Uudemmassa näyttelijät on parempia ja ennen kaikkea lähempänä oikeata ikää, mutta käsikirjoitus on paljon huonompi ja kuvaus ja leikkaus on täydellisen epäonnistunutta. Ja soundtrackin suhteenkin on menty ihan toiseen ääripäähän ja koko elokuvassa ei taideta kuulla minkäänlaista musiikkia taustalla.
Minusta taas uusi versio kärsii pahasti muutamasta surkeasta näyttelijästä (Kariluoto ja Honkajoki nyt esimerkkeinä, vanhemman version Matti Ranin ja Tarmo Manni ovat suhteettomankin paljon parempia samoissa rooleissa). Toki suurin osa pärjää oikein hyvinkin, mutta ei näyttely vanhassa versiossa noin silmiinpistävän huonoa ollut. Tuosta kuvauksesta sitten...uudessa käsivaralla kuvatut taistelukohtaukset ovat oikeinkin tehokkaita ja tuohon aikaan vielä kovin harvinaisia, enkä muutenkaan muista kuvauksessa mitään sen kummempaa vikaa olleen. Ja tuo musiikin täydellinen puuttuminenhan on erinomainen ratkaisu ja antaa elokuvan puhua kuvillaan ja omilla äänillään. Mutta eihän tuo uusi Tuntematon mikään erityisen hyvä elokuva ole. Aineksia sellaiseksi tosin oli, mutta suurimmat ongelmat ovat juuri noissa huonoissa näyttelysuorituksissa ja käsikirjoituksessa, johon on aivan liikaa ympätty kirjasta kohtauksia, joita vanhemmassa versiossa ei ollut, täysin riippumatta siitä miten ne elokuvan rytmiin ja henkeen muuten sopivat.
Ja mitäs paskaa tämä Woody Allenin leffojen kollektiivinen haukkuminen on? Ihan vain pintaraapaisuna; Annie Hall, Manhattan, Kairon purppuraruusu, Hannah ja sisaret, Rikoksia ja rikkomuksia, Match Point ovat kaikki aivan loistavia elokuvia, suurin osa vieläpä mestariteoksia. Mahtaako ihmisiä sitten vain ärsyttää Woodyn oma persoona, joka noissakin mainitsemissani elokuvissa on miehen aina samanlaisen näyttelyn myötä esillä.
Jotain pitäisi varmaankin itsekin nimetä kun kerran näin pitkän sepustuksen kirjoitin. Tuolta IMDB:n listalta nyt löytyy kärjen tuntumasta vaikka ja mitä joka ei itseäni a) kiinnosta b) säväytä pätkän vertaa. Mutta antaa ajan kulua ja katsotaan sitten näiden kuka muistaa nämä kaiken maailman Inceptionit vuosien kuluttua. Mutta sitten näistä "tunnustetuista" mestariteoksista lähes joka paikassa ylistetty Akira Kurosawan
Seitsemän samuraita oli todella puuduttavaa puskahyppelyä, enkä päässyt yhtään sen tunnelmaan sisälle.