtia? Esimerkiksi Jukureissa Salminen on pelannut 53 ottelua ja Tapparassa Heljanko pelasi helmi- ja maaliskussa saman verran kuin Garteig.
Mielestäni sijoittaminen nimenomaan ei ole olleenkaan analoginen jääkiekkosarjan kanssa. Sijoittamisessa on arvoa sillä, että osa pääomasta säilytetään, kaikki pääoma säilytetään tai saadaan pieniä tai kohtuullisia tuottoja - verrattuna siihen että saadaan huipputuottoja. Tällä on jopa merkittävästi arvoa, sillä rahan rajahyöty vähenee, mitä enemmän sitä on. Jääkiekossa tilanne on päinvastainen: yhden sijan nousu on sitä merkittävämpi mitä korkeammalla ollaan.
IFK ei voita mestaruuksia edes kerran kymmenessä vuodessa. Onko tarpeellista alkaa minimoida riskejä ettei tiputa vaikka puolivälierissä välierien sijaan vai onko parempi yrittää saada täysosumakeväitä?