Sitten on näitä pelaajia, jotka vuoden tai kaksi Lukossa pelattuaan purkavat pahaa oloaan. Esimerkiksi suurena kulttuurin ystävänä sittemmin tutuksi tullut Jarkko Varvio ei viihtynyt ollenkaan Raumalla. Tukholma olikin eri asia, ja Jääkiekkolehteen antamassaan haastattelussa Varvio vertaili Raumaa ja Tukholmaa: "Rauma on aivan kuollut paikka. Tukholmassa on enemmän elokuvateatterejakin." Tämä varmaan olikin iso yllätys.
Mika Nieminen ja Marko Tuulola kuuluvat myös näihin pelaajiin, jotka jälkeenpäin laukoivat totuuksia Raumasta ja Lukosta, molemmat jopa melkein sanasta sanaan samalla tavalla: "Ainoa hyvä asia Raumalla on, että lapseni sai alkunsa siellä", sanoivat molemmat.
Eivät nämä kolmekaan mitenkään ovet paukkuen Lukosta lähteneet, mutta voisi hyvin kuvitella että heitä oli turha myöhemminkään takaisin houkutella edes isolla rahalla. Nieminen ja (ilmeisesti) Varvio ovat jo uransa lopettaneetkin.
Tomas Kapusta sen sijaan lähti ovet paukkuen Ässiin. Ja Satakunnan Kansassa tilitti kärsimystään: "Boris Rousson on ainoa pelaaja jota arvostan Lukossa", sanoi äijä joka aloitti ykkösketjussa, mutta jonka Vaclav Sykora huonojen pelien perusteella pudotti kolmoseen, taisi jopa nelosessakin jonkun pelin vetää.
Freddy Lindfors oli valmentaja, joka lähti niinikään ovet paukkuen, ja potkut saatuaan soitteli ilmeisesti kaikkien Lukon johtomiesten puhelimet kuumiksi hauskalla murteellaan: "Kiithos siulhe ethä mie sain potkhut". Ja sai siitä osansa paikalliset toimittajatkin.