Maailman paras livealbumi?

[JHag]

Livealbumithan ovat pahimmillaan halpahintaista rahastamista esimerkiksi jo hajonneilla bändeillä ja / tai kuolleilla artisteilla. Pengotaan kaikki saatanan kellarit, löydetään rupinen keikkataltiointi uran alkuvaiheilta ja lykätään ulos komeissa kansissa. Pahin versio on se, että löydetään studiossa/treenikämpällä soitettu livepläjäys, johon editoidaan yleisön ääniä. Tällaiselta postlive -albumilta löytyy mitä todennäköisimmin huonosti soitettua, epävireistä ölinää, joka juuri siksi on alunperinkin jäänyt julkaisematta, sillä artistin kliiniin imagoon ei sovi moinen joutava kasvukipujen aika. Siellä voi olla myös kolmetoistaminuuttinen päin persettä soitettu rumpusoolo, jota huuruinen basisti tukee eri tahtilajissa "kulkevalla" bassolinjallaan. Alunperin soolo on soitettu siksi, että solistilla oli juuri tuolloin menossa Lontoon puhelu takahuoneessa innokkaan fanin kanssa ja yleisölle piti antaa jotain viihdykettä. Myös kitaristit esittelevät usein näillä albumeilla humalassa tunnetusti paranevaa soittotekniikkaansa.

Toisin oli ennen muinoin, jolloin näitä livejuttuja tehtiin samalla pieteetillä kuin (vinyyli)albumeitakin. Listailin tässä ystäväni Aimo Nivaskan kanssa loistavia livealbumeja ja löysimme paljon matskua lähinnä 70- ja 80-luvuilta. Oma suosikkini kautta vuosien on yhä vaan Thin Lizzyn Live and Dangerous oliskohan baut ´77? JUMALEISSÖN mitä meininkiä, tuplakitaratykitystä ja Phil Lynott (RIP) elämänsä vedossa.

Muita mielessä?

(typot)

 

[Olkku]

Paras koskaan kuulemani ja omistamani.
The Beatles at the Hollywood Bowl.

Voi olla, että muistan nimen väärin mutta tonnepäin se oli.
Ei voi edes tarkastaa, kun LP on ollu hukkaannuksissa jo vuosia.

 

[JHag]

Viestin lähetti Olkku
Paras koskaan kuulemani ja omistamani.
The Beatles at the Hollywood Bowl.

Löytyy multakin, aika kipeää kirkumista kautta koko aterian :). Mutta loistava meno.

 

[Procamp]

Riippuu tietysti aika paljon fiilareista, mutta aikoinaan ihan ensimmäisiä hankittuja livevinyyleitä oli Slade on stage, joka kolisee vieläkin kybällä.

 

[Elmeri Hautamäki]

Yksi parhaista ellei paras livealbumi on mielestäni Nirvanan legendaarinen Unplugged in New York. Toinen joka on soinut paljon stereoissa on Weezerin live-bootleg 3.3.2001 pidetystä Philadelphian konsertista. Harvemmin nuo livealbumit mitään elämää suurempia kokemuksia on. Rahat pois junteilta.

 

[MiikaL]

Paras on selvästikin Blind Guardianin Live. Hyvä ja pitkä setti, yleisö hienosti mukana ja BLIND GUARDIAN. Loistavaa. Kuunnelkaa itse! Nyt on muuten kova odotus päällänsä, kesäkuussa kun ilmestyy samaisen bändin Live DVD.

Muita hyviä mainitakseni: Machine Head: Hellalive, Kreator: Live Kreation ja huhtikuussa ilmestynyt Dark Funeralin De Profundis Clamavi Ad Te Domine.

 

[Olkku]

Ai niin, meinas unohtua.
Mulla on toinenkin tosihyvä liveälppäri, joku parempi muistinen muistakoot nimen.
Semmonen Popeda, jossa raaka-arska hoilaa muumi,muumin ja Pate karjasee jossain kohdassa,"hyvää iltaa Husula".

Saatanan JHag nyt tarttee lähtee keskellä yötä kolppaamaan ulkovarastoa.

 

[TKO]

Itselleni tulee mieleen kaksi livealbumia ylitse muiden. Toinen niistä on ehdottomasti klassikkokamaa, toinen vain sattuneista syistä minulle läheinen.

Tuo klassikkoalbumi on Johnny Cashin "Live at San Quentin", joka on äänitetty San Quentinin vankilassa vuonna 1969. Erityisen sykähdyttävää levyllä on se, kuinka yleisö, joka siis koostuu vangeista, on selvästi erittäin innostunut Cashin lauluista. Levyn kappaleista ylitse muiden nousee klassikko "A Boy Named Sue".

Toinen suosikkini on Oasiksen "Familiar To Millions" tupla-CD. Tuskin löytyy kovin monen suosikkilistalta, mutta itselleni Oasis bändinä on sen verran kova juttu, että klassikkojen ja "Standing On The Shoulders Of Giant" -levyn kappaleiden sekoitus uppoaa kyllä. Levy on äänitetty vuonna 2000 Oasiksen toiselta loppuunmyydyltä keikalta Wembleyllä ja erityisen upea on kuunnella, kun 70 000 ihmistä laulaa "Don't Look Back In Angerin" kertosäettä.

 

[vision]

Mikäli joukkoon lasketaan useilta areenoilta koottu levy niin Iron Maidenin real dead/live onet. Sing it Helsinki..

 

[Snakster]

Nits - Urk
Neil Young - Live Rust

 

[ace]

Viestin lähetti Olkku
Ai niin, meinas unohtua.
Mulla on toinenkin tosihyvä liveälppäri, joku parempi muistinen muistakoot nimen.
Semmonen Popeda, jossa raaka-arska hoilaa muumi,muumin ja Pate karjasee jossain kohdassa,"hyvää iltaa Husula".

Saatanan JHag nyt tarttee lähtee keskellä yötä kolppaamaan ulkovarastoa.

Tämähän on Huilut Suorina, jonka sai kun osti 15 GT Golden Turpo levyn. Hyvä valinta.

Loistava on myös Kiss:n Alive III. Eric Singerin tuplabasarit tuovat vanhoihin biiseihin aivan uutta potkua.

 

[Osmo Rapeli]

Viestin lähetti Korhonen
Tuo klassikkoalbumi on Johnny Cashin "Live at San Quentin", joka on äänitetty San Quentinin vankilassa vuonna 1969. Erityisen sykähdyttävää levyllä on se, kuinka yleisö, joka siis koostuu vangeista, on selvästi erittäin innostunut Cashin lauluista. Levyn kappaleista ylitse muiden nousee klassikko "A Boy Named Sue".

Tämä on kyllä aika helmi. Karu albumi, karu paikka ja kova äijä.

Toinen ehdoton helmi ja erikoisuus on Pink Floydin "Live at Pompeii" - äänentoistollisesti täydellinen paikka. Erikoista on se ettei yleisöä ole.

Queenin "Live Killers"-tuplalta taitaa löytyä biisejä useammasta konsertista mutta mahtava se on - bändi parhaassa iskussa.

Suomalaisista livelevyistä Wigwamin tämä "Twilight Zone" ja "Wigwam plays Wigwam"...mahtavia molemmat.

 

[JHag]

Viestin lähetti Sartjärvi
Riippuu tietysti aika paljon fiilareista, mutta aikoinaan ihan ensimmäisiä hankittuja livevinyyleitä oli Slade on stage, joka kolisee vieläkin kybällä.

Tietääkseni albumin nimi on Slade Alive? Ja se on helvetin hyvä!

 

[Filosofem]

Livetaltioinneissa olen kiinnostunut paljon enemmän itse tunnelmasta ja asenteesta kuin jostain hienoista soundeista tai millintarkasta soitosta. Myös välispiikit ja yleisön mylvinnät ja reaktiot kuuluvat tunnelmaan. Kokonainen livealbumi on sinällään vain tosifaneille suunnattu, koska se ei periaatteessa tarjoa mitään uutta. Itse pidän livetaltioinneista, jotka on julkaistu pienemmälle formaatille, kuten 10" vinyyli tai MCD. Joitain tuplalevyjäkin minulla toki on, mutta ne ovatkin enemmän tätä fanipoika -kamaa.

Itseäni ei siis haittaa rosoinen äänimaailma tai väärin soitettu soolo. Oikeastaan vituttaa vain kaikki kitisijät, jotka odottavat 1:1 versioita biiseistä myös lavalla. Arvostan paljon enemmän sitä tunnetta ja tunnelmaa, jonka bändi luo ja sitä päätä saa mun puolesta soittajatkin vatkata, vaikka joku nuotti menisikin pieleen. Nykyään keikat ovatkin enemmän kermaperseilyä kuin riehumista.

Ai maailman paras livealbumi? En mä tiedä. Tältä vuosituhannelta ainakin Rock in Rio.

 

[Sistis]

Oma henkilökohtainen suosikkini on Ismo Alanko Säätiön tupla-LIVE-levy, Luonnossa. Hittejä Ismon uran varrelta hienoina säätiösovituksina...

Tykkään ja paljon.

 

[L4E]

Tuskin parasta voi nimetä, mutta nämä on parhaasta päästä. Depeche Mode : One Night In Paris Exciter Tour 2001,
U2: Elevation Tour 2001 - Live from Boston (2001) ja
Mike Oldfield: The Art in Heaven Concert (Live in Berlin) (2000).

 

[Timbit]

Dream Theater: Live Scenes From New York
Rush: Different Stages - Live

Kilpailu voidaan julistaa päättyneeksi, nuo vievät kaksoisvoiton.

 

[Olkku]

Viestin lähetti Filosofem
Itseäni ei siis haittaa rosoinen äänimaailma tai väärin soitettu soolo. Oikeastaan vituttaa vain kaikki kitisijät, jotka odottavat 1:1 versioita biiseistä myös lavalla. Arvostan paljon enemmän sitä tunnetta ja tunnelmaa, jonka bändi luo ja sitä päätä saa mun puolesta soittajatkin vatkata, vaikka joku nuotti menisikin pieleen. Nykyään keikat ovatkin enemmän kermaperseilyä kuin riehumista.

Nimen omaan. Sehän se pointti onkin livelevyissä.
Saa rahista, mennä nuotin vierestä, unohtaa sanoja tai muistaa väärin jne, jne...

Se siinä just luo sen aidon tunnelman, ei muuta kun kuulokkeet päähän ja volume kaakkoon, ai hitto miten ihanaa kun kuulee yleisön mukana laulamisen.

 

[Skoda]

Talking Heads: Stop Making Sense

 

[Tommy]

KISS - Alive I ja nimenomaan LP-muodossa. Ahh, ne soundit.

CD-muodossa kunniasanan saa Rammsteinin Live aus Berlin.

 

[Osmo Rapeli]

Jesh, bootlegeistä löytyy paljon enemmän sensuroimattomia ja editoimattomia näyttöjä siitä miltä bändi OIKEASTI kuulostaa...naurettavaa kun jengi alkaa kitisemään jos livessä on tulkintaa. Freddie Mercuryn livet ovat usein jopa parempia kuin levyllä, vielä enemmän tulkintaa.

Onhan muuten olemassa myös feikkilivealbumeja joissa musiikki on äänitetty studiossa...

Bootlegien helmiä: Van Halen U.S.Fest '83 - myös videona. Bändi ei vedä mitään tiukinta mahdollista settiä, on päisään jne. mutta yleisö - 375000 ihmistä nauttii. Myös Montreal '84-video on aika ehdoton helmi, ei mikään hyvälaatuinen kuva mutta soitto on parhaimmillaan.

Viime viikolla latailin Metallican keikan Göteborgista vuodelta '87...ajalta kun bändi oli vielä hyvä. Metallicasta pitävälle täydellinen settilista...

Mark Laneganin eräs live viime vuodelta sisältää yhden osuuden jossa kaveri avautuu yleisössä rivoja huutelevalle muijalle...tappohauskaa.

 

[Osmo Rapeli]

Viestin lähetti Olkku
Nimen omaan. Sehän se pointti onkin livelevyissä.
Saa rahista, mennä nuotin vierestä, unohtaa sanoja tai muistaa väärin jne, jne...

Se siinä just luo sen aidon tunnelman, ei muuta kun kuulokkeet päähän ja volume kaakkoon, ai hitto miten ihanaa kun kuulee yleisön mukana laulamisen.

Kuten Filosofem jo kirjoitti niin se että livelevy ei ole kermaperseilyä ei tarkoita sitä että nauhuri on ollut jonkun taskussa ja että bändin kuule VAIN taustalla...

 

[Olkku]

Näyttää siltä, että omaan erilaisen musiikkimaun, kuin suurinosa täällä, voi johtua myös iästä. Mutta kun kerrankin avattiin semmonen ketju mikä kiinnostaa, niin esittäisin kysymyksen.

Olen hitonmoinen Junnu Vainio friikki mulla on c-kasetilla, videolla ja dvd:llä yli 9 tuntia junnua, mutta ei mitään livenä.
Tietääkö joku onko Junnulta mitään live tuotantoa, olen muuten yrittänyt selvittää levykaupat ei tiedä ja Ilkka Vainio ei muista varmaksi. Lupasi ottaa yhteyttä, jos löytyy, siitä on nyt yli 5 vuotta.

 

[Näkkäri]

U2 Zoo Europa. Varsin "virallinen" bootleg, joten voidaan kai kutsua albumiksi. Soundit vedetty suoraan miksauspöydästä ja bootlegiksi tätä on turha äänimaailmansakaan puolesta edes sanoa.

 

[wade]

Tokihan se on Kiss Alive! Eikä nuo muutkaan Alivet huonoja ole ja järjestys voisikin olla IV III ja II ehkä heikoimpana.
Myöskin Ozzyn Live and Loud toimii kuin tauti ja Maidenin Live after Death on myös tajunnanräjäyttävää kamaa vieläkin.