Kauneus on kuulijan korvassa. Joissakin biiseissä on komeaa jylhyyttä ja joissakin äänellistä esteettisyyttä, on kauniita sanoja, yksinkertainen on kaunista ja niin edelleen. Biisin kauneus voi syntyä kuulijan henkilökohtaisista, kappaleeseen liittyvistä kokemuksista tai siitä, mikä on kappaleen tekijän motiivi kappaleen tekemiseen. Mutta yhdenkin arvon voimakkuus jossakin kappaleessa saattaa vaikuttaa jopa yksinään voitokkaasti.
Tapio Rautavaara, Reino Helismaan sävellykseen ja sanoitukseen: Päivänsäde ja Menninkäinen.
Synkkä tutkielma haikeudesta.
”Niin lähti kaunis päivänsäde,
mutta vieläkin,
kun menninkäinen öisin tallustaa.
Hän miettii miksi toinen meistä valon lapsi on,
ja toinen yötä rakastaa.”
Laulu haikeudesta ja menninkäis-paran epätoivosta, kaunis Helismaan sävellys. Joko tahallaan tai tahattomasti luotu monitasoinen tulkittavuus sanojen merkityksestä.
Kate Bush, Wuthering Heights.
"Ooh! Let me have it.
Let me grab your soul away.
Ooh! Let me have it.
Let me grab your soul away.
You know it's me--Cathy! "
Kate Bushin aavemainen tulkinta Cathyn hengen palaamisesta rakkaan Heathcliffinsä luo. Cathy haluaa repiä Heathcliffin sielun itselleen. Suggestiivisen kaunis ja jylhä.
The Beatles, In My Life
"Though I know I’ll never lose affection,
for people and things that went before -
I know I’ll often stop and think about you.
In my life, I love you more."
Ehkä John Lennonin Beatle-ajan kaunein säv/san/sov. Vähemmän listavetoinen, mutta sinne päätynyt balladi kai ruotii räyhähenkisen beatle-paskiaisen tunne-elämää suhteessa polkemiinsa ihmisrukkiin ja Liverpooliin. Näin ainakin kirkasmielisenä teininä ajattelin. Aiheutti noin 18-vuotiaana varsinkin tuottaja George Martinin kaksinkertaisella nopeudella äänittämän pianosoolon kohdalla personal bestin kylmissä väristyksissä.
Led Zeppelin: Stairway to Heaven
Jostakin syystä tämä kuulostaa kauniilta:
"If there’s a bustle in your hedge throw,
don’t be alarmed now,
it’s just a spring clean for the May Queen."
(Jos pensasaidassasi on säpinää, älä huoli, se on vain Touko-kuningattaren kevätsiivous). Isäntä nauhoitti joskus 90-luvun puolivälissä radiosta kasetille. Ihmettelin aluksi, että mikä *tun huilu-ujellus tämä on. Toisella kuuntelulla tuli kirkkaus, ja ymmärsin miksi se voitti Mafian "Kaikkien aikojen paras biisi" -äänestyksen, josta isäntä sen sille kasetille äänitti. Sovitus, sävelkulku ja kappaleen tietty myönteisyys upposivat sieluun siinä vastaanottavassa iässä, noin 16-vuotiaana.
Ja kyllähän sitä monesti mainittua Rydmanin ”Niin kaunis on maa” -laulua ääni väristen ja järkyttyneenä ala-asteella laulettiin. Koviksetkin kyseli itku kurkussa ”mitä väliä”. Neljä vuotta nuorempi pikkusisko sitä itki myöhemmin kun niillä oli ollut sama viisu musiikintunnilla. Siinä se emännän kans laski, kuinka vanha se tyttö olisi jos eläisi.