Liigajoukkueiden voimasuhteet kaudella 2016–2017

[k0l1kk0]

Tappara on väkisinkin henkisesti kova, ei se muuten keikkuisi ykösenä. Mutta, kysymysmerkkihän tulee nimenomaan siitä että Tapparalla ei ole ollut mitään suvantoja kauden aikana, mennyt suorastaan liian hyvin, jos näin voi sanoa. Koko kausi ilman heikkoja ajanjaksoja ei ole kovin yleistä ja jos tälläne Tapparalle tulee niin kuinka asia käsitellään, varsinkin jos se tulee puolivälierissä selvää haastajaa vastaan. Itse en epäile etteikö Tappara selviäisi tälläisestä, mutta se on edelleen kysymys koska sen ei ole vielä tarvinnut selvitä.

 

[Nelfor]

Tappara on väkisinkin henkisesti kova, ei se muuten keikkuisi ykösenä. Mutta, kysymysmerkkihän tulee nimenomaan siitä että Tapparalla ei ole ollut mitään suvantoja kauden aikana, mennyt suorastaan liian hyvin, jos näin voi sanoa. Koko kausi ilman heikkoja ajanjaksoja ei ole kovin yleistä ja jos tälläne Tapparalle tulee niin kuinka asia käsitellään, varsinkin jos se tulee puolivälierissä selvää haastajaa vastaan. Itse en epäile etteikö Tappara selviäisi tälläisestä, mutta se on edelleen kysymys koska sen ei ole vielä tarvinnut selvitä.

Juuri näinhän se menee. Henkisesti heikoilla oleva joukkue ei liigaa Tapparan tavalla dominoi, mutta vaikeita hetkiä heillä ei vielä ole ollut. Eikä niitä välttämättä tulekaan, mutta jos tulee, niin vielä emme tiedä miten se siitä selviää.

Ja tätä asiaa nostetaan esille lähinnä juurikin sen takia, että Tappara on itse itsensä pahin vihollinen tämän kauden mestaruutta tavoiteltaessa.

 

[Torsti]

Tapparalle on ollut koko kausi vaikea. Puikoissa on Tapola, jolla on sukset ristissä puolen joukkueen kanssa ja Tapolan vuoksi Mäntylä ei ole tullut vahvistamaan joukkuetta. Leinonen on yksinkertainen sekä unohtaa oman nimensä, mikäli hänen puheluunsa ei heti vastata. Rautakorven haamu leijailee Hakametsän käytävillä sekä herran ruumis katsomossa. Khl:stä tulee vahvistuksia vain käytävän toiseen päähän, Tapparalle vain keskinkertaisia kehäraakkeja.

Aika näyttää miten Tappara onnistuu kääntämään nämäkin vastoinkäymiset vahvuudeksi kevään koitoksissa.

 

[Runkosarja]

Juuri näinhän se menee. Henkisesti heikoilla oleva joukkue ei liigaa Tapparan tavalla dominoi, mutta vaikeita hetkiä heillä ei vielä ole ollut. Eikä niitä välttämättä tulekaan, mutta jos tulee, niin vielä emme tiedä miten se siitä selviää.

Ja tätä asiaa nostetaan esille lähinnä juurikin sen takia, että Tappara on itse itsensä pahin vihollinen tämän kauden mestaruutta tavoiteltaessa.

Mistä tiedät, että Tapparalla ei ole ollut vaikeita hetkiä? Henkisesti vahva (joukkue tai ihminen) vaan selviää vaikeuksista paremmin kuin muut. Se voi näyttää helpolta.
Eihän se Nykäsen 120-metrinenkään näyttänyt muuta kuin helpolta, mutta teepäs perässä.Ja tällä en viittaa niinkään henkiseen puoleen.

 

[rinne]

Mistä tiedät, että Tapparalla ei ole ollut vaikeita hetkiä? Henkisesti vahva (joukkue tai ihminen) vaan selviää vaikeuksista paremmin kuin muut. Se voi näyttää helpolta.
Eihän se Nykäsen 120-metrinenkään näyttänyt muuta kuin helpolta, mutta teepäs perässä.Ja tällä en viittaa niinkään henkiseen puoleen.

Tuossa on hyvä pointti. Mikä on se vaikea hetki? Joku voisi väittää, että Tappara moisen kohtasi tässä alkuvuodesta, osin sellainen on menossa edelleen.

Pelillisesti Tappara on kohdannut haasteita tällä kaudella. Tässä alkuvuoden aikana sieltä on puuttunut pakistosta äijiä siihen malliin, että on pitänyt heittää laituria pakiksi (Peltola) ja lainata kaveriltakin yhtä pakkia (Pulli), että saadaan edes 6 pakkia kokoonpanoon joka peliin. Kun ne puuttuvat pakit ovat vielä olleet kiekollisesti tasoa Salonen & Kemiläinen, niin aiheuttaahan se ongelmia. (Kuinka monen joukkueen pelissä kahden hyvän/loistavan kiekollisen pakin puute ei näkyisi? Varsinkin, kun toinen on periaatteessa jengin ykköspakki...) Nyt vielä pari hyökkääjääkin sivussa, niin kyse on Tapparalle täysin epätyypillisestä loukkaantumissumasta. Ei näitä ole moneen kauteen Tapparassa totuttu näkemään.

Tuloksellisesti tuo mm. ykköspakin puuttuminen ei kuitenkaan ole hirveästi vaikuttanut. Pientä yskähtelyä on ehkä ollut havaittavissa, mutta ei suurta sukellusta. Tuohon yskähtelyynkin voi ehkä osittain hakea syytä joukkueen syttymisestä peleihin. Onko ihan kaikkiin peleihin menty ihan kaikkensa antaen vai onko välillä vähän ollut takki auki? (Ainakin tuo neppailu on ajoittain näyttänyt hieman "takki auki"-mentaliteetilta.) Ehkä tuo Tapparan kyky voittaa heikoillakin esityksillä on sitä kaivattua henkistä vahvuutta?

 

[Väsyneet Kädet]

Tappara on itse itsensä pahin vihollinen tämän kauden mestaruutta tavoiteltaessa.

Rajua aliarviointia muiden kohdalla. Jyp esimerkiksi on ollut niin vahvassa vireessä, että joillain alkukauden kompuroinneilla ei ole mitään merkitystä. Samoin Tepsi on ollut vahva koko kauden ja pelitapa sopii hyvin pudotuspeleihin. Eikä Kärppiä voi laskea ulos, koska saa puolustuspelin varmasti riittävän tiiviiksi ja hyökkäyksestä löytyy kyllä riittävä ratkaisuvoima tiukkoihin peleihin.

 

[Kuokkalan Kone]

Rajua aliarviointia muiden kohdalla. Jyp esimerkiksi on ollut niin vahvassa vireessä, että joillain alkukauden kompuroinneilla ei ole mitään merkitystä. Samoin Tepsi on ollut vahva koko kauden ja pelitapa sopii hyvin pudotuspeleihin. Eikä Kärppiä voi laskea ulos, koska saa puolustuspelin varmasti riittävän tiiviiksi ja hyökkäyksestä löytyy kyllä riittävä ratkaisuvoima tiukkoihin peleihin.

Ei se nyt välttämättä mitään aliarviointia ole, Tappara on vain pelannut niin kokonaisvaltaisen hyvin, että sen asema selvänä ykkös suosikkina on selvä. Varmasti poffeissa nähdään myös yllätyksiä, esimerkkinä vaikka JYP-Blues sarja takavuosilta, vaikka tilanne näyttää kuinka hyvältä, on aina mahdollista että takaa tullaan ohi.

Mielenkiintoinen kevät tulossa, sääleistä on aina hankalampi nousta välieriin, joten tiukka rutistus on loppu Liigaan vielä tulossa.

 

[Nelfor]

Tuossa on hyvä pointti. Mikä on se vaikea hetki? Joku voisi väittää, että Tappara moisen kohtasi tässä alkuvuodesta, osin sellainen on menossa edelleen.

Pelillisesti Tappara on kohdannut haasteita tällä kaudella. Tässä alkuvuoden aikana sieltä on puuttunut pakistosta äijiä siihen malliin, että on pitänyt heittää laituria pakiksi (Peltola) ja lainata kaveriltakin yhtä pakkia (Pulli), että saadaan edes 6 pakkia kokoonpanoon joka peliin. Kun ne puuttuvat pakit ovat vielä olleet kiekollisesti tasoa Salonen & Kemiläinen, niin aiheuttaahan se ongelmia. (Kuinka monen joukkueen pelissä kahden hyvän/loistavan kiekollisen pakin puute ei näkyisi? Varsinkin, kun toinen on periaatteessa jengin ykköspakki...) Nyt vielä pari hyökkääjääkin sivussa, niin kyse on Tapparalle täysin epätyypillisestä loukkaantumissumasta. Ei näitä ole moneen kauteen Tapparassa totuttu näkemään.

Tuloksellisesti tuo mm. ykköspakin puuttuminen ei kuitenkaan ole hirveästi vaikuttanut. Pientä yskähtelyä on ehkä ollut havaittavissa, mutta ei suurta sukellusta. Tuohon yskähtelyynkin voi ehkä osittain hakea syytä joukkueen syttymisestä peleihin. Onko ihan kaikkiin peleihin menty ihan kaikkensa antaen vai onko välillä vähän ollut takki auki? (Ainakin tuo neppailu on ajoittain näyttänyt hieman "takki auki"-mentaliteetilta.) Ehkä tuo Tapparan kyky voittaa heikoillakin esityksillä on sitä kaivattua henkistä vahvuutta?

Tässä tapauksessa vaikealla hetkellä tarkoitan sitä, että on tuloksellisesti vaikeaa. Eli lyhyen ajan sisällä tulee useita tappioita ja vastustajat pääsevät tavalla tai toisella niskan päälle ottelusta toiseen. Tapparalla on tuloksellisesti mennyt enemmän tai vähemmän hyvin koko kauden ja hetkelliset lipsahdukset tuntuvat lähinnä "takki auki" -meiningiltä, joka on kohtalaisen helppo saada korjattua, kuten Tapparan kohdalla on nähty. Ei ole ollut sellaisia vaikeuksia, että joukkue tekisi kaikkensa ottelusta toiseen, mutta pisteitä ei vain tule.

Yllä kerron siis oman näkemykseni siitä, millaista tuloksellisesta näkökulmasta on vaikeista hetkistä kärsivällä joukkueella runkosarjassa. On luonnollista, että runkosarjan paras joukkue ei tällaista runkosarjan aikana kohtaa kertaakaan. Pudotuspeleissä vastaavaan henkiseen paineeseen joutuu selvästi herkemmin, kun jokaisen ottelu merkitys on huomattavasti runkosarjaa suurempi.

Kuten totesin aiemminkin, niin henkisesti heikko joukkue ei Tapparan tavoin runkosarjaa dominoi, joten Tappara ei ole nähdäkseni henkisesti heikko. Tapparaa ei kuitenkaan ole kunnolla henkisesti koeteltu tämän kauden aikana, eikä välttämättä edes tulla koettelemaan, jos meno jatkuu yhtä vakuuttavana.

Tuntuu siltä, että Tapparan kannattajat ovat jo niin tottuneita jatkuvaan voittamiseen, että jopa tällaisen kauden aikana osataan nähdä vaikeita hetkiä siellä, missä sellaisia ei ole. Tottakai jokaisella joukkueella menee runkosarjan aikana pelillisesti välillä hyvin ja välillä hieman huonommin, mutta kun puhutaan aidosti vaikeista jaksoista, niin sellaisia osa joukkueista ei kohtaa koko runkosarjan aikana. Tappara kuuluu toistaiseksi tähän jälkimmäiseen kategoriaan ja tuskin tilanne muuttuu runkosarjan lopussakaan.

 

[Kirveellä töitä]

Tottakai jokaisella joukkueella menee runkosarjan aikana pelillisesti välillä hyvin ja välillä hieman huonommin, mutta kun puhutaan aidosti vaikeista jaksoista, niin sellaisia osa joukkueista ei kohtaa koko runkosarjan aikana. Tappara kuuluu toistaiseksi tähän jälkimmäiseen kategoriaan ja tuskin tilanne muuttuu runkosarjan lopussakaan.

Ollaan painittu iso osa kaudesta huonon kotialivoiman kanssa, siis Liigan huonoimman ja siihen on hävitty pelejä. Parlettin hankinta on reagointia tähän aitoon ongelmaan, jotta saataisiin maksimihyöty kotiedusta poffeihin...niin ja toivottavasti tilanne korjaantuu runkosarjan lopussa.

 

[Nelfor]

Ollaan painittu iso osa kaudesta huonon kotialivoiman kanssa, siis Liigan huonoimman ja siihen on hävitty pelejä. Parlettin hankinta on reagointia tähän aitoon ongelmaan, jotta saataisiin maksimihyöty kotiedusta poffeihin...niin ja toivottavasti tilanne korjaantuu runkosarjan lopussa.

Ongelmakohtia on kaikilla joukkueilla, kuten myös heikompia pelillisiä jaksoja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikilla joukkueilla olisi varsinaisesti vaikeita jaksoja. Toki kaikki on suhteellista ja jokaisella on tällaisiin asioihin omat näkökantansa, mutta tuskin kukaan voi väittää, että Tapparalla olisi ollut erityisen vaikeaa missään vaiheessa tämän kauden aikana.

Jos oikein katsoin tuossa pikaisesti, niin Tappara ei ole kertaakaan hävinnyt edes kahta peliä putkeen, vaan joka kerta hävityn pelin jälkeen seuraava peli on voitettu. Tämä jos joku kertoo siitä, ettei kovin vaikeaa jaksoa ole kauden aikana joukkueella ollut.

Yritin myös löytää tarkoituksella sellaisen kohdan Tapparan otteluista tällä kaudella, jossa viiden peräkkäisen ottelun pistemäärä olisi mahdollisimman alhainen. Lopputuloksena löytyi pari kohtaa, jossa viiden ottelun aikana on kärsitty kaksi varsinaisen peliajan tappiota ja kolme varsinaisen peliajan voittoa, eli kaikkein huonoin viiden ottelun pistemäärä koko kaudelta on 9 pistettä. Tuotakin tahtia jos pystyy ylläpitämään, niin päätyisi runkosarjan pääteeksi todennäköisesti viiden parhaan joukkoon. Ja tässä on kyse Tapparan huonoimmasta pistetahdista koko kauden aikana. Huikea saldo.

Eli ei, Tapparalla ei ole kovin vaikeaa ollut. Vaikka olisi ollut loukkaantumisia tai ongelmakohtia, niin jatkuvasti on voittoja otettu. Jos joukkue voittaa jatkuvasti, niin ei se lopulta kovin vaikeaan paikkaan henkisesti voi joutua.

 

[Torsti]

Eli koska Tappara on henkisesti niin vahva, että se on pystynyt kääntämään joka kerta tappion jälkeisen ottelun voitoksi, on se pudotuspeleissä kysymysmerkki, koska kaudella ei ole ollut vaikeaa? Jos tuleekin kaksi tappiota putkeen, on Tappara uuden tilanteen edessä eikä sitä onnistu ratkaisemaan. No, me voidaan varmaan sitten käyttää tuota tekosyynä jos kausi ei olekaan loppuun saakka paraatimarssia. Kun koko kausi oltiin niin pumpulissa.

Tapparan pelejä varsinkin syyskaudella nähneet tietävät, että ei se helppoa ole ollut otteluiden sisällä. Monta peliä on käännetty huikealla viimeistelyllä. Ja tuomaritkin ovat ratkaisseet pelejä Tapparan eduksi (terveisiä naapuriin). Minä nyt en vain valitettavasti näe, mitä vaikkapa alkukauden tappioputkesta saadaan enemmän kuin parin pelin kyykkäyksen jälkeisellä ryhtiliikkeellä. Kai sitä pitää ihmisen asua roskiksessa, että voi nauttia menestyksestä ja menestyä.

 

[axe]

Ei Tapparalla muuten viime runkosarjassakaan mitään kriisejä ollut eikä hirveän vaikeaakaan, vaikka silloin "vain" kolmanneksi tulikin. Joskus hävittiin pari peliä putkeen ja jonkin aikaa arvottiin maalivahtipeliä, mutta ei noita nyt kriiseiksi voi laskea. Viimeisin kriisi on sillon toissakauden syksyltä. Se ei poikinut mestaruutta.

 

[Nelfor]

Eli koska Tappara on henkisesti niin vahva, että se on pystynyt kääntämään joka kerta tappion jälkeisen ottelun voitoksi, on se pudotuspeleissä kysymysmerkki, koska kaudella ei ole ollut vaikeaa? Jos tuleekin kaksi tappiota putkeen, on Tappara uuden tilanteen edessä eikä sitä onnistu ratkaisemaan. No, me voidaan varmaan sitten käyttää tuota tekosyynä jos kausi ei olekaan loppuun saakka paraatimarssia. Kun koko kausi oltiin niin pumpulissa.

Tapparan pelejä varsinkin syyskaudella nähneet tietävät, että ei se helppoa ole ollut otteluiden sisällä. Monta peliä on käännetty huikealla viimeistelyllä. Ja tuomaritkin ovat ratkaisseet pelejä Tapparan eduksi (terveisiä naapuriin). Minä nyt en vain valitettavasti näe, mitä vaikkapa alkukauden tappioputkesta saadaan enemmän kuin parin pelin kyykkäyksen jälkeisellä ryhtiliikkeellä. Kai sitä pitää ihmisen asua roskiksessa, että voi nauttia menestyksestä ja menestyä.

Niin, peli ei ole ollut helppoa otteluiden sisällä. Mitäpä jos tämä olisi johtanut esimerkiksi 3-4 ottelun tappioputkeen, mikä olisi varmastikin jossain välissä ollut ihan mahdollista? Silloin olisi joukkue ollut kovemmassa paikassa ja henkistä vahvuutta olisi mitattu ihan eri tavalla. Silti, tuokaan ei olisi vielä paha paikka, jos ei peli ole viikkokausia ihan sekaisin.

Kukaan ei edelleenkään ole väittänyt Tapparaa henkisesti heikoksi. On vain sanottu, että Tapparaa ei ole kunnolla testattu, koska joukkue ei ole erityisen vaikeita jaksoja nähnyt. Eikä ehkä tulekaan näkemään, mutta jos sellainen vastaan tulee, niin siitä selviäminen on pieni kysymysmerkki. On eri asia kompastella hieman matkan varrella, kuin pudota syvään kuoppaan ja katkaista jalkansa, jos ymmärrät mitä tarkoitan.

Pudotuspeleissä tällaisia kuvainnollisia kuoppia on enemmän ja niihin on huomattavasti helpompi pudota. On täysin mahdollista, että Tappara välttää nämä kuopat loppuun asti ja marssii mestaruuteen, mutta varmaa se ei ole.

Tässä ei edelleenkään ole kyse siitä, että Tapparaa pidettäisiin millään tavalla huonossa asemassa olevana joukkueena, vaan päinvastoin. Tuosta kivenkovasta ryhmästä yritetään löytää jotain pieniä mahdollisia heikkouksia, jotka voisivat ehkä toimia varman mestaruuden esteenä.

Kovasti tuntuu olevan vaikeaa joillekin Tapparan kannattajille ymmärtää mistä tässä puhutaan, kun samaa saa toistella viestistä toiseen.

 

[George Parros]

Pelkistettynä voisi todeta, että melkeinpä aina runkosarjan voittajan "heikkoutena" pleijareihin lähtiessä on se, että vaikeuksia ei ole kauden aikana ollut kovin paljoa ainakaan suhteessa muihin. Siinäkään tapauksessa jälkikäteenkään ei voida faktisesti todeta, että oliko tuo oikeasti syynä ongelmiin, jos pleijareissa tulee epäonnistuminen.

 

[Nelfor]

Pelkistettynä voisi todeta, että melkeinpä aina runkosarjan voittajan "heikkoutena" pleijareihin lähtiessä on se, että vaikeuksia ei ole kauden aikana ollut kovin paljoa ainakaan suhteessa muihin. Siinäkään tapauksessa jälkikäteenkään ei voida faktisesti todeta, että oliko tuo oikeasti syynä ongelmiin, jos pleijareissa tulee epäonnistuminen.

Usein näin todellakin on, mutta Tapparan meno tällä kaudella on ollut jopa "normaalia" jäätävämpää, kun katsotaan voitettuja otteluita ja sitä faktaa, että tappiopelejä ei ole peräkkäin tullut kertaakaan.

Kyllä se tietyllä tavalla joukkuetta valmistaa ja kasvattaa, jos suuremmista vaikeuksista kauden aikana selvitään.

 

[rinne]

Kovasti tuntuu olevan vaikeaa joillekin Tapparan kannattajille ymmärtää mistä tässä puhutaan, kun samaa saa toistella viestistä toiseen.

Ei lainkaan. Sinä vain siirsit maalitolppia matkan varrella. Alunperin puhuit vain "vaikeista hetkistä", sitten täsmensit "tuloksellisesti vaikeaan hetkeen". Nuo ovat kaksi täysin eri asiaa. Se, mitä tässä nyt minun ja parin muun toimesta on todettu, on se, että pelillisesti Tapparalla on ollut vaikeaa. Av:n osalta, nyt loukkaantumisten takia, ajoittain pelin sisällä ongelmia ja niin edelleen. Tarkasti ottaen nuo lienevät kaikki "vaikeita hetkiä", mutta ne eivät ole johtaneet "tuloksellisesti vaikeaan hetkeen/ajanjaksoon". Joillekin joukkueille Tapparan loukkaantumissuman kaltainen loukkaantumissuma olisi johtanut myös tulokselliseen notkahdukseen, varsinkin kun tuolla on noita selkeitä pelillisiä ongelmia kuten alivoima. Jostain syystä Tappara on silti löytänyt tapoja voittaa, kovin monta kertaa tälläkin kaudella se tapa on löytynyt varsin usein viimeisellä minuutilla tasoituksen tai voittomaalin muodossa. Syystä tai toisesta, tavalla tai toisella kohdatut vaikeudet eivät ole realisoituneet tulostaululle ehkä jopa pelätyllä tavalla. Joku voisi tuota kutsua henkiseksi vahvuudeksi.

Olisiko henkisesti kasvattavampaa oppia voittamaan tappioputken kautta? Onko tarvetta henkiselle kasvulle, jos ongelmat eivät aiheuta tappioita? Ehkä, mutta parin vuoden takainen Kärpät on esimerkki siitä, ettei tuokaan mikään elinehto ole. Toki esimerkkejä on myös "vaikeuksien kautta voittoon"-linjalta. Tuon Tapparan joukkueen runko on kuitenkin ollut jo tovin kasassa ja ovat ehtineet siinä näkemään kaikenlaista. Hävittyä ja voitettua finaalia, aika moni oli mukana silloin, kun media ehti jo uutisoimaan Tapolan potkut jne.

Äläkä viitsi väittää, ettei Tappara-fanien keskuudessa tiedetä, mitä tuloksellinen konttaaminen on. Ei tuo finaaliputkea edeltänyt noin kymmenen vuotta varsinaista paraatimarssia ollut. Melko masentava seura seurata oli Tappara. Ei ole tainnut ihan kaikilta ainakaan vielä tuo unohtua...

Jos niitä mahdollisia heikkouksia haluaa etsiä, niin aiemmin ketjussa listatut maalivahtipeli ja oman alueen/maalinedustan puolustuspeli lienevät lähempänä totuutta. Toki Parlett toivottavasti tuo apua jälkimmäiseen.

Ylipäänsä puhe Tapparasta itsensä suurimpana haastajana on melko vahvaa muiden vähättelyä. Kyllä niin TPS:llä, Jyp:llä kuin kumppaneillakin lienee vielä sanansa sanottavana. Kärpät ja/tai IFK:kin voivat olla aika ilkeitä, jos jotenkin saisivat joukkueensa pelaamaan rosterin mahdollistamalla tasolla.

 

[Nelfor]

Ei lainkaan. Sinä vain siirsit maalitolppia matkan varrella. Alunperin puhuit vain "vaikeista hetkistä", sitten täsmensit "tuloksellisesti vaikeaan hetkeen". Nuo ovat kaksi täysin eri asiaa.

Eivät ole kaksi täysin eri asiaa. Kyse on näkökannasta ja suhteellisuudesta. Tuloksellisuus on merkittävässä osassa, kun puhutaan kokonaisvaltaisesti vaikeista hetkistä kauden aikana. Mielestäni ei voida todeta joukkueella olleen erityisen vaikeaa, jos se tekee jatkuvasti kovaa tulosta.

On nähdäkseni päivänselvää, että mitä tässä yhteydessä tarkoitetaan vaikeilla hetkillä, kun puhutaan siitä, että joukkueella olisi henkisesti todella vaikeaa. Etenkin, kun järkevintä tällaista analyysia on tehdä vertaamalla muihin joukkueisiin. On myös varsin selvää, että runkosarjan kärkijoukkueella harvoin on kovin vaikeaa ollut missään vaiheessa kautta.

En ole muuten väittänyt, että Tappara-fanien keskuudessa olisi unohdettu miltä tuntuu, kun on oikeasti vaikeaa. Se nyt on vain totuus, että mitä kauempana nämä hetket ovat, niin sitä vaikeampi niitä on kunnolla keskusteluissa muistaa.

Vieläkin toistan, noin sadanteen kertaan, että kukaan tässä keskustelussa ei ole väittänyt Tapparan olevan henkisesti heikko. Ei kukaan. Käsittämätöntä, kuinka tätä joutuu jatkuvasti toistelemaan.

Tapparalla on ollut kompasteluja loukkaantumisten ja pelillisten asioiden kanssa, mutta se ei ole kaatunut kertaakaan, vaan kompastelu on riittänyt. On huomattavasti helpompaa jatkaa matkaa kompastelun jälkeen, kuin kaatumisen tai suorastaan kuoppaan putoamisen jälkeen. Tappara on henkisesti ollut vahva tähän asti, mutta kunnolla sitä ei vain ole testattu. Jos se joutuu pudotuspeleissä kuolemanpeliin, jossa vastustaja menisi voitolla jatkoon, mutta Tappara ei, niin se on hetki, jossa tuo henkinen kantti toden teolla testataan. Voi ihan hyvin olla, että Tapparalta tuollainenkin tilanne sujuu hienosti, mutta pieni kysymysmerkki siinä silti on. Tämä kertautuu ensimmäisessa sarjassa, kun Tapparalta selvästi odotetaan läpijuoksua, mutta mitäpä jos sitä ei tulekaan?

 

[Roger Moore]

Vieläkin toistan, noin sadanteen kertaan, että kukaan tässä keskustelussa ei ole väittänyt Tapparan olevan henkisesti heikko. Ei kukaan. Käsittämätöntä, kuinka tätä joutuu jatkuvasti toistelemaan.

Toisaalta eihän sitä vielä tiedä. Viime keväänä mestaruus tuli superjuniori Pyhä-Patrik Jeesus Laineen vetäessä porukan mukanaan kohti kannua, ja kyseessä oli täysin poikkeuksellinen ja voittamaan jo nuorena oppinut yksilö, joka sai alla olleesta kolmesta perättäisestä hopeasta huolimatta joukkueen voittamaan. Nyt tuo vastaava yllätysmomentti puuttuu, ja esim. IFK:sta saattaa alkaa kummittelemaan tuo menneiden vuosien painajainen Juhamatti Aaltonen.

Olisi herkullinen asetelma, game sevenin jatkoaika Hakametsässä, aloitus keskialueella. Juhis Aaltonen saa kiekon, spurttaa vauhtiin ja b-pisteen kaarelta rannelaukaus. Rahoviina sulaa, Jukka Peltolan tyhjä katse vol. 4. Viiksi-Mikki lähettää rukouksia yläkertään että "Anna meille vielä yksi pyhä Patrik".

Seuraavalla kaudella joukkuetta valmentaakin Patrick Roy.

 

[Nelfor]

Toisaalta eihän sitä vielä tiedä.

My point exactly. Sitähän tässä olen kymmenen viestin ajan yrittänyt sanoa, että pieni kysymysmerkki tämän suhteen on olemassa.

 

[George Parros]

Kovin abstraktia keittiöpsykogolointia näyttää Tapparan heikkouksien etsiminen olevan.
Lopputulemana siis se, että jostakin mystisestä syystä Tappara ei välttämättä voita mestaruutta runkosarjan voitosta huolimatta.
Sehän se syy ei tietenkään voi olla, että kilpaurheilussa joku muu joukkue vain PELAA keväällä paremmin ja tehokkaammin.
Henkinen puoli nimenomaan vaikuttaa Tapparan vahvuudelta, mutta tätähän on todellisuudessa täysin mahdoton aukottomasti kiistää tai vahvistaa edes jälkikäteen, menee pelit miten vaan.

 

[peterra]

Tämä kertautuu ensimmäisessa sarjassa, kun Tapparalta selvästi odotetaan läpijuoksua, mutta mitäpä jos sitä ei tulekaan?

Tää on vaan jääkiekkoa. Ei enempää eikä vähempää. Mestaruuden jälkeen odotusarvo ympäristöllä on aina mestaruus, mutta aniharvoin sama porukka sen kaksi kertaa putkeen nappaa. Tosin Tapparan potentiaalisten heikkouksien etsimistä muistuttaa jo tutusta ilmiöstä Kärppien kauden 2013-2014 kohdalla. Mestaruuden piti olla todella mahdoton, koska joukkuetta ei testattu kunnolla runkosarjassa. Niin vain Kärpät kellisti vastuksensa 4-0 ja 4-1 kahdessa ekassa sarjassa ja ainoastaan Tapparan punnertaminen sai hetkellisesti näyttämään, että mestaruus voisi karata Oulusta. Lopulta kuitenkin ansaittu voitto sinne.

Kärppien toisella kaudella sitten oli jo epätasaisempaa runkosarjassa ja Marjamäen maalivahtipajatso oli tuottaa vesiperän. Sikäli se tuottikin vesiperän, että molempien maalivahtien innostus jatkaa Kärpissä hävisi ja Karhunen häipyi voittamaan mestaruuden Tapparaan. Keväällä pitää olla iskussa, mutta yksittäisessä pelissä voi sattua mitä vaan ja joku voi saada keväällä godmoden päälle. TPS ja JYP ovat pelottavia ja varmasti pistävät Tapparan tiukille sarjassa kuin sarjassa, jos vastaan asettuvat.

 

[rinne]

Eivät ole kaksi täysin eri asiaa. Kyse on näkökannasta ja suhteellisuudesta. Tuloksellisuus on merkittävässä osassa, kun puhutaan kokonaisvaltaisesti vaikeista hetkistä kauden aikana. Mielestäni ei voida todeta joukkueella olleen erityisen vaikeaa, jos se tekee jatkuvasti kovaa tulosta.

Nimenomaan.Näkökulma ja mielipide kysymys. Nyt kuitenkin pyrit tyrmäämään vaihtoehtoisen näkökulman/mielipiteen vääränä. "Vaikea hetki" ja "tuloksellisesti vaikea hetki" ovat eri asioita. Riippuen määritelmästä, mutta usein tuo jälkimmäinen on osa ensimmäistä. Nyt sinä tahot takertua tuohon jälkimmäiseen, kun muut kirjoittajat ovat ottaneet kantaa aiemmin käyttämääsi termiin "vaikea hetki", joka on paljon monitulkintaisempi. Siihen kuuluu olennaisena näkökulmana muun muassa tuloksellisuus tai pelillisyys. Nyt sitä tulkittiin tarkemmin ja otettiin pelilliset vaikeudetkin huomioon.

On nähdäkseni päivänselvää, että mitä tässä yhteydessä tarkoitetaan vaikeilla hetkillä, kun puhutaan siitä, että joukkueella olisi henkisesti todella vaikeaa.

Toivottavasti näin, että kirjoittajana tiedät, mitä tarkoitit. Kun katsot vastauksia, niin täysin päivänselvä ei asia ollut. Kuten itsekin mainitsin, näkökulmia on useita.

En ole muuten väittänyt, että Tappara-fanien keskuudessa olisi unohdettu miltä tuntuu, kun on oikeasti vaikeaa. Se nyt on vain totuus, että mitä kauempana nämä hetket ovat, niin sitä vaikeampi niitä on kunnolla keskusteluissa muistaa.

Et tainnut unohtamisesta kirjoittaa, mutta kirjoitit jotain siihen suuntaan, ettei Tampereella enää tunnisteta todellisia vaikeita hetkiä, vaan niitä nähdään siellä, missä niitä ei ole. Kyllä tunnistetaan. Esimerkkejä on omasta takaa vain muutaman vuoden takaa ja naapurina operoiva seura on antanut muistutuksia säännöllisesti ihan näihin päiviin asti. Valitettavasti ei ole kovinkaan kauaa siitä rimanalituksesta, kun Liigan molemmat tamperelaiset jäivät säälien ulkopuolelle... Eli älä huoli. Kyllä Tampereella (ja Mouhijärvellä) ongelmat ja vaikeudet tunnistetaan. Ihan oikeasti.

Tapparalla on ollut kompasteluja loukkaantumisten ja pelillisten asioiden kanssa, mutta se ei ole kaatunut kertaakaan, vaan kompastelu on riittänyt. On huomattavasti helpompaa jatkaa matkaa kompastelun jälkeen, kuin kaatumisen tai suorastaan kuoppaan putoamisen jälkeen. Tappara on henkisesti ollut vahva tähän asti, mutta kunnolla sitä ei vain ole testattu. Jos se joutuu pudotuspeleissä kuolemanpeliin, jossa vastustaja menisi voitolla jatkoon, mutta Tappara ei, niin se on hetki, jossa tuo henkinen kantti toden teolla testataan. Voi ihan hyvin olla, että Tapparalta tuollainenkin tilanne sujuu hienosti, mutta pieni kysymysmerkki siinä silti on. Tämä kertautuu ensimmäisessa sarjassa, kun Tapparalta selvästi odotetaan läpijuoksua, mutta mitäpä jos sitä ei tulekaan?

Tuo sitten onkin ihan spekulointia, joka voidaan jakaa koskemaan kaikkia seuroja. Tavallaan esimerkiksi Kärpät on vetänyt omia "pudotuspelejään" jo tovin, mutta eihän esimerkiksi Jyp, KalPa, TPS, HPK tai muutkaan vastaavat ole kokeneet "kasvattavia vaikeita hetkiä". Pitkä kausi tasoittaa pomput, jolloin mm. Jyp on noussut "paikalleen" top6:een ja löytänyt melko kovan kevätvireen. Mutta ei sielläkään mitään "selkä seinää vasten" tilannetta ollut ole. Yhdelläkään joukkueella ei ole ollut sellaista tällä kaudella. Jos näkemyksesi voimasuhteista pohjautuu tuollaisen "tappiolla lomille"-tilanteesta selviämisestä kumpuavaan henkiseen voimaan, niin kaikki joukkueet ovat edelleen samalla linjalla. Ei tuolla tällä kaudella ole, ainakaan toistaiseksi, yksikään joukkue moista esittänyt (Kärppien tulosparannuksen kohdalla ehkä voisi moisesta puhua, mutta...). Pointti kuitenkin lienee, että kun sama kysymysmerkki asettuu kaikkien joukkueiden päälle, niin sen pitäminen heikkoutena yhdelle joukkueelle on hieman kaukaa haettua.

Verrattuna muihin kärkijoukkueisiin Tappara on kohdannut tasan saman verran "vaikeita hetkiä". Joukkueen selkäranka on vain riittänyt pitämään pään pinnalla hieman paremmin verrattuna muihin. Läpijuoksua Tapparalta on odotettu puolivälierissä usein, mutta harvemmin nähty. Tilanne on nytkin se, että Tappara lienee ennakkosuosikki mestariksi, mutta jonkun muun mestaruus on silti todennäköisempää "Tappara vs kenttä" vertailussa. Tää on vaan hokia hei. Mitä vaan voi tapahtua. Mutta mikään ei muuta sitä todellisuutta, että Tapparan mestaruuden suurin uhka ei ole Tappara itse. Kyllä se suurin uhka on edelleen "ne muut" TPS:n ja Jyp:n jyhdolla.

Toisaalta eihän sitä vielä tiedä. Viime keväänä mestaruus tuli superjuniori Pyhä-Patrik Jeesus Laineen vetäessä porukan mukanaan kohti kannua, ja kyseessä oli täysin poikkeuksellinen ja voittamaan jo nuorena oppinut yksilö, joka sai alla olleesta kolmesta perättäisestä hopeasta huolimatta joukkueen voittamaan. Nyt tuo vastaava yllätysmomentti puuttuu, ja esim. IFK:sta saattaa alkaa kummittelemaan tuo menneiden vuosien painajainen Juhamatti Aaltonen.

Ei, eihän sitä kukaan tiedä. Ehkä Haapala ja Savinainen kantavat. Ehkä Repo on se "piiloteltu valttikortti". Ehkä Mikki vetää ässän hihasta ja nöyryyttää kaikkia vielä tässä siirtorajan tuntumassa. Kevät on lätkäfanille hienoa aikaa. Tarinoita syntyy, eikä kukaan tiedä mitä tapahtuu. Ehkä tämä on se kevät, kun Saravon Pekka päättää vielä kerran dominoinnillaan nöyryyttää muuta Liigaa ja silkin pehmeillä käsillään johtaa Tapparan suuruuteen iskemällä hatullisen finaalien seiskapelissä..

Olisi herkullinen asetelma, game sevenin jatkoaika Hakametsässä, aloitus keskialueella. Juhis Aaltonen saa kiekon, spurttaa vauhtiin ja b-pisteen kaarelta rannelaukaus. Rahoviina sulaa, Jukka Peltolan tyhjä katse vol. 4. Viiksi-Mikki lähettää rukouksia yläkertään että "Anna meille vielä yksi pyhä Patrik".

Uskotko IFK:n kurssin kääntymiseen runkosarjassa, Tapparan puolivälieriin päättyvään kauteen vai JMA:n siirtoon? Ei pahalla, mutta IFK:n ja Tapparan kohtaaminen tänä keväänä nykytiedon valossa taitaisi tapahtua jo puolivälierissä... Tuo romantiikka hieman ontuu, jos Peltolan tyhjä katse ei finaalin päätteeksi ole...

 

[Nelfor]

Tää on vaan jääkiekkoa. Ei enempää eikä vähempää. Mestaruuden jälkeen odotusarvo ympäristöllä on aina mestaruus, mutta aniharvoin sama porukka sen kaksi kertaa putkeen nappaa. Tosin Tapparan potentiaalisten heikkouksien etsimistä muistuttaa jo tutusta ilmiöstä Kärppien kauden 2013-2014 kohdalla. Mestaruuden piti olla todella mahdoton, koska joukkuetta ei testattu kunnolla runkosarjassa. Niin vain Kärpät kellisti vastuksensa 4-0 ja 4-1 kahdessa ekassa sarjassa ja ainoastaan Tapparan punnertaminen sai hetkellisesti näyttämään, että mestaruus voisi karata Oulusta. Lopulta kuitenkin ansaittu voitto sinne.

Kärppien toisella kaudella sitten oli jo epätasaisempaa runkosarjassa ja Marjamäen maalivahtipajatso oli tuottaa vesiperän. Sikäli se tuottikin vesiperän, että molempien maalivahtien innostus jatkaa Kärpissä hävisi ja Karhunen häipyi voittamaan mestaruuden Tapparaan. Keväällä pitää olla iskussa, mutta yksittäisessä pelissä voi sattua mitä vaan ja joku voi saada keväällä godmoden päälle. TPS ja JYP ovat pelottavia ja varmasti pistävät Tapparan tiukille sarjassa kuin sarjassa, jos vastaan asettuvat.

Ihan asiaa puhut koko viestin läpi, mutta en ymmärrä miten tämä liittyy lainaukseen tai mihinkään mistä olen tässä nyt puhunut? Korkeintaan toteat tässä olevasi asioista samaa mieltä kanssani.

 

[Nelfor]

Toivottavasti näin, että kirjoittajana tiedät, mitä tarkoitit. Kun katsot vastauksia, niin täysin päivänselvä ei asia ollut. Kuten itsekin mainitsin, näkökulmia on useita.

Ja tämä onkin täysin käsittämätöntä. Tottakai jokaisella joukkueella on omat ongelmansa, heikkoutensa ja vaikeutensa, mutta tässä yhteydessä kaikille muille paitsi Tapparan kannattajille tuntuu olevan täysin selvää mistä puhutaan. Pitäisi olla hyvinkin selvää, että tässä yhteydessä suhteellisuus on hyvin tärkeää, mutta sitä eivät kaikki Tapparan kannattajat tajua sitten millään.

Minunkin viesteistäni 90% on ollut pelkkää Tapparan kehumista, mutta silti ne otetaan Tapparan kannattajien keskuudessa kovin negatiivisesti vastaan. Ihmeellisen vaikeaa teillä on, vaikka joukkue dominoi liigaa miten haluaa.

 

[Roger Moore]

Ehkä tämä on se kevät, kun Saravon Pekka päättää vielä kerran dominoinnillaan nöyryyttää muuta Liigaa ja silkin pehmeillä käsillään johtaa Tapparan suuruuteen iskemällä hatullisen finaalien seiskapelissä..

Minä en muista Saravon pelihistoriasta mitään erityisiä nöyryyttämisiä muita kohtaan finaaleissa. Lähinnä tulee mieleen kaksi kertaa kun Saravoa on nöyryytetty ja/tai mies on nöyryyttänyt itse itseään, eli vuoden 2007 MM-finaalissa kun ei saanut Rick Nashia pysäytettyä vaikka kirjaimellisesti oli kiivennyt kaksin käsin miehen reppuselkään, ja toisena tapauksena vuoden 2015 SM-Liigan finaalien game sevenin jatkoaika, missä Saravon Pekka Pekka Pekka Pekka sai seurata aitiopaikalta parin metrin takamatkalta kun Sebastian Aho kyykytti Juha Metsolaa, jonka seurauksena nähtiin Jukka Peltolan tyhjä katse.