Liigajoukkueiden Pelikonseptit

  • 754
  • 1

Jet-Ace

Jäsen
Meillä jokaisella pitkään jääkiekkoa seuranneella lienee käsitys siitä, miten eri liigajoukkeet pyrkivät pelaamaan ja mikä on niiden pelillinen filosofia. Tämä ilmenee tietysti paitsi itse pelistä myös siitä, millaisia pelaajia joukkue hakee riveihinsä. Yksittäinen pelaaja voi olla täysin sopimaton nykyiseen joukkueeseensa, mutta seuran vaihdon jälkeen uuden seuransa avainpelaajia. Puhutaan jonkun seuran näköisestä pelaajasta.

Tällaista keskustelua on käyty viime aikoina esimerkiksi Roman Vopatista. Samoin nyt ja aikaisemmilla kausilla esimerkiksi TPS:stä ovat lähteneet pois Elomot, Hannes Hyvönen, Niko Mikkola, Marko Mäkinen jne. Väärän näköisiä pelaajia TPS:ään? Edellä mainittu ei siis ole kannanotto pelaajista sinänsä.

Mikä siis on omien seurojenne pelikonsepti, filosofia ja princiipit? Millaisia pelaajia seura tarvitsee näitä toteuttaakseen? Onko konsepti ollut kauan kristallin kirkas ja muuttumaton ja onko sitä noudatettu johdonmukaisesti?

Toivoisin, että jokainen arvioisi omia suosikkiseurojaan, koska muuten menee pelleilyksi. Ja olisi myös kohteliasta olla väittelemästä toisten näkemyksestä. Jos on eri mieltä, niin oma ehdotus kehiin. Irralliset heitot toisen näkemyksestä ei rakenna mitään.

Tämä pohdiskelu voisi myös avata itse kunkin silmät ja auttaa ymmärtämään, miksi joku joukkue pelaa juuri niin kuin pelaa ja miksi sillä on tuollaisia pelaajia.
 

Crick

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Sotkamon Jymy, Ducks ja FC Barcelona.
Jokerit ennen ja nyt

Jokereiden pelikonsepti ei ole pysynyt samana kovinkaan kauaa. 90-luvun puolessavälissä peli perustui taitoon ja joukkuepelaamiseen. Pelaajia ei vaihdettu kausien välillä juuri ollenkaan ja näin joukkueeseen luotiin erittäin kova joukkuehenki. Tämähän on joukkuepeleissä todella tärkeätä.

Kaudet 1997-98 ja 1998-99 perustui tähtien loistoon. Pelaajia hankittiin ajattelematta joukkuepeliä. Tärkeintä oli vain viime kaudella syntyneet huippupisteet muualla. Kovia tähtinippuja ei saatu millään pelaamaan keskenään ja kauden 1998-99 pudotuspelinöyryytyksen jälkeen oli saatava muutos.

Westerlund-Summanen kaksikko loi ensimmäisellä kaudella porukalle systeemin, jonka mukaan oman pään pelaaminen on tärkein. Joukkue ei niinkään ollut tähtisikermä enää, jos niin voi sanoa. Jokereissahan on aina ollut nimivahva nippu. Puolustuspelaaminen vei lopulta hopealle ja porukassa oli paljon profiilipelaajia, kuten Tikkanen ja Gagnon. Gagnon olikin pudotuspelien paras puolustaja. Toinen kausi samalla valmentajakaksikolla olikin jo hieman näyttävämpää kiekkoa; nyt myös maaleja tehtiin ja peli oli välillä todella iloista. Kaikki näytti todella hyvältä ennen pudotuspelejä, mutta sitten koko maailma romahti. Maalinteko alkoikin tökkiä pahimmalla hetkellä ja Kärpät passitti Jokerit kesälomalle.

Tämän kauden Jokerit pyrkii vahvaan kiekolliseen peliin. Taitava joukkue pyrkii hallitsemaan paljon kiekkoa ja pelaamaan aktiivisesti. Tähän tehtävään ihannehankinta oli Pavel Rosa. Hän sopii taidoiltaan todella hyvin tähän pelityyliin. Myös Ari Vallin ja Ville Peltonen sopivat kuvioihin hyvin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös