Lyhyt yhteenveto.
Tässä on tullut puheeksi raamatun aitous ja sen tietty muuttumattomuus kaiken muun ohella niin kaikesta huolimatta tuon vielä kertaalleen lyhyesti esille tiettyjä asioita jotka olisi otettava huomioon raamattua tulkittaessa ja tutkittaessa.
Mielestäni ei yksin riitä, että lukee raamatua ja koettaa tulkita tapahtumia sen perusteella vaan on otettava huomioon myös muut seikat jotka ovat vaikuttaneet osaltaan tarinoiden syntyyn ja niiden muovautumiseen. Raamatun “toimitustyö” on sisältänyt lukuisia vaiheita jolloin sanat tai jopa kokonaiset lauseet ovat muuttaneet merkitystään yksin raamattua käännettäessä kieleltä toiselle, eikä välttämättä riitä se, että tutkii raamatun alkuperäistä laitosta vaan on otettava huomioon se kuinka kertomus on muuttunut kirjoittettaessa tarina muistiin. Jeesus ja hänen aikalaisensa puhuivat kyseisellä alueella arameaa ja Uusi testamentti taasen kirjoitettiin kreikaksi joten evankeliumeissa ei ole Jeesuksen alkuperäisiä sanoja vaan käännöksiä niistä - olettaen, että Jeesus on sanonut tai tehnyt mitään kuvatun kaltaista.
Vanhatestamentti on alkujaan kirjoitettu muinaishepreaksi mutta liitettäessä se Uuden testamentin osaksi se käännettiin kreikaksi, Vanhan testamentin tätä käännöstä nimitetään Septuagintaksi. Ja, käännettäessä Septuagintan tekstiin tuli alkuperäisestä heprean-kielisestä tekstistä poikkeavia merkityksiä, esim. hepreankielinen teksti puhuu Jes.7:14 “nuoresta naisesta”, joka tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, mutta Septuaginta käyttää sanaa, jonka tavallisin merkitys on “neitsyt”. Vanhimmat Vanhan testamentin käsikirjoitukset ovat Qumrasta löydetyt kirjakääröt, joihin kuului mm. kokonainen Jesaja-käsikirjoitus ja ne ovat 200-luvulta eaa. (Huom. Qumrasta löydetty Jesaja-käärö poikkesi myöhäisemmästä masoreettisesta tekstistä, oikeinkirjoitusvirheet sivutettua, noin 1400 kohdassa, ja kuitenkin juuri tähän masoreettiseen tekstiin raamatun Jesaja-kirjoitukset perustuvat).
Toinen merkittävä seikka mikä on otettava huomioon tutkittaessa raamattua koskee näitä kulttuurilainoja, sitä kuinka ne ovat kulkeutuneet raamattuun ja kuinka ne ovat hivenen muuttaneet muotoaan kulkeutuessaan varhaisemmista kulttuureista raamatun teksteihin ja osaksi heprealaista kulttuuriperintöä. Vanhaan testamenttiin on runsaasti lainattu kertomuksia ja viisauksia niiltä kansoilta joiden kanssa heprealaiset ovat joutuneet tekemisiin. Tällöin monia tarinoita on koetettu liittää suoraan heprealaiseen perimätietouteen mutta tarinoista on kadonnut tiettyä merkityksellisyyttä tällöin, ja osaltaan tarinan olemus on hivenen muuttunut ja sen myötä merkitys, esim. kielellinen leikittely on voinut menettää merkityksensä tällöin. - Toisen luomiskertomuksen mukaan nainen luotiin Aatamin kylkiluusta, tämä tarina taasen on sumerilaista alkuperää. Sumerilaisuudessa, sumerin kielessä kylkiluuta ja verbiä “antaa elämä” tarkoittaa sama sana “ti” ja tarinan ydin on siis tässä sanojen samankaltaisuudessa ja niistä sumerilaiset muotoilivat tarinan selittääkseen myyttisesti naisen alkuperän. Heprean kielessä luonollisesti tarinan alkuperäinen tehokeino menetettiin, koska siinä kylkiluu ja ilmaus “antaa elämä” ovat eri sanoja.
Ohessa pienenä listauksena Vanhan testamentin kulttuurilainoja yllä mainitun lisäksi, lista ei ole täydellinen koska poimin siihen vain merkityksellisimpiä launauksia/teemoja.
-Luomismyytti, jokaisella kansalla on oma luomismyyttinsä ja esim. egyptiläiset ja heprealaiset uskoivat, että maailma ja elämä oli luotu alkuperäisen jumalan sanan voimalla, kuten tapahtuu Vanhan testamentin luomiskertomuksessa.
-Luomisen yhteydessä taistelu kaaosvoimia tai alkuhirviötä vastaan.
-Luomismyytin alku: “Alussa Jumala loi taivaan ja maan”, mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että hepreankielisessä tekstissä sana “jumala” on monikossa eikä yksikössä. Tämä viittaa jumalkollektiiviin Sumerin ja Babylonian tapaan.
-Ihmiset jumalien palvelijoina, alkuun sumerilaista alkuperää mutta heprealaisilla konkreettinen fyysinen jumalan palveleminen siinä merkityksessä, että jumalat saisivat levätä ja ihmiset tekisivät työt henkistettiin ajan kuluessa.
-Kain ja Abel-motiivi, sumerilaista alkuperää kuten myös Baabelin-torni, vitsaus-motiivi, kuolema ja manala, henkilökohtaiset suojelusjumalat, laki, etiikka, moraali, kosto ja kansalliset katastrofit sekä ajatus, että he ovat jumalan valittu kansa.
-Vedenpaisumustarina, myös tämän tarinan juuret löytyvät sumerilaisista myyteistä.
-Mooseksen syntymätarina on suoraa lainausta Sargon I syntymälegendasta joka on babylonialainen tarina ja noin tuhat vuotta vanhempi kuin kertomus Mooseksesta.
-Raamatun tarina Potifarin vaimosta on taasen egyptiläistä alkuperää.
-Job kertomuksella on esikuvia sekä sumerilaisessa että babylonialaisessa kirjallisuudessa.
-Psalmilla 70 on sanatarkka aramealainen vastine 500 luvulta eaa.
-Psalmi 104 muistuttaa hyvin paljon Ekhatonin “Aurinkohymniä”, joten sitä pidetään lainauksena siitä ja hymnin alkuperä taasen juontaa egyptiin.
-Demonioppi on saanut vaikutteita Persiasta.
-Kuolleiden ylösnousemus ja viimeinen tuomio on taasen lainattu zarathustralaisuudesta.
Tällaiset asiat on hyvä pitää mielessä tutkiessaan raamattua. Sen jumalallisuudesta tosin karisee melkoisesti mutta ei se kuitenkaan välttämättä vähennä kirjan kulttuurihistoriallista kiinnostavuutta. Ja, sellaisena sitä olisi hyvä tutkia.
Asian tiimoilta hiljenen toistaiseksi. Mikäli kuitenkin joku haluaa esittää kysymyksiä niin koetan parhaani mukaan vastata niihin, tai mikäli huomaan selkeitä asiavirheitä niin saatan kantaa korteni kekoon keskusteluun osallistumisen muodossa.
vlad#16.
Tässä on tullut puheeksi raamatun aitous ja sen tietty muuttumattomuus kaiken muun ohella niin kaikesta huolimatta tuon vielä kertaalleen lyhyesti esille tiettyjä asioita jotka olisi otettava huomioon raamattua tulkittaessa ja tutkittaessa.
Mielestäni ei yksin riitä, että lukee raamatua ja koettaa tulkita tapahtumia sen perusteella vaan on otettava huomioon myös muut seikat jotka ovat vaikuttaneet osaltaan tarinoiden syntyyn ja niiden muovautumiseen. Raamatun “toimitustyö” on sisältänyt lukuisia vaiheita jolloin sanat tai jopa kokonaiset lauseet ovat muuttaneet merkitystään yksin raamattua käännettäessä kieleltä toiselle, eikä välttämättä riitä se, että tutkii raamatun alkuperäistä laitosta vaan on otettava huomioon se kuinka kertomus on muuttunut kirjoittettaessa tarina muistiin. Jeesus ja hänen aikalaisensa puhuivat kyseisellä alueella arameaa ja Uusi testamentti taasen kirjoitettiin kreikaksi joten evankeliumeissa ei ole Jeesuksen alkuperäisiä sanoja vaan käännöksiä niistä - olettaen, että Jeesus on sanonut tai tehnyt mitään kuvatun kaltaista.
Vanhatestamentti on alkujaan kirjoitettu muinaishepreaksi mutta liitettäessä se Uuden testamentin osaksi se käännettiin kreikaksi, Vanhan testamentin tätä käännöstä nimitetään Septuagintaksi. Ja, käännettäessä Septuagintan tekstiin tuli alkuperäisestä heprean-kielisestä tekstistä poikkeavia merkityksiä, esim. hepreankielinen teksti puhuu Jes.7:14 “nuoresta naisesta”, joka tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, mutta Septuaginta käyttää sanaa, jonka tavallisin merkitys on “neitsyt”. Vanhimmat Vanhan testamentin käsikirjoitukset ovat Qumrasta löydetyt kirjakääröt, joihin kuului mm. kokonainen Jesaja-käsikirjoitus ja ne ovat 200-luvulta eaa. (Huom. Qumrasta löydetty Jesaja-käärö poikkesi myöhäisemmästä masoreettisesta tekstistä, oikeinkirjoitusvirheet sivutettua, noin 1400 kohdassa, ja kuitenkin juuri tähän masoreettiseen tekstiin raamatun Jesaja-kirjoitukset perustuvat).
Toinen merkittävä seikka mikä on otettava huomioon tutkittaessa raamattua koskee näitä kulttuurilainoja, sitä kuinka ne ovat kulkeutuneet raamattuun ja kuinka ne ovat hivenen muuttaneet muotoaan kulkeutuessaan varhaisemmista kulttuureista raamatun teksteihin ja osaksi heprealaista kulttuuriperintöä. Vanhaan testamenttiin on runsaasti lainattu kertomuksia ja viisauksia niiltä kansoilta joiden kanssa heprealaiset ovat joutuneet tekemisiin. Tällöin monia tarinoita on koetettu liittää suoraan heprealaiseen perimätietouteen mutta tarinoista on kadonnut tiettyä merkityksellisyyttä tällöin, ja osaltaan tarinan olemus on hivenen muuttunut ja sen myötä merkitys, esim. kielellinen leikittely on voinut menettää merkityksensä tällöin. - Toisen luomiskertomuksen mukaan nainen luotiin Aatamin kylkiluusta, tämä tarina taasen on sumerilaista alkuperää. Sumerilaisuudessa, sumerin kielessä kylkiluuta ja verbiä “antaa elämä” tarkoittaa sama sana “ti” ja tarinan ydin on siis tässä sanojen samankaltaisuudessa ja niistä sumerilaiset muotoilivat tarinan selittääkseen myyttisesti naisen alkuperän. Heprean kielessä luonollisesti tarinan alkuperäinen tehokeino menetettiin, koska siinä kylkiluu ja ilmaus “antaa elämä” ovat eri sanoja.
Ohessa pienenä listauksena Vanhan testamentin kulttuurilainoja yllä mainitun lisäksi, lista ei ole täydellinen koska poimin siihen vain merkityksellisimpiä launauksia/teemoja.
-Luomismyytti, jokaisella kansalla on oma luomismyyttinsä ja esim. egyptiläiset ja heprealaiset uskoivat, että maailma ja elämä oli luotu alkuperäisen jumalan sanan voimalla, kuten tapahtuu Vanhan testamentin luomiskertomuksessa.
-Luomisen yhteydessä taistelu kaaosvoimia tai alkuhirviötä vastaan.
-Luomismyytin alku: “Alussa Jumala loi taivaan ja maan”, mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että hepreankielisessä tekstissä sana “jumala” on monikossa eikä yksikössä. Tämä viittaa jumalkollektiiviin Sumerin ja Babylonian tapaan.
-Ihmiset jumalien palvelijoina, alkuun sumerilaista alkuperää mutta heprealaisilla konkreettinen fyysinen jumalan palveleminen siinä merkityksessä, että jumalat saisivat levätä ja ihmiset tekisivät työt henkistettiin ajan kuluessa.
-Kain ja Abel-motiivi, sumerilaista alkuperää kuten myös Baabelin-torni, vitsaus-motiivi, kuolema ja manala, henkilökohtaiset suojelusjumalat, laki, etiikka, moraali, kosto ja kansalliset katastrofit sekä ajatus, että he ovat jumalan valittu kansa.
-Vedenpaisumustarina, myös tämän tarinan juuret löytyvät sumerilaisista myyteistä.
-Mooseksen syntymätarina on suoraa lainausta Sargon I syntymälegendasta joka on babylonialainen tarina ja noin tuhat vuotta vanhempi kuin kertomus Mooseksesta.
-Raamatun tarina Potifarin vaimosta on taasen egyptiläistä alkuperää.
-Job kertomuksella on esikuvia sekä sumerilaisessa että babylonialaisessa kirjallisuudessa.
-Psalmilla 70 on sanatarkka aramealainen vastine 500 luvulta eaa.
-Psalmi 104 muistuttaa hyvin paljon Ekhatonin “Aurinkohymniä”, joten sitä pidetään lainauksena siitä ja hymnin alkuperä taasen juontaa egyptiin.
-Demonioppi on saanut vaikutteita Persiasta.
-Kuolleiden ylösnousemus ja viimeinen tuomio on taasen lainattu zarathustralaisuudesta.
Tällaiset asiat on hyvä pitää mielessä tutkiessaan raamattua. Sen jumalallisuudesta tosin karisee melkoisesti mutta ei se kuitenkaan välttämättä vähennä kirjan kulttuurihistoriallista kiinnostavuutta. Ja, sellaisena sitä olisi hyvä tutkia.
Asian tiimoilta hiljenen toistaiseksi. Mikäli kuitenkin joku haluaa esittää kysymyksiä niin koetan parhaani mukaan vastata niihin, tai mikäli huomaan selkeitä asiavirheitä niin saatan kantaa korteni kekoon keskusteluun osallistumisen muodossa.
vlad#16.