J.Grönvall
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Yllättävän hyvin on KalPa liigan aloittanut. Ainakin allekirjoittanut oli ihmeissään Jokeri-peliä seuratessani, nehän pelasi hyvin !
Mutta kuitenkin asiaan. KalPan alku on tosiaan ollut pieni yllätys eikä vähiten HIFK- ja Tappara-voittojen jälkeen. Myös Jokerit-peli olisi ollut täysin voitettavissa mutta kokemattoman joukkueen kokemattomuus näkyi ratkaisuhetkillä kun kiekko olisi pitänyt laittaa verkkoon. Vastaavasti muutamat romahdukset (Kärpät,Ilves,Blues) ovat olleet tavallaan jopa odotettuja sillä KalPa vaikuttaa joukkueelta joka tarvitsee jonkinasteisen hurmostilan haastaakseen muut. Niiralan montussa tämä on onnistunut ja myös Hartwallilla huolimatta luokattoman huonosta vastustajasta.
Itse pelaajista varsinkin Samuli Suhonen on ollut oikeastaan jopa parempi mitä odotin. Puheita oli kyllä liigatason pakista mutta että jo noin valmis pelaaja olikin kyseessä. Hyökkäyspäässä etenkin loistava Suhonen on KalPan johtotähti, joka kuitenkin siirtynee tulevaisuudessa muille maille. Myös kärpäsen kokoinen Alastalo on ollut tehojensa puolesta positiivinen ilmestys, vaikka omassa päässä on välillä toivoton tilanne. Hyökkäyspään valopilkkuja ovat ehdottomasti olleet K.Kenig ja Sami Salonen. Kasper jäi aikanaan HPK:ssa veljensä Maxin varjoon mutta nyt ovat osat muuttuneet. K.Kenigin läpimurto jäi aikanaan Hämeenlinnassa näkemättä, osittain varmasti Jukka Jalosesta johtuen. Toisaalta Kenig ei ikinä ole ollut parhaimmillaan tiukassa pelisysteemissä vaan vapaassa roolissa ja nimenomaan hyökkäyspäässä. Lisäksi kaverin kaveri Mikko Hakkarainen on tullut ihan puskista jopa liigan syöttöpörssin kärkipaikoille.
Kuten eräs kiekkotoimittaja kausiennakossaan povasi KalPa todennäköisesti valitsee ottelut joissa sillä on saumat voittaa ja ne missä ei ole. Tämä on ollut jo nähtävissä kauden ensimmäisissä peleissä joissa touhu on loppunut pari kertaa kuin seinään. Vastaavasti Tapparaa, HIFK:ta, Jokereita ja Lukkoa vastaan joukkue osoitti venymiskykyä. Jaksaminen on kuitenkin iso kysymysmerkki kuopiolaisille, siksi äärirajoilla joukkue joutuu menemään voittaakseen otteluita. Jälleen kerraan viimeisen sanan sanovat loka-marraskuun pimeät ajat jolloin joukkueet todella erotellaan toisistaan.
Mutta kuitenkin asiaan. KalPan alku on tosiaan ollut pieni yllätys eikä vähiten HIFK- ja Tappara-voittojen jälkeen. Myös Jokerit-peli olisi ollut täysin voitettavissa mutta kokemattoman joukkueen kokemattomuus näkyi ratkaisuhetkillä kun kiekko olisi pitänyt laittaa verkkoon. Vastaavasti muutamat romahdukset (Kärpät,Ilves,Blues) ovat olleet tavallaan jopa odotettuja sillä KalPa vaikuttaa joukkueelta joka tarvitsee jonkinasteisen hurmostilan haastaakseen muut. Niiralan montussa tämä on onnistunut ja myös Hartwallilla huolimatta luokattoman huonosta vastustajasta.
Itse pelaajista varsinkin Samuli Suhonen on ollut oikeastaan jopa parempi mitä odotin. Puheita oli kyllä liigatason pakista mutta että jo noin valmis pelaaja olikin kyseessä. Hyökkäyspäässä etenkin loistava Suhonen on KalPan johtotähti, joka kuitenkin siirtynee tulevaisuudessa muille maille. Myös kärpäsen kokoinen Alastalo on ollut tehojensa puolesta positiivinen ilmestys, vaikka omassa päässä on välillä toivoton tilanne. Hyökkäyspään valopilkkuja ovat ehdottomasti olleet K.Kenig ja Sami Salonen. Kasper jäi aikanaan HPK:ssa veljensä Maxin varjoon mutta nyt ovat osat muuttuneet. K.Kenigin läpimurto jäi aikanaan Hämeenlinnassa näkemättä, osittain varmasti Jukka Jalosesta johtuen. Toisaalta Kenig ei ikinä ole ollut parhaimmillaan tiukassa pelisysteemissä vaan vapaassa roolissa ja nimenomaan hyökkäyspäässä. Lisäksi kaverin kaveri Mikko Hakkarainen on tullut ihan puskista jopa liigan syöttöpörssin kärkipaikoille.
Kuten eräs kiekkotoimittaja kausiennakossaan povasi KalPa todennäköisesti valitsee ottelut joissa sillä on saumat voittaa ja ne missä ei ole. Tämä on ollut jo nähtävissä kauden ensimmäisissä peleissä joissa touhu on loppunut pari kertaa kuin seinään. Vastaavasti Tapparaa, HIFK:ta, Jokereita ja Lukkoa vastaan joukkue osoitti venymiskykyä. Jaksaminen on kuitenkin iso kysymysmerkki kuopiolaisille, siksi äärirajoilla joukkue joutuu menemään voittaakseen otteluita. Jälleen kerraan viimeisen sanan sanovat loka-marraskuun pimeät ajat jolloin joukkueet todella erotellaan toisistaan.