Avauserä oli minusta melko tasaväkistä taivallusta. Ensi alkuun näytti siltä että kummatkin vaan kyttäilevät että kumpi sen aloitteen tekee, mutta pikku hiljaa peli kääntyi Lukolle noiden neljän Pelicans-jäähyn avittamana. Kiekko kyllä pyöri Niemen maalilla mukavasti, mutta verkkoon saakka sitä ei saatu toimitettua. Langkow vastaavasti poimi Lukon maalilla kiekot varmasti, vaikka erän alussa Pelicansin pelatessa omaa ylivoimaansa ryhtyikin taas kikkailemaan maalin takana kiekon kanssa.
Toinen erä oli Pelicansin hallintaa, ei nyt ehkä ihan niin selkeää sellaista mitä Aravirta lehdistön edessä väitti, mutta kumminkin. Langkow esitti erässä tukun loistotorjuntoja, ja kerran kiekko saatiin jo Lukon tolppaankin (tai sivurautaan, ihan kuinka vaan). Maaliin saakka ei millään, ei edes puolittaisesta läpiajosta.
Erän ja ottelun avausmaali tuli heti ensimmäisellä minuutilla, kun Jami Wright sai mailansa Erik Hämäläisen lämärin eteen, ja ohjasi kiekon verkkoon. Lukon toisen osuman teki Tommi Hannus ylivoimalla, kun siniviivalta tullut veto pomppi ilmeisesti Pelicansin pakista Hannukselle, eikä Niemellä paljon mahdollisuuksia torjuntaan ollut. Kolmannen kerran Lukko iski erän viimeisellä minuutilla, kun Shayne Toporowski päätti pitkän maalittoman kautensa lyömällä pomppivan kiekon verkkoon.
Kolmas erä alkoi samalla tavalla kuin ensimmäinenkin erä, eli melko tunnustellen. Ei siinä tietysti Lukolla syytäkään ollut hötkyillä johtoasemassa, eikä Pelicansilla juuri aseita tuntunut Lukon avaamiseen löytyvän. Pikku hiljaa ote näytti siirtyvän Pelicansille, ja jälleen tarvittiin Langkowin huippupelastuksia. Hyvin hän taistelikin, ja sai myös mukavasti apua kenttäpelaajilta, kun Pelicans haki kavennusta ilman maalivahtia. Aika lähellä oli lopussa Lukon neljäskin maali, kun maalistaan huolimatta melkoisen määrän paikkoja hukannut Jamie Wright pääsi kokeilemaan, mutta veti ohi tyhjästä.
Ketään Lukkolaista ei ole syytä tällaisen taistelupelin jälkeen moittia, mutta Scott Langkowin minä nostan tämän pelin hahmoksi. Muista kannattaa mainita Tomas Kucharcikin ja Jami Wrightin yhteispeli, näyttävät äijät sopivan hyvin samaan ketjuun.
Ei tuo Lukon peli nyt vieläkään, ainakaan minun mielestäni, mitään erinomaista jääkiekkoa ole, mutta nyt pelataan niinkuin materiaali edellyttää. Puolustetaan tarkasti ja tehdään paikoista maalit. Tämä tietysti vaatii huippuvireistä maalivahtia, ja Langkow on juuri sellainen tällä hetkellä.
Jyri Rönn tuomarina oli erinomainen. Yksi kauden parhaista esityksistä Äijänsuolla, jollei jopa paras.
Kyllä se uskottava on, että Lukko taistelee vielä kynsin hampain tuosta viimeisestä play off-paikasta. Tämän on huomannut myös raumalainen kiekkoyleisö, jota kovasta pakkasesta ja kylmästä viimasta huolimatta oli tullut Äijänsuolle liki 3500.