Eräs ystäväni ehdotti joskus, että jalkapallomaaleihin pitäisi tehdä eräänlainen "indeksitarkistus". Eli suurennettaisiin maaleja prosentuaalisesti saman verran kuin ihmiset (tai jalkapallomaalivahdit kansanryhmänä) ovat keskimäärin kasvaneet reilussa sadassa vuodessa. Samaa voisi harkita jääkiekkoonkin; jo pelkästään eri aikojen valokuvia vertaamalla voi saada aavistuksen siitä, kuinka paljon isompia nykymaalivahdit suojineen ovat verrattuna vaikkapa 60-70-luvun veskareihin. Suojat saadaan valvonnalla (mikäli niin oikeasti halutaan) sääntöjen sallimiin mittoihin, mutta se ei poista sitä seikkaa, että sallitutkin suojat ovat melkoisesti entisaikojen toppauksia isompia. Puhumattakaan miehistä suojien sisällä.
Siihen en oikein jaksa uskoa, että maalien suurentaminen olisi taloudellisesti valtava rasite. Eihän kaikkia maailman, tai edes Suomen, maaleja tarvitsisi kerralla vaihtaa. Hyvänä puolena saataisiin vähän uutta ulottuvuutta maalivahtienkin peliin ja lisää maalintekomahdollisuuksia. Nykyveskarit peittävät jo pelkällä perustorjunta-asennolla niin suuren osan maalista, että liigatasolla kiekon toimittaminen suoralla, maskittomalla laukauksella verkkoon vaatii oikeasti hyvää laukojaa. Lienee kuviteltavissa, että lisäämällä jokunen sentti tilaa varsinkin ylöspäin helpottaisi kenttäpelaajien elämää jossain määrin. Veskaritkin joutuisivat vaihteeksi miettimään jotain muuta kuin "perhosasennossa" poseeraamista.
Tämä kaikki on tietysti melkoista haihattelua ja se ainoa todellinen keino maalien lisäämiseen on lopulta asenteiden muuttaminen. Vielä em. visioita helpompaa on naiivisti haaveilla siitä, että huipputason tuloskiekkoilua ryhdyttäisiin pelaamaan hyökkäysvoittoisemmin. Ikävä kyllä kovin montaa muuta toteuttamiskelpoista uudistuskeinoa ei taida olla olemassa.
Maalimäärien todellista nousua kannattaa siis odotella vasta siinä vaiheessa, kun jääkiekkoilu alkaa perusluonteeltaan jälleen lähentyä pallopelien perusfilosofiaa: se voittaa, kumpi tekee enemmän maaleja. Tänä päivänähän on pitkälti kyse jokseenkin eri pelistä: se voittaa, kumpi päästää vähemmän maaleja.
Joku näppäräsorminen tilastotaiteilija voisi muuten laskea vaikkapa SM-liigan osalta todennäköisyyksiä erilaisten pelistrategioiden menestymismahdollisuuksille. Eli siis sitä, mikä on esimerkiksi (vaikkapa yhden kauden otteluiden tulosten muodostaman "otoksen" perusteella laskettu) prosentuaalinen todennäköisyys sille, että joukkue X voittaa ottelun tehdessään 1, 2, 3, 4, 5, 6 tai useampia maaleja. Saman tien on helppoa laskea, kuinka kannattavaa on (tilastollisesti) pyrkiä päästämään mahdollisimman vähän maaleja.
Olen taannoin nähnyt vastaavia laskelmia NHL-peleistä ja ne tukivat hämmästyttävän selvästi ajattelutapaa, jonka mukaan tähtääminen oman hyökkäystehon maksimoimiseen ("pyri ensisijaisesti tekemään mahdollisimman paljon maaleja") on paras keino voittaa jääkiekko-ottelu.
No joo, kuten sanottua, on melko turhaa odottaa, että nykyolojen vallitessa yksittäiset valmentajat tai joukkueet ryhtyisivät vapaaehtoisesti panostamaan railakkaan iloiseen hyökkäyspeliin puolustamisen kustannuksella. Keinoja asennemuutokseen pitäisi siis luultavasti pakon kautta, kuten muuallakin yhteiskunnassa. Mahtaisikohan jääkiekossa onnistua NBA:n tyyliin "paikkapuolustamisen" kieltäminen? Ei se ehkä ole toteutettavissa, mutta miettikääpä, mitä tapahtuisi, jos keskialueen puolustusrysät kiellettäisiin ja puolustavan joukkueen pitäisi pelata koko kentällä (tai ainakin puolesta kentästä "alaspäin") mies miestä vastaan...